Mieheni otti ja lähti, ja vielä millä tavalla! Aamulla rakastelimme ja kun myöhemmin päivällä kävin kaupassa, mieheni oli kerännyt vaatteensa ja lähtenyt. Olimme sentään olleet neljä vuotta yhdessä ja asuneetkin yhdessä 6 viikkoa.
Varsinaisesti suhteemme ei ole vielä ohi, siis mitään virallista emme ole asialle vielä tehneet. Haluaisin kuitenkin olla tässä asiassa niskan päällä ja olla se, joka jättää. Jotenkin vaan tuntuu niin surulliselta ajatus siitä, että se saattaisi olla lopullista. Meillä on kuitenkin ollut näinkin pitkä ja raukkauden täyttämä ihana suhde. Nyt sitten pariin viikkoon emme ole asuneet enää yhdessä, emmekä tavanneet. Silti kaipaan miestäni, sydämeni suorastaan itkee hänen peräänsä, mutta järki sanoo, että tämä oli tässä.
Tuntuu niin vaikealta tehdä näin suuri päätös, joka voi koskettaa koko loppuelämääni!
Varsinaisesti suhteemme ei ole vielä ohi, siis mitään virallista emme ole asialle vielä tehneet. Haluaisin kuitenkin olla tässä asiassa niskan päällä ja olla se, joka jättää. Jotenkin vaan tuntuu niin surulliselta ajatus siitä, että se saattaisi olla lopullista. Meillä on kuitenkin ollut näinkin pitkä ja raukkauden täyttämä ihana suhde. Nyt sitten pariin viikkoon emme ole asuneet enää yhdessä, emmekä tavanneet. Silti kaipaan miestäni, sydämeni suorastaan itkee hänen peräänsä, mutta järki sanoo, että tämä oli tässä.
Tuntuu niin vaikealta tehdä näin suuri päätös, joka voi koskettaa koko loppuelämääni!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hah, hah, juna meni jo ja sä taisit jäädä asemalle? Miten sä nyt muka "jätät" miehen, kun hän on jo jättänyt sut? Eli et sä pääse asiassa enää mitenkään "niskan päälle", niin kuin viestissäsi haluaisit.
Ei millään pahalla, mutta millainen suhde teillä on ollut, jos mies lähtee vetämään sinun ollessasi kaupassa? Miten pitkään olit kaupassa, viikon, kuukauden, vuoden?
No mitä aiot tehdä nyt?
Tuossa on jonkinlainen ristiriita. Olet näköjään ollut rekisteröitynä "riutuvana sydämenä" jo reilut puoli vuotta, joten ehkäpä nyt annat miehen mennä ja lopetat sen riutumisen niin pian kuin kykenet. Saattaa olla parhaaksesi.
BUAHHAHAHHAHAHAHHA!!!! Taisi käydä niin, että miehellläsi oli varaa valita, kuten sun omat ohjeetkin on korostaneet. Löysikö hän työttömänä uuden panopuun työllistämiskurssilta? Älä pelkää, tyttöseni! Tästä lähin miehesi pyyhkii kullinsa panon jälkeen jonkun toisen bimbon verhoihin. Enää et joudu itse ihmettelemään, mistä ne mällitahrat sun verhoihin on päätyneet. Ehkä miehesi on selittänyt, että kännissä on vähän ruiskahtanut?
"mieheni oli kerännyt vaatteensa ja lähtenyt."
Toivottavasti takaisin kotimaahansa. Pysyvästi.
"Olimme sentään olleet neljä vuotta yhdessä ja asuneetkin yhdessä 6 viikkoa"
Miksi valehtelet? Ette olleet yhdessä todellakaan vuosia, vaan mies oli tuosta ajasta suurimman osan naimisissa toisen eukon kanssa. Sinulle hän ei antanut kuin kassiensa sisällön. Tosin en häntä syytä, kukapa mies ei tykkäisi välillä lykätä miehuuttaan joskus vähän vieraaseenkin lihaan? Eikä sen sitä paitsi niin väliä mihin lihaan sen lykkää, helposti höynäytettäviä kiertopokaaleja kun on Turku täynnä.
"Haluaisin kuitenkin olla tässä asiassa niskan päällä ja olla se, joka jättää."
Elät todellista unelmaa! Ensin olit uskottoman miehen panopuu, nyt sinut on jätetty kuin käytetty kondomi sun sohvan alle. Oletko muuten haistanut sitä? Huomaatko, että se ei edes haise sun omille mehuillesi? Aivan, siellä työllistämiskurssilla oli muitakin työttömiä, kevytkenkäisiä pimatsuja kuin sinä.
"järki sanoo, että tämä oli tässä."
Ehkä hänen vaimonsa on yksinkertaisesti taas rikkonut puhelminen tuhannen pillun osiksi, eikä mies nyt voikaan soittaa sinulle kotimaastaan, jossa on 10 päivän lomalla?
"Tuntuu niin vaikealta tehdä näin suuri päätös, joka voi koskettaa koko loppuelämääni!"
Älä huoli, ei se ole loppuelämä! Enää muutama vuosi, sitten oletkin jo nelikymppinen. SILLOIN se on loppu elämä. Koeta olla osumatta lasten leikkipuistojen lähelle, voi meinaan hieman kirpaista. Lapseton, nelikymppinen vanhapiika.
tyypillisesti.