Viisi ja puoli vuotta olimme onnellisetsi yhdessä. Sitten tyttöystäväni vaan sai tarpeekseen ja kiinnostui muista miehistä. Minä muutuin samalla kuin tyhjäksi ilmaksi. Hylätyksitulemisen tunne on kammottava. Kun ollaan niinkin pitkään yhdessä; miten toisen tunteet voivat loppua kuin seinään? Kun vielä jossain määrin olemme yhteyksissä, aistin jäätävää kylmyyttä minua kohtaan exäni taholta. En voi ymmärtää mistä se johtuu? En halua mitään ystävyyssuhdetta koska silloin en pääse tästä koskaan yli (puolessa vuodessa ei olla paljon edetty), mutta ihmettelen vain että mistä se välinpitämättömyys kumpuaa. Tarvitseeko pettäjä/jättjä sellaisen strategian selviytyäkseen itse? Yleisesti olen sitä mieltä, että naiset ovat loppupeleissä selviytyjiä, paljon vahvempia kuin miehet näissä tilanteissa. Minäkin vollotan vieläkin tuon tuosta.
Hylätyksitulemisen tunne...
Hylätty
102140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Naiset osaavat olla rationaalisia ja tunnekylmiä.
En todellakaan tiedä miksi, mutta mulla oli vähän vastaava tilanne.
Tunteet loppui kun seinään. Se kylmyys ja välinpitämättömyys oli jotain todella kuvottavaa ja kaikenlisäksi täysin aitoa.
Kai se on joku mekanismi, jolla torjutaan syyllisyyden tunteet ja muut.
Tilalle tulee jonkinlainen inho sitä jättämäänsä ihmistä kohtaan.
Ihmiset on erilaisia.
Itse en pystyisi olemaan noin julma, vaikka yrittäisin.
Enkä ymmärrä sitä, että lyötyä pitää vielä lyödä. Välinpitämättömyys on julminta henkistä väkivaltaa noissa erotilanteissa.
Asiat voi halutessaan hoitaa hyvin tai ainakin niin, ettei mitätöi jättämäänsä ihmistä.
Siitä voi jäädä pahoja traumoja ja asioiden ylipääseminen tulee monin kerroin hankalammaksi.
Olen nainen ja mieheni jätti minut noin puoli vuotta sitten. Hänellä oli työpaikkasuhde meneillään. Hänkin muuttui heti ilmoitettuaan minulle erohaluistaan täysin tunteettomaksi. Sen jälkeen en saanut kokea kuin vihaa, täyttä välinpitämättömyyttä jne. Voi että se koski...koski ehkä enemmän kuin itse ero. En ole myöskään vielä selvinnyt tuosta tapahtumasta ja itkeskelen vähän väliä. En ole tekemisissä enää hänen kanssaan, enkä haluakaan. En voinut myöskään ymmärtää, että hän muuttui täysin toiseksi ihmiseksi ja minä jäin kyselemään miksi?.....Rakkauteni ei valitettavasti loppunut silloin kun hänen, enkä tiedä koska tämä tunne loppuu. Sitä päivää odotellessa vaan päivä kerrallaan tai vuosi kerrallaan. Ei kait tässä muuta voi.
Sama kuin edellisellä. Tosin kun siitä alkaa olla se puoli vuotta, olen jo päässyt voiton puolelle enkä juurikaan enää kaipaa häntä. Mutta ihmeellistä se oli, kylmyys ja tunteettomuus monen yhdessäolovuoden jälkeen. Ja kun itse kuitenkin rakastin, ei mun tunteeni loppuneet kuin seinään. Raskainta oli saada tunteensa hiipumaan, jotta ne voisivat vielä joskus nousta jotakin toista kohtaan.
Itselleni kävi samalla tavalla. Mutta tuollainen käyttäytyminen tai se miten selviää erosta, ei mielestäni ole mitenkään sukupuolisidonnaista.
Itse olen nainen, jonka mies jätti 5 vuoden suhteen jälkeen. Miehellä tunteet loppuivat kuin seinään. Jotenkuten ehkä eron hyväksyi, kun suhteemme ei mikään täydellinen ollut ja molemmat olivat jollain tasolla tyytymättömiä, mutta se miehen kylmyys, viha ja välinpitämättömyys... Se sattui niin saakelisti, kun mies kuitenkin vielä viikkoa ennen eroa oli sanonut rakastavansa.
Eron jälkeinen aika on ollut todella tuskallista. Asia kirpaisee vieläkin, vaikka pitkän aikaa on jo kulunut ja yritän pyristellä eroon näistä tunteista entistä miestä kohtaan, jotta voisin taas joskus ehkä rakastua johonkin uuteen entisestäni välittämättä.
oli kohtelu muakin kohtaan eron tullessa. 15 vuoden jälkeen sitä oli todella vaikea tajuta. Miehellä siis uusi nainen kuvioissa ja päätti lempata minut. Moni taas ihmettelee tätä, mutta yllätys oli täydellinen minulle. Sitä on vain vaikea käsittää miten toinen voi hetkessä muuttua niin eri ihmiseksi, vaikka oli vielä päivää ennen sanonut rakastavansa. Jouduin vielä ennen kuin muutin pois, sanomaan hänelle, että olen minäkin ihminen.
Tietääkseni en edes eroa aiheuttanut saati halunnut, koska rakastin ja rakastan vieläkin....mutta toivottavasti hän jää vain haaleaksi muistoksi joskus...raskasta on.
Tai jotain vastaavia?
Kun täydellinen esitys päättyy niin ei välitä enää.
Elkää haikailko tollaisten perään,vaarallisia ovat.
Pahin aika erosta selviämisessä menee minunkin kohdallani kerätä ensin itsetunnon rippeet, mitkä puolisoni pettäminen ja vihamielisyys aiheuttivat. Ehkä eroa hakevan on helpompi kestää tilanne kun lyttää kumppaninsa syvinpään kuoppaan, eihän sellaisesta kukaan enää kiinnostu. Mutta kun on tarpeeksi pohjalla ollut ja alkaa huomaamaan oman arvonsa uusi elämä saa pikkuhiljaa tilaa. Rakkauden ei kokokaan tarvitse loppua, mutta on pakko tottua elämään yksin ja itselleen että selviää. Mekin käytiin eron jälkeen pitkiä keskusteluja ja se on auttanut minua selviytymään ja näkemään ettei se ihminen enää ollutkaan se jota niin syvästi rakastin. Ystävyys ja läheisyys voi säilyä, kun luopuu siitä osasta rakkautta joka edellytti kiinteää yhteiseloa.
Olen nainen ja ero oli jollain tasolla järkevä yhteinen päätös, sillä välimatka ja ongelmat lisääntyivät. Mutta tunteet, ne jäivät(ainakin minulle). Mies muuttui aivan täysin, en tunne häntä enää ollenkaan. Saan käsittämättömän kylmää, tylyä, ymmärtämätöntä ja välinpitämätöntä kohtelua. Onko se todella -sukupuolesta riippumatta- jokin suojausmekanismi?
Tuntuu niin sietämättömän pahalta, ikäänkuin en olisi merkinnyt mitään. Haluaisin niin jatkaa elämääni, päästä irti tästä ahdistuksesta.
Hän on omien sanojensa mukaan elämänsä kunnossa ja harmittelee, kun minä en sitä koskaan päässyt näkemään. Ja senhän minä juuri halusin kuulla..
Olen kaukana naisselviytyjästä.
Varmasti... usko itseesi NAINEN! Kaikki paha sattuu mutta kaiken sen tarvitsee tullakseen vahvaksi omaksi itsekseen! Elämä on yllätyksiä täynnä, myös hyviä :) usko vain sinulla on oma paikkasi ja aikasi täällä, onni tulee kun tahtoo ei etsien vaan eläen!
meidän suhteemme kesti melkein seitsemän vuotta, kunnes avovaimo päätti haluta eron, koska löysi uuden miehen! Meillä on myös yhteinen pieni lapsi. Lapsemme asuu välillä äidillään ja välillä mulla. Mä en haluaisi olla ystävä exäni kanssa, kun jokainen tapaaminen koskee niin p.erkeleeeesti! Haluaisin unohtaa hänet kokonaan, mutta mun on pakko vain niellä pahaoloni yhteisen lapsemme takia.
Ps. Erostamme on kaksi ja puoli kuukautta, joten voi olla että oloni vielä tasaantuu...mut!?