Ystäväni on löytänyt parisuhteen. Olen onnellinen hänen puolestaan, totta kai.
Hän on kuitenkin alkanut olla todella ylimielinen minua kohtaan. Äkkiä ravintoloissa käyminen onkin säälittävää. Miesten kanssa keskusteleminen ja ehkä puhelinnumeron antaminen on epätoivoista seuranetsintää. Miehen kotiin tuominen tai miehen luona yöpyminen on oikeastaan vastenmielistä ja erityisesti säälittävää. Ei siitä nyt niin monta kuukautta ole, kun oltiin täsmälleen samassa tilanteessa.
Eniten vaivaa, että silloin kun itse seurustelin en todellakaan alkanut neuvoa häntä: Näin sinustakin voi tulla onnellinen.
Päällimmäisenä löytyi neuvo: "Sieltä baarista sinä et ainakaan ketään löydä. Se nyt on oikeastaan aika epätodennäköistä, että sieltä jonkun voisi löytää." Tavallaan hän on oikeassa, mutta mä en helvetti soikoon ole sellainen nainen, että menisin jonkun tyypin luokse kaupungilla ja pyytäisin johonkin kahville. Kun yritin tentata häneltä, että mistä niitä sitten löytäisi sain vastaukseksi, että kuntosalilta ja kirjastosta. Olen käynyt molemmissa laitoksissa vuosi tolkulla ja kummassakin paikassa pyhitän aikani sille, mitä olen tekemässä enkä ala metsästää niistä miestä.
Alentuva asenne sai minut melkein itkemään tänään. Kyseessä on viimeinen sinkkuystäväni, joten minulle ei jää ketään, jonka kanssa "säälittävää pientä sinkkuelämää" viettäisin. Rakastan ystävääni todella paljon, mutta en voi uskoa, että miten seurustelu voi muuttaa ihmisen asennetta noin.
Hän on kuitenkin alkanut olla todella ylimielinen minua kohtaan. Äkkiä ravintoloissa käyminen onkin säälittävää. Miesten kanssa keskusteleminen ja ehkä puhelinnumeron antaminen on epätoivoista seuranetsintää. Miehen kotiin tuominen tai miehen luona yöpyminen on oikeastaan vastenmielistä ja erityisesti säälittävää. Ei siitä nyt niin monta kuukautta ole, kun oltiin täsmälleen samassa tilanteessa.
Eniten vaivaa, että silloin kun itse seurustelin en todellakaan alkanut neuvoa häntä: Näin sinustakin voi tulla onnellinen.
Päällimmäisenä löytyi neuvo: "Sieltä baarista sinä et ainakaan ketään löydä. Se nyt on oikeastaan aika epätodennäköistä, että sieltä jonkun voisi löytää." Tavallaan hän on oikeassa, mutta mä en helvetti soikoon ole sellainen nainen, että menisin jonkun tyypin luokse kaupungilla ja pyytäisin johonkin kahville. Kun yritin tentata häneltä, että mistä niitä sitten löytäisi sain vastaukseksi, että kuntosalilta ja kirjastosta. Olen käynyt molemmissa laitoksissa vuosi tolkulla ja kummassakin paikassa pyhitän aikani sille, mitä olen tekemässä enkä ala metsästää niistä miestä.
Alentuva asenne sai minut melkein itkemään tänään. Kyseessä on viimeinen sinkkuystäväni, joten minulle ei jää ketään, jonka kanssa "säälittävää pientä sinkkuelämää" viettäisin. Rakastan ystävääni todella paljon, mutta en voi uskoa, että miten seurustelu voi muuttaa ihmisen asennetta noin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta ei tule hänen suhteensa kestämään, tunnen aika paljon tämäntyppisiä naisia jotka ovat alkaneet toisia arvostella kun seurustelusuhteen ovat aloittaneet. Eivät ole neuvomiseltaan huomanneet että oma parisuhde menee päin persettä. Elä omaa elämääsi äläkä hänestä välitä.. Tulevaisuudessa on kuitenkin vielä kerjäämässä ystävyyttäsi. Sinkut jyrää!
Minäkin olen sinkkunainen ja ystävättäreni löysi miehen..-pitkästä aikaa.Olen todella onnellinen puolestaan ja soin sen hänelle ihan todella.
Mutta sitten loppuikin kaikki yhteiset juttu ja kahvituokiot,elämän parantamisen tuokiot jne...
Emme juurikaan käyneet baareissa mutta oli aina joku joka ymmärsi ja tuki ja se oli molemminpuolista ellei enempi jopa siltä suunnalta mutta pakko huomata että turhauttaa menettää aina ystävä kun ihmiset pariutuu.Meitäkin kuitenkin kaivataan sitten kun se suhde taas vakiintuu ja tulee normaali vaihe joten tsempataan.
Mullakin monet ystävistäni on vakiintuneet tätä nykyä ja aika suurella osalla on asenne muuttunut sellaiseksi, että "onpa tässä nyt kasvanu ja viisastunu" ja "olipas sitä joskus hölmö, kun jaksoi tuolla yössä heilua" jne. jne.;)
Pari hyvää bilemimmiä onneksi vielä löytyy seurustelevistakin kavereistani, mut muutaman osalta ns. tiedän pelin menetetyksi: ne on yksinkertaisesti muuttunu ihan tappavan tylsiksi hurskastelijoiksi, joiden (varmaan osin tiedostamatonkin) asenne mua kohtaan on ihmettelevä, kun mua ei seurustelu ja miehen metsästäminen ole (sattuneesta syystä) viime aikoina kiinnostanut. Mä en käsitä sitä, että miten ne eivät tajua sitä, etten mä mitenkään kärsi sinkkuudestani.;) Miesseuraa löytyy tarvittaessa ja seurusteluksikin asti olisi. Haavat menneistä suhteista ovat vain niin syvät, etten kovin herkällä edes halua aloittaa uutta suhdetta haastava elämäntilanne muutenkin.
Tottakai ystäviensä parisuhteista aina onnellinen on ja hyvää heille toivoo tietysti. Vaikea mulla ainakin ( ja varmaan sullakin?) on kuitenkin käsittää niitä naisia, jotka alkaa seurusteltuaan elää lähes täysin miehensa kautta, eivät enää muusta osaa puhuakaan ja joiden mielipiteetkin pian kuulostaa siltä, että sama melkein olis keskustella ukkonsa kanssa.;D
Itse en koskaan pitkissä seurustelusuhteissani ole käyttäytyny siten, että oma vaikkakin tottakai rakas mieheni jotenkin muuttaisi ystäviini ja kavereihini suhtautumistani ja sinkkuna ollessani olenkin erityisesti alkanu arvostaa niitä ystäviäni ja kavereitani, joilla tuo homma menee samansuuntaisesti.
Se kaverisi voi olla nyt vain uuden onnensa lumoissa. Kenties käytöksensä muuttuu, kun suhde balansoituu alkuhuuman jäljiltä? Jos hän kuitenkin jatkaa tollasta ikävää käytöstään, kehoittaisin sua ihan kertomaan fiiliksistäsi ystävällesi. Jos hän ei ymmärrä, eikä ole kiinnostunut tuntemuksistasi, sun kannattaa ehkä viisaasti etsiä ystäviään syvällisemmin arvostavaa seuraa.
seuran ersintä ei ole epätoista, ja puhelinumeroiden antaminen on OK, mutta muista että elämä on sellaista että se pyörii perheen ympärillä. YSTÄVÄT KAIKKOAA JA LOPULTA VAIN PERHEELLÄ ON MERKITYSTÄ
on ihmisen kallein pääoma....niistä pidetään kiinni vaikka ois millanen perhe....
Etsi uusia kavereita. Itse olen löytänyt uusia sinkkukavereita esim. deittinetistä. En ymmärrä, miksi pitäisi tuskailla pariutuneiden kavereiden seurassa, kun sinkkuseuraa löytää niin helposti. Tosi monella on sama ongelma, sinun pitää vain löytää ne ihmiset.
Voiko tuollaista edes kutsua ystäväksi? Sä teet kuten itse parhaaksesi näet. Jos haluat etsiä miestä baarista, niin sitten sä teet niin. Sanoo tämä ystäväsi mitä haluaa.
Eikä kannata turhaan itkeä. Kyllä tuollainen ilkeily kostautuu ystävällesi joskus, tavalla tai toisella.