olen 23-vuotias nainen. asun samanikäisen mieheni ja vuoden ikäisen tyttäreni kanssa omakotitalossa. mieheni käyttää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa mua kohtaan. tämä alkoi raskausaikanani. ensimmäinen lyönti humalassa. myös toinen ja kolmas. seuraavat johtui stressistä. minusta. huonosta päivästä. rahahuolista. milloin mistäkin. repii hiuksista, potkii, kuristaa vyöllä. haukkuu ja uhkailee. kertoi kerran suutuksissaan miten tappaa mut hakkaamalla mut maahan ja polkevansa mun pään murskaksi.
nyt on ollut pidempi aika ilman mitään väkivaltaista käytöstä mutta koko ajan pelko että milloin koittaa seuraava kerta. lähteä en kertakaikkiaan pysty ilman ulkopuolisten tukea, ja kun kerroin tästä "parhaalle" kaverilleni hän lakkasi pitämästä yhteyttä. anoppi sanoi "koita jaksaa"
meillä ei ole koskaan oikeasti hauskaa yhdessä. oon pelottavasti huomannut miten mun mieleni on alkanut myrkyttyä, eli pidän meidän suhdetta "normaalina", eli kaikillahan tällaista on..
ja kun näen pariskunnan jotka kulkevat käsi kädessä, tai pitävät hauskaa niin ajattelen heti että miten joillain voi olla tuollaista ja säikähdän omaa ajatusmaailmaani..
minusta oikeasti tuntuu että mä vaan murenen pikkuhiljaa..
oli pakko purkaa sydäntä jonnekkin,en tarvitse tälle palstalle tyypillisiä "oma vika ku et lähde" vastauksia. kiitos
nyt on ollut pidempi aika ilman mitään väkivaltaista käytöstä mutta koko ajan pelko että milloin koittaa seuraava kerta. lähteä en kertakaikkiaan pysty ilman ulkopuolisten tukea, ja kun kerroin tästä "parhaalle" kaverilleni hän lakkasi pitämästä yhteyttä. anoppi sanoi "koita jaksaa"
meillä ei ole koskaan oikeasti hauskaa yhdessä. oon pelottavasti huomannut miten mun mieleni on alkanut myrkyttyä, eli pidän meidän suhdetta "normaalina", eli kaikillahan tällaista on..
ja kun näen pariskunnan jotka kulkevat käsi kädessä, tai pitävät hauskaa niin ajattelen heti että miten joillain voi olla tuollaista ja säikähdän omaa ajatusmaailmaani..
minusta oikeasti tuntuu että mä vaan murenen pikkuhiljaa..
oli pakko purkaa sydäntä jonnekkin,en tarvitse tälle palstalle tyypillisiä "oma vika ku et lähde" vastauksia. kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä luovu unelmastasi, parempi huominen on olemassa, mutta ei tämän miehesi kanssa. Älä jää hitaasti murenemaan, vaan käytä tarmosi unelmasi toteuttamiseen, tee suunnitelmia, hae apua ja neuvoja. Tukea löytyy kun kerrot tuon kaiken, vaikkapa neuvolassa ihan aluksi! Sinua kyllä uskotaan ja autetaan, tämä on Suomessa ikävä kyllä aivan jokapäiväistä tarinaa... Mistä ihmeestä noita mieheksi itseään kutsuvia raukkoja sikiääkään, eivät ole ansainneet vaimojaan eivätkä lapsiaan.
Mieti vakavasti sitä lähtemistä ennen kuin tapahtuu mitään pahempaa. Hakematta tulee mieleen viime kesän tapahtumut Jämsässä,josta vähän aikaa sitten tuomittiin elintakautinen tappajapuolisolle. Hän on mitä ilmeisimmin narsisti.
Samaa vikkaa saattaisi olla sinunikin puolisossasi ja lopulta voiolla edessä hengenmneo, näin lyhyesti sanottuna. Et kai sellaista halua odottaa.
Muista, että puolisosi ei parane tai muutu parempaan suuntaan. Sinä et voi "rakastaa" häntä terveeksi, vaikka ehkä hyväuskoisena vielä niin luulet.
Tilanne menee sinun kannaltasi vaan heikompaan suuntaan ja mies yrittää kietoa sinua omiin maailmoihinsa, mahdollisesti eristää sukulaisista, ystävistä ja tuttavista.
Olet miehellesi vain väline ja pahan päivän tullen syyllinen kaikkeen. Sinulla on hänelle vain välinearvo.
Lähde vielä, kun olet nuori ja helposti löydät terveen seuralaisen itsellesi. Sen lähtemisen valmistelu täytyy tehdä ehdottoman salaa puolisoltasi, muuten hän pahoinpitelee sinut.
Avuksi voisivat olla sinun puolen sukulaiset, sisarukset ja ystävät. Turvakotiin soittamalla saat hyviä käytännön neuvoja. Tietysti voit myös mennä sinne turvakotiin.
Jos ja kun lähdet, älä milloinkaan missään tapauksessa palaa entisiin oloihin miehesi luo takaisin. "Vääntö" vaan pahenee sinun kannaltasi
pahemmaksi, vaikka mies muuta lupasii. Muista,e tä narsisti valehtelee koko ajan - aina omaksi edukseen.
Katso myös sivut: www.narsistienuhrientuki.info
Siellä on samanlaisia tapauksia keskustelupalstalla. Tietenkin voit liittää omantapauksesi sinnen yhdeksi joukkoon anonyyminä. Palstalta saa myös hyvää vertaistukea.
Et uskokkaan miten paljon helpompaa ja ihanampaa elämä on ilman tollasta miestä!
Päätöksen teko on kaikista vaikeinta. Mutta siten kun sen jossain vaiheessa teet, niin on se vaan jännä miten asiat lähtee rullaamaan eteenpäin omalla painollaan.
toivottavasti joskus tulet nauttimaan kesästä, kärpäsistä ja ihanasta rakkaudesta. Mutta jos oikeasti luulet ton rakkauden korjautuvan, niin siinä vaiheessa kyllä itselles valehtelet ja pahasti.
olin vielä muutama kuukausi sitten siinä uskossa että tämä tilanne korjaantuu ja että pystyn "rakastamaan" mieheni paremmaksi. mutta silmäni ovat nyt auenneet ja olen tajunnut ettei niin tule käymään, olen nyt siis siinä vaiheessa että suunnittelen sitä lähtöä ja kerään rohkeutta, henkisesti olen alkanut tehdä eroa mieheen ja sen hän non huomannut että minusta on tullut "kylmempi"
tiedän että se päivä vielä koittaa että lähden ja aloitan rakkaan tyttöni kanssa uuden elämän. olen nuori ja kaunis nainen, (anteeksi jos kuulosti itserakkaalta) löydän kyllä vielä uuden rakkauden,siitä en huolta kanna. aikaa vaan menee että haavat paranee. niin syvästi rakastin miestäni ja oli hirveä shokki tajuta millainen hän on..
olen jo sivusilmällä katsellut vuokra-asuntoja, suunnitelut että kerään rahaa jemmaan sun muuta. mutta vielä en ole niin vahva että pääsen repäisemään itseni irti.. ja tähän tarvitsisin sitä ystävää,mutta minkäs teet kun "ystävät" jättää kun huolensa kertoo..
kovaa syyllisyyttä tunnen vaan siitä kun olen jättämässä lapseni isän.. se tunne on pahinta. hän on myöskin tehnyt paljon eteemme työtä ja nähnyt vaivaa. mutta se ei oikeuta häntä käyttämään väkivaltaa. tiedän. tiedän että jos jään että se voi olla yhtähyvin jokupäivä meidän tapauksemme iltapäivälehtien etusivulla.
syyllisyyttä tunnen myös siitä että tästä kaikesta katkeroituneena petin miestäni hänen kaverinsa kanssa joka tietää tilanteemme. se tapahtui täysin minun tahdostani, eli kaveri ei käyttänyt tilannetta hyväkseen. tahdoin vain tehdä jotain mikä kuolettaa kaiken mieheni ja minun väliltä. ja tein sen kahdesti. että puhdas pulmunen en ole minäkään. tiedän sen. alan olla vaan niin täynnä jotain ihmeellistä syvää vihaa miestäni kohtaan. mutta sitten välillä kun katselen häntä ikkunasta kun hän tekee esimerkikse ulkona jotain niin itku tulee kun tajuan että kuinka silti vielä rakastan. ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Lähtöpäätöksen aikana tunteet menee varmasti laidasta laitaan. Näkee siinä toisessa sen "unelmansa" onnesta joka ei ollutkaan hyvää elämää. Ja sitä siinä suree. Monesti sitä voi sekoittaa tuon väkevän tunteen rakkaudeksi.
Mutta kyllä hän on törkeällä tavalla sinua kohdellut. Kertakaikkiaan. siitä ei kyllä pääse mihinkään. Eikä sinua voi syyttää tuollaisen kohtelun jälkeen että olet toiminut kuten olet toiminut. Jostain sitä hyväksyntää on haettava. Sellaisia ihmiset on.
Päätit sitten mitä tahansa, niin toivon sinulle koko sydämestäni kaikkea parasta mitä oikeasti ansaitset.
Ota tosiaan yhteys sinne turvakotiin, saat sieltä hyviä neuvoja lähdön käytännön järjestelyihin.
Oman kunnan sosiaalipuolelle joutunet olemaan yhteyksissä,koska lapsenhuoltokysymykset hoidetaan sitä kautta.
Sieltä voivat myös järjestää sinulle kunnan vuokra-asunnon,jota varmasti tarvitset siinä poismuuttovaiheessa.
Jos on pelkoa pahoinpitelystä,kun näkyy tuota väkivaltaa olleen, niin kyselepä poliisilta mahdollisuutta saada lähestymiskielto miehelle.
Samalla voit salata puhelinnumerosi ja osoittesi (maistraatissa): nämä luonnehäiriöidet,kun ovat aika sitkeitä tapauksia ja yrittävät pitää "uhristaan" kiinni vaikka väkisin.
Toivotaan, että pääset selville vesille. Onnea matkaan!
lähdet turvakotiin tai maanantaina sosiaalitoimistoon.
Sinulla ei tarvitse olla rahaa muuttaaksesi kunnan vuokra-asuntoon. Sosiaalitoimistosta järkkäävät kyllä siksi ajaksi vippiä tai avustuksen, että pääset sinne muuttamaan kun kerrot tilanteesi.
Itseltäni maksettiin ensi kuukauden vuokra ja annettiin vuokratakuu vastaavassa tilanteessa. Poliisi lupasi antaa muuttoavun, mutta lopulta kävi niin että mies sai vihiä muutostani, kävi kimppuun, mutta pakenin ja sain soitettua poliisit. Mies vietiin ensin putkaan ja sitten mielisairaalaan muutamaksi päiväksi. Sillä ajalla haimme tavaramme.
Ymmärrän hyvin jos tuntuu vaikealta jättää muuten ns. hyvä mies, mutta sinulle ja lapselle ei ole turvallista jäädä.
Mitä miehesi tuntee sinua kohtaan ei ole rakkautta vaan riippuvaisuutta. Ei rakastava ihminen uhkaile polkevansa toisen päätä murskaksi!!!
Eikä kurista remmillä!!!
Sinun ei tarvitse kantaa yhtään huonoa omatuntoa, olit pettänyt tai et. Miehesi käytös on se, joka on särkenyt perheenne, ei sinun. Sinä et ole hänelle mitään velkaa!!!
Älä puhu miehellesi mitään, edes kiukuspäissäsikään, jottei hän saa vihiä aikeistasi. Lähde ja häivy. Suojaudu sitä vastaan, että hän pyrkisi kostamaan lähtösi. Etkö voisi pyytää jotain omaistasi avuksesi, jos ystävä on jättänyt.
Itse pelkäsin aina, että ehtisin kuolla ennen kuin pääsisimme pois. Miehelläni oli tapana mm. lingota kohti mitä tahansa käteen sattuvaa, esim. kiviä tai tyrkkäistä alas rappusia.
Kuristaminen on erityisen vaarallista, koska ihmisen kaulan sivussa olevia valtimoita ei tarvitse kummoisestikaan puristaa, kun jo henki jättää.
Rupea toimiin viimeistään maanantaina! Sossusta antavat sulle tukihenkilön, jonka kännykkään voit soittaa virka-ajan ulkopuolellakin!
Minäkin vihaan miestäni. Olen 22. raskausviikolla, lähes täydellisesti hylätty ja rikottu. Mieheni pettää minua ex-vaimonsa ja muiden naisten kanssa. Nyt mietin vain sitä että elänkö vai enkö enää elää. Elämästä on kaikki pilalla. Yritä sinä jaksaa.