Rajataanpa ensin pois:
-kakarat eli alle 23-vuotiaat
-sellaiset, jotka ovat sinkkuja vain nauttiakseen sinkkuudesta
Eli tarkastellaan nyt 23-30-vuotiaita henkilöitä, jotka ovat sinkkuja, mutta haluaisivat kuitenkin seurustella.
Kysymys kuuluu: Mikä sinussa on se perustavaa laatua oleva psyykkinen ja/tai fyysinen vika, jonka takia olet nyt tahtomattasi sinkku?
Jos et ole aikaisemmin harrastanut itsetutkiskelua, niin tee se nyt.
-kakarat eli alle 23-vuotiaat
-sellaiset, jotka ovat sinkkuja vain nauttiakseen sinkkuudesta
Eli tarkastellaan nyt 23-30-vuotiaita henkilöitä, jotka ovat sinkkuja, mutta haluaisivat kuitenkin seurustella.
Kysymys kuuluu: Mikä sinussa on se perustavaa laatua oleva psyykkinen ja/tai fyysinen vika, jonka takia olet nyt tahtomattasi sinkku?
Jos et ole aikaisemmin harrastanut itsetutkiskelua, niin tee se nyt.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olen äärimmäisen ujo, mitä tuohon osa-alueeseen elämästä tulee.
Ai niin, ja sekin voi vaikuttaa että olen ollut vuosia työttömänä, eli naiset eivät käytännössä tiedä että olen olemassa.
olen kolmekymppinen. Olen sinkku eikä ole mussa mitään vikaa. Päin vastoin järkeä on niin paljon että en kelpuuta kun sen oikean naisen kainalooni. Tutki itse pääsi, mene vaikka psykologille jos on vaikeeta elämäsi!"#¤
Toiset ottaa naisekseen ilmeisesti ensimmäisen vapaaehtoisen, toisilla, meidänkaltaisilla, on omat vaatimuksemme.
Jos syy siis laitetaan meidän piikkiin, niin se olisi juuri ne vaatimukset.
Se on sitten vikamme, mistä emme hevin luovu
Terveiset sinulle!
Suoraan sanottuna en tiedä. Mut koska se ei kelpaa vastaukseksi niin sanotaan että siksi että olen mies ja miehen seuranhaku on miljoona kertaa vaikeampaa kuin naisen. Ei auta vaikka olen hemmetin kovas fyysises kunnos, valmistun pian isotuloiseen ammattiin yliopistosta, olen kaikin puolin sellainen luotettava ja mukava tyyppi joista naiset kuulemma unelmoivat mutta jota en enää usko. En ole mikään hurjan ujo edes mut en se toinen ääripääkään. Olen kokeillut tehdä aloitetta naisen suhteen ainakin yli 10 kertaa mut ei ole kiinnostanut. Joten syy sinkkuuteeni: Olen mies.
> valmistun pian isotuloiseen ammattiin
> yliopistosta
Et sinä ole yliopistoa nähnytkään jos väität isoille tuloille pääseväsi yliopiston kautta.
Jos jäät yliopistolle töihin, saat alkuun ehkä 1400-1600e/kk ja jos lykästää, pienen apurahan sen lisäksi. Työkokemuksen karttuessa saat pari palkkaluokkaa enemmän ja pääset yli 2000e/kk tasolle.
Yksityisellä puolella taas kilpailu on kovaa ja hakijoita on paljon. Jos sulla ei ole paikka tiedossa jo nyt niin voipi olla että et ihan heti työllisty.
Mutta lycka till.
ajattelin. Sitä paitsi emme enää elä aikoja, jolloin ylioppilaat kulkivat kesät talvet yo-lätsä päässään ja olivat "suuria kansamme lupauksia ja ihanteita". Että se siitä akateemisuudesta ja gloriasta.
Jos rahoiksi haluaisi lyödä, niin yliopistotasoinen koulutus ei mitään takaa-itseasiassa silloin kannattaisi mennä amk:hon. Sille porukalle on kuitenkin enemmän tarjolla työtä ja usein jopa palkkaakin.
Terveisin eräs, ns. kovia tieteitä lukenut pa akateeminen
En enää osaa sanoa. Pelkään että minussa on kaikki mahdollinen vikana. Olen spekuloinut niin paljon asiaa päässäni ja päätynyt niin moneen eri vaihtoehtoon, että en pysty enää objektiivisesti arvioimaan itseäni.
Sepä olisikin jotain jos syyn tietäisi edes kohtalaisella varmuudella.
ylipaino.
en ole aina ollut lihava,joten tiedän mistä kiikastaa.
yritän kovasti laihduttaa.
ei kaikki seurustelevat oo kauniita. katteleppa huvikseen pareja: niissä on paljon rumia.
ja ei kaikki sinkut oo rumia.
varmaan jokaiselle ois olemassa joku.
on monia eri syitä miks joku on sinkku
- väärin asetetut vaatimukset on yksi syy
- yksinäisyys, ujous
että joka miehelle olisi nainen eli sinkkunaisessa on aina vikaa mutta ei miehessä
...omasta tahdosta..eronnut yheksän v sitte. Olen onnellinen yksinäisyydessä... en enää ole niin yksin kuin liitossani... kaikille on joku jossain...
sellainen kehitetään vaikka omassa päässä :)
vika sitten yht'äkkiä onkin meikäläisessä, vai ? Tähän asti se on ollut kollektiivisesti kaikissa naisissa - ja taitaa olla vastakin.
Erroria näyttää!
Miksi aina puhutaan jostain viasta. Lasketaanko se viaksi jos et ole pitkään aikaan tavannut uusia ihmisiä, joten mahdollisuus löytää sopivaa on huono. Vai kauppaanko pitäisi mennä ostoksille ja valitset ensimmäisen vastaantulijan? Tai sen toisen, jos ensimmäinen oli liian päällekäyvä.
Ihmiset asuvat omissa kopperoissaan ja naapureillekaan ei kehtaa sanoa päivää, kun ne muutenkin kyttäävät tekemisiäsi.
Kaikessa on aina vikaa, sinkussa kun se ei löydä paria, yhteiskunnassa koska se vaatii joskus kovia, toisissa ihmisissä, koska he ovat niin pinnallisia.
Oletkos ajatellut, että moni sinkku toipuu vielä edellisestä suhteesta, eikä näin ollen ole valmis eikä halukas uuteen suhteeseen.
Sinkkuus voi myös olla ihan tietoinen valinta ilman, että henkilössä on mitään vikaa.
Tällä sinkulla on varmasti useitakin vajavuuksia, joskin nämä ovat samat kuin parisuhteessa elävillä yksilöillä. Yhteenveto: parisuhteessa elävillä ei ole immuniteettia sinkkuutta kohtaan.
Kaikki eronneet ja yksinhuoltjat (leskiä lukuunottamatta) ovat olleet pohjimmiltaan sinkkuja tajuamatta tätä.
olisi mielenkiintoista tietää kuka Sinä olet nimittämään muita kakaroiksi.
epäilen lievää ylipainoa, karisman puutetta ja vaikeutta tutustua uusiin ihmisiin
No samaa itsetutkiskelua voivat halutessaan suorittaa myös
kaikki parisuhteessa elävät. Yhtään virheetöntä ihmistä
kun en ole elämäni aikana tavannut.
Ei se kuule ihan niin mene, että jos elää parisuhteessa,
on automaattisesti kaikki sinkkuja parempi ihminen.
kaikenlaisia kummajaisia. Esimerkiksi nainen joka ottaa mieheltään turpaan joka viikonloppu eikä osaa lähteä koska ei ole tottunut itsenäiseen elämään.
Suhteissa on kaikenlaista henkistä ja fyysistä väkivaltaa jota nämä ns. normaalit ja paremmat ihmiset sietävät. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun kaksi traumatisoitunutta ihmistä kohtaa ja pitäisi kuulla hälytyskellojen ääni niin se tulkitaan hääkellojen kilkatukseksi.
Omalla kohdallani taitaa olla kyse siitä, että olen selvittänyt omat traumani niin hyvin, etten tarvitse välttämättä ketään.
ja paljon. Mutta en ole löytänyt itsestäni mitään vikaa mitä ei löytyisi myös seurustelevista ihmisistä.
Ehkä suurin syy sinkkuuteeni on se että miehet kuvittelevat että olen joku täydellinen jumalatar joka ei kelpuuta ketään. En tahallisesti anna sellaista kuvaa ulospäin, mutta monet suomalaiset miehet ovat niin äärettömän epävarmoja etteivät uskalla lähestyä kaunista naista jolla on jotain myös korvien välissä.
eli siihen, että se on aina ja iankaikkisesti miehen velvollisuus lähestyä.
Monet muut asiat kulttuurissa muuttuvat, mutta naiset ne vain aina odottavat että heitä lähestytään.
Siis, ei miehen ole pakko AINA lähestyä. Itsekin voin tehdä aloitteita, mutta miehet ei todellisuudessa arvosta niitä naisten tekemiä aloitteita. Aina kun olen itse tehnyt aloitteen olen kyllä saanut pakit. Jopa sellaisilta miehiltä jotka ovat olleet todella kiinnostuneita siihen saakka. Enkä keksi muuta syytä pakkeihin kuin että mies menetti metsästäjän roolinsa, eikä kestänyt sitä menetystä.
Ongelma on siinä, että kun nainen pyrkii iskemään miestä, niin nainen luulee, että se riittää, kun kerran pyytää puhelinnumeroa tai vähän silittelee hiuksia.
Iskemisessä on kysymys rooleista. Normaalisti mies iskee naisen, ja iskijän rooli jatkuu myös treffeillä siihen saakka, kunnes on vähän jo edetty. Vähintään parin kolmen treffien ajan. Jos nainen haluaa iskeä miehen, naisen kuuluu jollain tavalla omaksua sitä viettelijän/iskijän roolia siitä ensimmäisestä aloitteesta eteenpäinkin, ainakin vähäksi aikaa. Olla aktiivinen.
Mutta ei, kun naiset ei vaan tajua. Naiset lopettavat aloitteellisuutensa heti sen ensimmäisen iskusignaalinsa jälkeen. Ei siitä mitään tule. Silloin mies sekoaa rooleissa; mies jää iskettäväksi, eikä osaa toimia iskijän roolissa, kun nainen sen kerran otti ekaksi. Naisen pitää siis joko luontevasti osata siirtää iskijän rooli takaisin miehelle (esim. tekemällä miehen olo miehekkääksi), tai sitten viedä aloittamansa juttu loppuun ja vietellä mies kunnolla. Tajutkaa tämä, naiset.
aaaaaaamen! Heitin pois, kun mies rupes tekkeen minusta mustasukkasta. Olkoot, kun paremman löysi.
Ei se toimi niin... Miehiä on Suomi pullollaan!
Kolmekymppiä lähestyy liian kovaa vauhtia ja naista ei näkyvissäkään. Itse asiassa naiset on koko ajan vaan kauempana horisontissa, ei ole enää mitään "sutinaa".
Syitä:
-Ulkonäkö.Olen ruumiinrakenteeltani pieni, joten runsas syöminenkään eikä painojen nostelu normaalilla määrillä tee minusta mitään isoa jätkää. Lisäksi kasvoni, jotka muuten voisivat olla kai aika kivannäköisetkin, ovat kumminkin vähemmän viehättävät yhdestä piirteestä johtuen.
-Sosiaaliset ympyrät. Aikaa menee opiskeluihin ja pätkätöihin, joten näen kavereita suht harvoin. Kaverit seurustelevat, ja näen niitä vain tuopin ääressä joskus, tai muuten miesseurassa. Kaveripiiriini ei kuulu sellaisia tyyppejä, jotka haluaisivat tutustuttaa minut esimerkiksi tyttöystäviensä kavereihin.
-Sosiaalinen vajaus. En ole ikinä ollut suosittu, mutta kiusattu kylläkin. Enää en ole kiusattu, mutta olen ulkopuolinen. Minussa on jotain, minkä takia onnistun keräämään ihmisten antipatioita, vaikka en ainakaan tarkoituksellisesti ärsyttäisi. Niinpä olen valunut ulkopuolisen tilaan, katselen elämää ja ihmisiä kuin elokuvaa. En tarraudu kehenkään, eikä kukaan tarraudu minuun. Ulkopuolisuudesta seuraa myös kyvyttömyys kaikenlaiseen urosteluun ja äijäilyyn naisten edessä. Tai ainakin aitoon sellaiseen; kyllä näyttelemään pystyn. Vaan naiset haluavat miehen, joka ei näyttele vaan elää ihan oikeasti sitä ennaltamäärättyä roolia.
Tästä on seurannut, että ne suhteet, joita minulla on ollut, ovat poikkeuksetta menneet samalla kaavalla: nainen on vain halunnut kusettaa minua. Yhdenkään kunnollisen naisen kanssa en ole onnistunut missään, en edes kolmansille treffeille pääsyssä.
Parisuhteessa oleminen ja tyttö- tai poikakaverin omistaminen on yleisen sosiaalisen hyväksynnän merkki. Joku on ihmisen aidosti hyväksynyt. Tällä tavoin sinkuista ajatellaan, että heillä on jokin vika, kun eivät ole sitä hyväksijää löytäneet.
Sitten kun sinkusta tulee varattu, niin kas kummaa, viat häviävät kuin tuhka tuuleen.
Minä olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että syy sinkkuuteeni on siinä, että osakesalkussani on aivan väärien firmojen osakkeita. Olen aina suosinut perinteisten, hyvämaineisten teollisuusyritysten osakkeita, mutta nehän eivät ole tänäpäivänä alkuunkaan seksikkäitä. Joten tässä lienee syy sinkkuuteeni?
Olen ujo. Vaikka olen muissa sosiaalisissa suhteissa ihmisten mielessä kaikkea muuta kuin ujo ja sulkeutunut, niin miesten kanssa tunnen järjetöntä epävarmuutta naisellisesta viehätysvoimastani. Tiedän olevani fiksu, työssä menestyvä, lämmin ja herttainen, huumorintajuinen jne. Mutta jostain syystä kuvittelen, että tietyt pienet "viat" ulkonäössä tekevät minusta sellaisen etten kelpaa. Ehkä syynä myös se, että moni tapaamani mies on ollut tässä suhteessa pinnallinen ja vaativainen.
Mitkä ulkonäköni viat sitten ovat? Noh, ystävien ja tuntemattomienkin mukaan suurempia vikoja ei ole, ja he pitävät minua kauniina tai ainakin sievänä. Itse ajattelen, että jos en ole täydellisin, kaunein jne, niin on ihan sama onko keskivertoa sievempi vai susiruma. Kasvoni ovat klassisen kauniit ja vartalo sopusuhtainen, mutta tiedän, että miehille kokoa 40 oleva nainen on liikaa. Tunnen siis itseni suureksi köntykseksi, joka on aina poissa laskuista.
Järjetöntä? Niin on, mutta tämä uskomus on todella tiukassa minussa. Syömishäiriöitä nuoruudessa, joten en tule koskaan olemaan vartaloni kanssa sinut.
Oletko harkinnut löytää itsellesi miespuolisen ystävän, siis oikean ystävän. Tämä voisi ajan mittaan saada sinut hyväksymään itsesi, unohtamaan vartalosi ja vapautumaan mies seurassa.
Koko 40 ei ole liikaa. Sanoit että kasvosi jne. ovat kunnossa, joten so what. Oletko katellut suomalaisia miehiä: keskimäärin ovat pieniä ja hentoisia. Minulle ainakin tärkeämpää kuin kropan painoindeksi/koko on se, että nainen edes hiukan pitää huolta kunnostaan. Eli älä murehdi, viestin perusteella et ole viallinen, päinvastoin.
Aivan varmasti. Lähes jokainen haluaa pohjimmiltaan elämänkumppania. Harva haluaa elää elämänsä yksin katsellen vierestä muiden parisuhdetta. Halutaan läheisyyttä, huolenpitoa, rakkautta. Olen kolmekymppinen sinkku..eikä loppua näköpiirissä. Vikoinani on itseluottamuksen puute, arkuus ja omasta mielestäni puutteet ulkonäössä, vaikka on sanottu, että olen pitkä,hoikka ja tavallinen.. Ehkä sillä on vaikutusta, että vain naisystäväni ovat tätä hokeneet..
On kaunista puhua, että kauneus on katsojan silmässä, olisikin..
on pituus. Olen melkein 180 senttiä pitkä nainen, tosin hoikka ja siro.Mutta aina erotun joukosta pituudella.Myös arkuus ja ujous yhdistettynä pituuteen, ovat syynä sinkkuuteeni. Mutta minkäs sitä ihminen pituudelleen voi..
Minusta pitkä nainen on kaunis! Ei haittaa vaikka olisi pidempi kuin minä itse. Nyt ollaan suurinpiirtein samoissa mitoissa.
Älä turhaan anna tuollaisen asian vaikuttaa. Aivan varmasti on paaaaaaaaaljon ihmisiä, jotka eivät tuollaista "poikkeavuutta" katso kieroon.
Te pitkät naiset olette kyllä kauniita. Tosin ajattelen että liiankin kauniita, eikä minulla olisi mitään saumaakaan, koska oletan teille olevan niin paljon kysyntää...
Ole ylpeä pituudestasi! Niin minäkin olen ylpeä omastani. Eikä ole pahasta erottua edukseen kaikkien tappien joukosta. Jos et ole niin ulospäin suuntautuva, niin mene vaikka jokanaisen mannekiinikouluun, missä neuvotaan ja opastetaan liikkumaan, esiintymään jne., ihan varmasti ainakin osa ujoudesta karisee pois. Puhun kokemuksesta.
Olen iso,ruma ja negatiivinen kusipää..
Siinä se..
vielä oma tilanne. Olen 28v ja hiljaista pitelee. No ei kyllä nuorempanakaan nyt niin kauhean kehuttavasti mennyt, mutta nykyään on siis tosi hiljaista. Viime elokuun jälkeen en ole edes tavannut ketään tai oikeastaan ollut missään tekemisissä oman ikäluokan naisten kanssa. Mitä nyt ohi kävellyt.
Syynä on se, että ei vaan edes tutustu keneenkään. Johtuu ujoudesta naisten suhteen ja siitä että sosiaaliset ympyrät ovat kutistuneet olemattomiksi.
Tuossa aikaisemmin joku nainen mainitsi, että pituus olisi muka haittana. Mutta minusta naisen pituus on vain positiivista. Itse olen 186cm ja harmi kyllä tuolla ulkona ei muita olekaan kuin kauhean lyhyitä naisia. Miehet puolestaan tuntuvat olevan minua pitempiä. Missähän minä oikein liikun vai pitäisikö käydä optikolla?