Ihmisen pitää muuttua vai pitääkö?

Olit sitten mies tai nainen, kerrohan mitä kuppukuntaa edustat kun puhutaan aiheesta "saako ihminen muuttua?"

Taustaa -> varsin usein tulee puhuttavan eroista, joissa kasvettiin erilleen. Tai kauhisteltiin kun puoliso ihan oli muuttunut parisuhteen aikana. Ei ollut typykkä enään sitä mitä oli 10 vuotta nuorempana.

Kyllä mun naisen logiikalla terveen ihmisen kehityskaari on juuri sitä, että muututaan (ja toivon mukaan kehitytään ihmisenä).

Omasta kehityksestäni voisin sanoa, että nuorempana en ollut kovinkaan suvaitsevainen homoja tai lesboja kohtaan. En tiedä oliko asenne täysin minun, sillä ex-mieheni kammoksui näitä vähemmistöjä tosi paljon. Nykyään olen paljon suvaisevampi ja täysin hetero olen edelleen. Olen vaan huomannut, että maailmassa on oikeitakin epäkohtia, jos ylipäätänsä jaksaa murehtia asioista. Ex-mies elelee edelleen homofobioissa ja varmasti kaikki ne muutkin asiat ovat jääneet sille 15 vuoden takaiselle muuttumattomuus tilaan.

Mielestäni suhde on väärällä pohjalla, jos lähetään siitä olettamuksesta, että yksilön piirteet säilyvät vakiona läpi elämän.
10801
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Mistä tiedät että se exäsi junnaa paikallaan?

Äänestä

olet tullut paremmaksi ihmiseksi toisin kuin exäsi. Kuka se kissan hännän jne.......

Äänestä

..ihminen oppii eläessään vaikka kantapään kautta eikä kangistu.. ainakaan kaikki... vanhoihin kaavoihin

Äänestä

ketään muuttumaan. Jos ihminen pakottaa itseään muuttumaan, se pysyy muuttuneena ainostaan jatkaen pakottamalla. Mutta jos ihminen haluaa muuttua, se onkin jo asia erikseen. Silloin se on helppoa.
Mutta vastaus kysymykseesi on, että sehän on ihan luonnonmukaista, että ihminen muuttuu. Toiset vaan kasvaa nopeammin ja toiset hitaammin.
Ja seuraava ei ole vittuilua vaan mielipiteeni. Ei ole olemassa miesten tai naisten logiikkaa. On vaan logiikka. Syy ja seuraus. Mutta kun puhutaan tunteista. Niillä ei ole kyllä logiikan kanssa mitään tekemistä. Niissä on ainoana logiikkana toimi se, ettei logiikkaa ole.

Äänestä

Vanha klisee on että naiset haluaa miehen jonka voi muuttaa mieleisekseen ja miehet haluaa naisen joka pysyy samanlaisena vuosikymmenestä toiseen.

Ikävä kyllä pitää paikkansa.

Muutos on hyväksyttävää vain jos suunta on parempaan.

Äänestä

Minusta on ihan luonnollista, että ihminen muuttuu, kasvaa ja muovautuu henkisestikin koko elämänsä ajan. Elämän aikana tapahtuu väistämättä asioita, jotka ei voi olla vaikuttamatta myös ihmisen käsityksiin ja asenteisiin jne. Se, joka ns. "junnaa paikallaan" on minun kokemusteni mukaan aina jollakin tavalla sulkeutunut ja peloissaankin. Jos mikään "ei saa" muuttua, vaan pidetään jääräpäisesti kiinni vanhoista kuvitelmista ja ennakkoluuloistakin, niin jotakinhan jää silloin väkisinkin kokematta ja näkemättä.
Kyllä tässä maailmassa helpommalla pääsee kun on muovautumiskykyinen ja viisas eli elänyt asioita tietoisesti läpi ja ottanut opikseen eteen tulleista iloista ja suruista, eikä pelkää muutosta.

Äänestä

Tottakai jokainen muuttuu elämänkokemusten karttuessa. Tuohon sen enempää kommentoimatta olen tullut mielessäni monessa tapauksessa seuraavaan johtopäätelmään tuosta ikivihreästä sanonnasta "kasvoimme erillemme": se on kaunisteltu versio toiseen kyllästymisestä. Totuus on harmillisen usein (harmillisen varsinkin silloin, kun parilla on lapsia) juuri tuo kyllästyminen. Sen estämiseen on varmasti monia konsteja, joita ei enää viitsitäkään miettiä ja yrittää elvyttää kuivahtanutta suhdetta....

Äänestä

Hmm.. riippuu vähän miltä kantilta asiaa katsoo. Positiiviset muutokset ovat ok. Käytän samaa esimerkkiä minkä mainitsit, eli jos mieheni vaikkapa yhtäkkiä muuttuisi homofoobikoksi niin olisin todella yllättynyt. Eli tiettyjen asioitten oletan säilyvän vakiona niin hänellä kuin itsellänikin. Ne elämän perusarvot joihin tuon suvaitsevaisuudenkin voi laskea mukaan.

Sen sijaan makuasiat ja muut ns. vähemmän tärkeät suhteen kannalta saavat kokea muutoksia suuntiin ja toisiinkin.

Tuota erilleen kasvamista en itse ole ikinä ymmärtänyt, että mitä ihmiset sillä tarkoittavat. Meinaako se vain sitä, että on kyllästytty toisiin vai onko toinen oikeasti muuttunut joltain osin niin totaalisesti ettei hommasta tule enää mitään. Tai hoksaa, että haluan sittenkin jotain muuta. Sittenhän siinä on vain se toinen osapuoli, joka kasvaa pois suhteesta.

Äänestä

Mun mielestä ihmisen kuuluukin kasvaa ja kehittyä koko elämänsä ajan, silloin myös pakosta muuttuukin.

Elämäntilanteet vaihtelevat, sinkkuelämän arvot ja arki on aivan erilaista kuin parisuhteessa, saati jos on lapsiakin siunaantunut.. Kyllä siinä pakostakin kasvaa ja muuttuu =)

"erilleen kasvaminen" on mun mielestä enemmänkin sitä et siinä arjen, lasten, työn ja harrastusten tiimellyksessä unohdetaan jakaa se kasvu ja muutokset sen kumppanin kanssa. Sitten jossain vaiheessa kun lapset ovat isompia, työura vakiintunut yms. jää taas enemmän aikaa parisuhteelle, ja kas kummaa, toista ei tunnekaan enää.. Ei ole "ehtinyt" tutustua ja jakaa sitä kasvua sen toisen puoliskon kanssa.

Silloin huomaa ettei ole enää yhteisiä puheenaiheita tai kiinnostuksen kohteita, ja vaihtoehdot on jatkaa eri teille tai tutustua uudelleen kumppaniin ja "rakastua" uudelleen.

Toi nyt on sitten enemmänkin mutua ja sivusta seuranneen kokemuksia, omia kokemuksia kun on vielä turhan tältä saralta kertynyt ;)

Äänestä
  • kasvu sieltä sinkkuelämän tiimellyksistä eron syövereihin sitten näkyy? Kasvua alaspäin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


naisen logiikalla kirjoitti:

Olit sitten mies tai nainen, kerrohan mitä kuppukuntaa edustat kun puhutaan aiheesta "saako ihminen muuttua?"

Taustaa -> varsin usein tulee puhuttavan eroista, joissa kasvettiin erilleen. Tai kauhisteltiin kun puoliso ihan oli muuttunut parisuhteen aikana. Ei ollut typykkä enään sitä mitä oli 10 vuotta nuorempana.

Kyllä mun naisen logiikalla terveen ihmisen kehityskaari on juuri sitä, että muututaan (ja toivon mukaan kehitytään ihmisenä).

Omasta kehityksestäni voisin sanoa, että nuorempana en ollut kovinkaan suvaitsevainen homoja tai lesboja kohtaan. En tiedä oliko asenne täysin minun, sillä ex-mieheni kammoksui näitä vähemmistöjä tosi paljon. Nykyään olen paljon suvaisevampi ja täysin hetero olen edelleen. Olen vaan huomannut, että maailmassa on oikeitakin epäkohtia, jos ylipäätänsä jaksaa murehtia asioista. Ex-mies elelee edelleen homofobioissa ja varmasti kaikki ne muutkin asiat ovat jääneet sille 15 vuoden takaiselle muuttumattomuus tilaan.

Mielestäni suhde on väärällä pohjalla, jos lähetään siitä olettamuksesta, että yksilön piirteet säilyvät vakiona läpi elämän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu