Miten ikinä pääsen tämän yli

Lauantaina olimme kylässä ja mieheni sai raivokohtauksen ja kävi käsiksi, kaatoi maahan ja painioi jalallaan. Sain kuitenkin huudettua apua ja pääsin karkuun ovesta ja menin ystävieni luo - ja uskalsin tulla kotiini vasta seuraavana päivänä - ja pahin tapahtui silloin, ei tosin minulle: mieheni ei ollutkaan tullut kotiimme, ja vanha koiraparkamme oli siellä yksinään, ja diabeetikko kun on, niin ilman insuliinia. Annoin insuliinin tietenkin heti, mutta aamulla koira oli niin huonossa kunnossa että se piti päästää sateenkaarisillalle.
Nyt sitten en meinaa saada itkua loppumaan - kamala syyllisyys koiran kohtalosta, miksi en uskaltautunut tulemaan kotiin, koirakin olisi vielä ehkä elossa :((((. Ahdistus on ihan valtava, koiran takia ja päällekäymisen takia, tuntuu etten enää tästä nouse milloinkaan...
111583
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Älä syytä itseäsi siitä koiran kohtalosta. Tiedän, miltä sinusta tuntuu, mutta jos syyllistä etsit, niin yhtä lailla se "siippasi" on syyllinen, koska loi pelon ilmapiirin, jossa menetit toimintakykysi...

No siis...parasta kun lopettaisitte syyttelyn (sekä itsenne/toistenne) ja harkitsisitte VAKAVASTI, kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa!!

Äänestä

Itse olet tietysti täysin viaton. (Enhän minä mitään, minä vain pelkään, pelko on aseeni)

Äänestä
  • rytäkkään olin :(.

    Äänestä

  • Maaria66 kirjoitti:

    rytäkkään olin :(.

    VAIKKA ROIKKUISIT KUTSUILLA KATTOLAMPUSTA ILMAN VAATTEITA, ei mies saa kaataa sinua maahan ja painaa jalallaan. Suomen perustuslaiki takaa ruumiillisen koskemattomuuden. Mies on syyllistynyt pahoinpitelyrikokseen. Jos on niin hiiltyväinen, että on saanut sinutkin jo uskomaan että syy on sinun, kun hän käy käsiksi, olette hyvin heikoilla jäillä. Ei tarvitse olla ennustaja tietääkseen ettei liittonne tule olemaan onnellinen.

    Äänestä

  • tosiaan ole muuta tekemistä, kuin roikkua täällä perheväkivaltapalstalla, ja loukata ihmisiä, joilla on kyllä tarpeeksi vaikeaa ilman sinunlaisiasi paskiaisia.

    Etsi jotain itsellesi sopivaa ajanvietettä!

    Äänestä

  • sinulla kirjoitti:

    tosiaan ole muuta tekemistä, kuin roikkua täällä perheväkivaltapalstalla, ja loukata ihmisiä, joilla on kyllä tarpeeksi vaikeaa ilman sinunlaisiasi paskiaisia.

    Etsi jotain itsellesi sopivaa ajanvietettä!

    eipä siinä muuta. Koirasi ei enää kärsi ja sen omistuksesta ei ainakaan tarvitse riidellä.

    Äänestä

  • sinulla kirjoitti:

    tosiaan ole muuta tekemistä, kuin roikkua täällä perheväkivaltapalstalla, ja loukata ihmisiä, joilla on kyllä tarpeeksi vaikeaa ilman sinunlaisiasi paskiaisia.

    Etsi jotain itsellesi sopivaa ajanvietettä!

    Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä,lätkiä.....mitä tahansa, se on väkivaltaa ja se on Suomen lakien mukaan kiellettyä!
    Ainakin 50 ihmistä vuodessa kuolee perheväkivallan seurauksena!
    Et kai aio olla yksi Siinä tilastossa?

    Äänestä

kärsii koko ruumis...

jos et tajua jättää miestäsi niin se on oma vikasi mitä ikinä tulevaisuudessa sattuukin

Äänestä

Niin sitten ei sua kukaan muukaan voi auttaa, piste.

Äänestä
  • Siihen tarvitaan vaan vähän aikaa ja paljon kyyneliä. Eikä yhtään syyllistämistä!

    Äänestä

  • ymmärtää! kirjoitti:

    Siihen tarvitaan vaan vähän aikaa ja paljon kyyneliä. Eikä yhtään syyllistämistä!

    siihen tarvitaan vain selkärankaa jota naisilla ei yleensä ole kun ei ole ikinä tarvinut tehdä mitään elämän eteen

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Maaria66 kirjoitti:

Lauantaina olimme kylässä ja mieheni sai raivokohtauksen ja kävi käsiksi, kaatoi maahan ja painioi jalallaan. Sain kuitenkin huudettua apua ja pääsin karkuun ovesta ja menin ystävieni luo - ja uskalsin tulla kotiini vasta seuraavana päivänä - ja pahin tapahtui silloin, ei tosin minulle: mieheni ei ollutkaan tullut kotiimme, ja vanha koiraparkamme oli siellä yksinään, ja diabeetikko kun on, niin ilman insuliinia. Annoin insuliinin tietenkin heti, mutta aamulla koira oli niin huonossa kunnossa että se piti päästää sateenkaarisillalle.
Nyt sitten en meinaa saada itkua loppumaan - kamala syyllisyys koiran kohtalosta, miksi en uskaltautunut tulemaan kotiin, koirakin olisi vielä ehkä elossa :((((. Ahdistus on ihan valtava, koiran takia ja päällekäymisen takia, tuntuu etten enää tästä nouse milloinkaan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu