Mikäänhän kysymys ei kuullosta yhtään niin typerältä sellaisen ihmisen korvissa, joka on päättänyt olla ottamatta äitiyttä osaksi elämäänsä.
Mukavaa ja niin huomaavaista on anopin ja kälyn kysyä tästä asiasta lakkaamatta, kuin sivuuttaen keskustelun siitä, että tähän suhteeseen ei kumpikaan osapuoli lasta halua.
Onko nämä niin omassa pienessä maailmassaan eläviä ihmisiä, etteivät ymmärrä kun joku ei haluakaan tehdä ihan heidän omien arvojensa ja uhraustensa mukaisesti, vaan yrittävät sokealla tavalla vähätellä toisen katsomusta asiaan.
Kuinka saada asia perille, niin ettei näiden kahden herkkä maailma murene? Yritetty on!
Mukavaa ja niin huomaavaista on anopin ja kälyn kysyä tästä asiasta lakkaamatta, kuin sivuuttaen keskustelun siitä, että tähän suhteeseen ei kumpikaan osapuoli lasta halua.
Onko nämä niin omassa pienessä maailmassaan eläviä ihmisiä, etteivät ymmärrä kun joku ei haluakaan tehdä ihan heidän omien arvojensa ja uhraustensa mukaisesti, vaan yrittävät sokealla tavalla vähätellä toisen katsomusta asiaan.
Kuinka saada asia perille, niin ettei näiden kahden herkkä maailma murene? Yritetty on!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minäkin olin muutama vuosi sitten samalla kannalla ja nyt minulla on kaksi ihanaa poikaa:) Anoppisi on vanhempi ja kokeneempi ja hän varmaann tietää että mieli muuttuu vuosien saatossa.
Minä tiesin jo alle parikymppisenä, että lapset eivät kuulu elämääni ja se vakaumus on myös pitänyt. En ole ollut kiinnostunut edes ystävieni lapsista. Saati sisarusteni.
No jos kerta tiedät, mitä haluat, niin mitä tuota toisten puheista välittämään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä ne siitä ajan kanssa lopettavat kaikenlaiset puheet.
heille kuulumattomista asioista. Sitten pitäisi vielä kaiken lisäksi osata kertoa asia noille röyhkimyksille siten, etteivät vain ottaisi hernettä nenäänsä!
Ihmeellistä, miten Suomessakin voi elää niin suvaitsematonta väkeä ettei edes sitä tajuta, miten joku voi haluta valita lapsettoman elämän. Sitä sitten vatvotaan loputtomasti, ikään kuin se muille kuuluisi yhtä paljon kuin asianomaiselle parille.
Olen jo 37-vuotias, en mikään teini. Joten enköhän tiedä mitä haluan ja mitä en. Kiitos, että sorruit siihen mihin muutkin höperöt äitylit....
Jos anoppi on kerran niin elämää nähnyt, hän voisi jatkuvan jankutuksen sijaan pitää suunsa kiinni! Sama koskee paitsi lapsiaihetta, myös muita selvästi ilmoitettuja asioita/tapoja. Tai sellaisia, jotka aikaihmisen pitää itse osata harkita tilanteen mukaan.
"Otakkos ny kakkuu, otappas, maistappas ny kakkuu" (en syö makeaa ollenkaan)
"Pipo päähän, ettei aivos jäädy, kauhee pakkanen" (hyppään autoon suoraan ovelta ja ajan talliin)
"Juodaas kahvit, ai niin pitääkö sulle laittaa teetä, onkohan mulla edes sellasta erikoisteetä" (juon vihreää teetä kahvin sijaan, aina, jo viidettä vuotta tunnetaan, huoh. Kotonamme osaan kyllä keittää kahvit hälle ilman eri kehotusta sen enempi ällistelemättä.)
"Kannattaa säännölliseen antaa vettä noille kasveille" (älkää edes kysykö ammattiani tai miten kotipuutarhani menestyy)
Jankun jankun jankun, mäkä mäkä mäkä
Puheesi on kuin minun suusta vähän pääle vuosi sitten. Jo 17-vuotiaana vannoin että en koskaan halua mitään räkänokkia rahareikiä nurkkiin pyörimään... aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja hänen äitinsä kysyi parin kuukauden seurustelun jälkeen milloin on lapsia odotettavissa. Sanoin että ei tartte ihan heti ootella vauvauutisia. Siitä meni puolitoista kuukautta ja vauvauutiset ilmoitettiin :D Minä, vannoutunut lapsettomuuteen. Siitä kohistiin ainakin minun suvussa muutama viikko.
Jos et loukata halua niin sanot vaan ettei ole vielä koskaan ollut vauvakuumetta ja saa nähdä tuleeko. Eihän sitä tiedä. Jos sitä päivittelevät niin sano vaan suoraan että niin se on. Tulevasta ei tiedä. Mitä he muuta voivat loppujen lopuksi asialle tehdä kuin soittaa suutaan? Ne puheet voi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)
Kai sitä kerran pari jaksaisikin ottaa huumorilla, mutta jos röyhkeästä kyselystä tulee jatkuvaa, vuosikausia kestävää jankutusta ja jopa syyllistämistä, niin kyllä siinä jo alkaa pinna kiristyä yhdellä jos toisella.
Aika ikävähän on seurustella semmoisen ihmisen kanssa josta tietää että heti seuraavalla kerralla taas suureksi puheenaiheeksi otetaan "eikös sulla jo masu ala kasvaa" -tyyppiset törkeät puheet. Vaikka olisi ilmoittanut miten selkeästi, ettei pari aio hankkia jälkeläisiä. Vaikka eihän sekään päätös kelleen kuulu sen paremmin.
tulee ymmärtää olla hiljaa. Jos olisin sinun tilanteessa, en enää ajattelisi loukkaanko heitä vai en vaan sanoisin suoraan että se jankuttaminen käy minun hermoille ja loukkaa minua, ja että he kyllä saavat tietää ensimmäisten joukossa, jos perheenlisäystä on suunnitteilla/odotettavisssa.
Jos se ei mene perille niin sen jälkeen voi toistuvasti sanoa ettei halua keskustella asiasta. Jos viesti ei vieläkään mene perille niin olen kokenut hyväksi keinoksi vain poistua huoneesta tai rakennuksesta mitään puhumatta. Kyllä menee perille.
No koitas nyt ymmärtää ettei kaikilla se mielipide koskaan muutu! Mä en ainakaan niitä tenavia halua ja piste.
kun kerta ap:kin ymmärsi etten todellakaan ollut tuputtamassa hänelle sitä että lapsia joskus haluaisi, kerroin vain miten minun kohdallani kävi.
Mielestäni on todella hyvä asia ettei kaikki lapsia halua tehdä. Maailma on jo ylikansoitettu eikä loppua näy.
kurjuutta.
missä mielessä?
Hiukan vastuuta kehiin.
kirjoittaa selkokieltä.
Seuraavan kerran, kun utelevat, niin vastaapas näin: "Kyllähän ne lapset ihania on, mutta tekotapa ällöttää" Takaan että menee suut suppuun ;D
sano että et pysty saamaan lapsia! ei niiden tarvitse tietää totuutta.