Harkitsen islamia ..
Olen helluntalainen muslimin tytär ja ollut koko elämäni kristitty, tosin islam on kiehtonut minua jo yli 10 vuoden ajan. Aasiasta kotoisin oleva isäni on sunnimuslimi ja vahva uskossansa joka on myös syy siihen,että hän ei ole koskaan täysin hyväksynyt minua lapsekseen kristittynä.
Elämäni on kuin Jobin tarina Raamatusta eli olen menettänyt kaiken ja olen usein yrittänyt päästä oman käden kautta pois maanpäällisestä elämästäni.
Tiedän ettei elämäni voi jatkua näin.. erään elämäni kriisin takia olen joutunut pettymään rankasti Jumalaan uskottuani mm. erilaisiin profetioihin että "taivas aukenee ja Jumala auttaa" mitä ei ole koskaan tapahtunut ja asiat ovat menneet vain pahemmiksi.
Uskon kyllä Jeesuksen ristinkuolemaan, mutta en kirkon tekemään varsinaiseen kolminaisuus opiin siinä muodossa kuin lut.kirkko sen esittää. Eli uskon kyllä Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen Raamatun esittämässä muodossa.
Olen väsynyt kuuntelemaan vääriä profetioita ja elämään tunteen mukaan, tarvitsen kongreettisempaa uskoa ja uskonelämää .. kuin pelkää "musta tuntuu/koen juttua".
Minua on myös aikoinaan yritetty käännyttää muslimiksi paistinpannun avulla ja muitakin ikäviä kokemuksia islamista ja muslimeista löytyy.
Toisaalta nyt olen yksin ja toivoisin saavani isäni perheen takaisin, koska minulla ei ole koskaan ollut perhettä niin hylkäämiset sekä perheettömyys ovat suurimmat haavat sisimmässäni.
Olen rukoillut Jumalalta apua jotta saisin perheen mutta sen sijaan asiat ovat ovat vain pahentuneet ja olen sairastunut useampaan vakavaan sairauteen menettäen jopa ammattini.
Nyt olen yrittänyt etsiä vastauksia islamista , mutta en ole saanut täysin vakuutta siintäkään.. tosin en kokenut voivani osallistua myöskään Jeesus-marssiin Vappuna tai ottaa ehtoollista tässä muutama pvä sitten .. koin että se olisi ollut väärin koska en ole varma uskostani Kristukseenkaan.
Olen lukossa ja minun on ahdistaa näin , olen kuin puun ja kuoren välissä.
En tiedä mitä tehdä tai ajatella enää.. mikä on totuus ???
Olen helluntalainen muslimin tytär ja ollut koko elämäni kristitty, tosin islam on kiehtonut minua jo yli 10 vuoden ajan. Aasiasta kotoisin oleva isäni on sunnimuslimi ja vahva uskossansa joka on myös syy siihen,että hän ei ole koskaan täysin hyväksynyt minua lapsekseen kristittynä.
Elämäni on kuin Jobin tarina Raamatusta eli olen menettänyt kaiken ja olen usein yrittänyt päästä oman käden kautta pois maanpäällisestä elämästäni.
Tiedän ettei elämäni voi jatkua näin.. erään elämäni kriisin takia olen joutunut pettymään rankasti Jumalaan uskottuani mm. erilaisiin profetioihin että "taivas aukenee ja Jumala auttaa" mitä ei ole koskaan tapahtunut ja asiat ovat menneet vain pahemmiksi.
Uskon kyllä Jeesuksen ristinkuolemaan, mutta en kirkon tekemään varsinaiseen kolminaisuus opiin siinä muodossa kuin lut.kirkko sen esittää. Eli uskon kyllä Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen Raamatun esittämässä muodossa.
Olen väsynyt kuuntelemaan vääriä profetioita ja elämään tunteen mukaan, tarvitsen kongreettisempaa uskoa ja uskonelämää .. kuin pelkää "musta tuntuu/koen juttua".
Minua on myös aikoinaan yritetty käännyttää muslimiksi paistinpannun avulla ja muitakin ikäviä kokemuksia islamista ja muslimeista löytyy.
Toisaalta nyt olen yksin ja toivoisin saavani isäni perheen takaisin, koska minulla ei ole koskaan ollut perhettä niin hylkäämiset sekä perheettömyys ovat suurimmat haavat sisimmässäni.
Olen rukoillut Jumalalta apua jotta saisin perheen mutta sen sijaan asiat ovat ovat vain pahentuneet ja olen sairastunut useampaan vakavaan sairauteen menettäen jopa ammattini.
Nyt olen yrittänyt etsiä vastauksia islamista , mutta en ole saanut täysin vakuutta siintäkään.. tosin en kokenut voivani osallistua myöskään Jeesus-marssiin Vappuna tai ottaa ehtoollista tässä muutama pvä sitten .. koin että se olisi ollut väärin koska en ole varma uskostani Kristukseenkaan.
Olen lukossa ja minun on ahdistaa näin , olen kuin puun ja kuoren välissä.
En tiedä mitä tehdä tai ajatella enää.. mikä on totuus ???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heips.Kuullostaa rankalle noi sinun kokemasi, uskonnolla lyö monet, uskonnosta riippumatta. Hylätään jopa omat lapset jos uskonto on "väärä". Itse en ole uskovainen, joten vaikea ymmärtää kuin näin voi tehdä, mutta kun esimerkkejä löytyy ihan taviskristityistäkin lähipiiristä kuin myös lahkolaisista...
Aiheeesi saattaa sohaista muurahaispesään, joten varaudu ilkeisiinkiin kommentteihin.
Sä kuullostat masentuneelta ja luulen, että hoitosuhde terapeutin kanssa auttaisi sinua enemmän kuin uskonto. Julmaa sanoa näin, mutta jos taustasi on täynnä hylkäämisiä ja itsemurhayrityksiä sua auttaa enemmän se, että saat pääsi kuntoon kuin että sekotat itseäsi hyppimällä uskonnosta/lahkosta toiseen.
Islamin kurinalaisuus varmasti vetoaa ja tuntuu turvalliselta, mutta se ei poista siltikään itse sairautta. Perheen takaisin saaminen ja hyväksytyksi tuleminen voi olla ehjäävä kokekemus, mutta voi myös rikkoa Sinua lisää, sillä jossain vaiheessa mietit taas sitä, että olet se sama ihminen, etkä kelvannut aikaisemmin...
Sua on kauhean vaikea neuvoa, koska ongelmasi ei ole vain uskonto. Mä lähtisin etsimään henkistä eheytymistä terapiasta ja ainakin toistaiseksi pysyisin tutussa uskonnossa. Terapiassa voit käydä läpi asioita, myös uskontokokemuksiasi. Uskoisin sen selkiyttävän myös sitä, mitä haet ja auttavan sinua valitsemaan mitä haluat, jos koet sitten vielä tarvitsevasi uskonnollista kehystä maailmaasi. Voimia Sinulle, uskon että löydät vielä tiesi, joskus elämä on vain tosi rankkaa, mutta se helpottaa kun vain jaksaa taistella.
etsimistähän se on uskontojen kanssa jokaisen vähääkään ajattelevan ihmisen. Ajan kanssa teet omat tulkintasi ja löydät omat totuutesi, itse en löytänyt niitä mistään valmiista konseptista, jotka ovat kaikki tavalla tai toisella järjettömiä!
Sulla on elämä aikaa etsiä, uskot itsesi vuoksi etkä kenenkään muun.
Ja totuutta muuten ei tiedä tässä maailmassa yhtään kukaan! Erityisen naurettavia ovat nämä yhden kirjan ulkoa osaavat ja yhteen "totuuteen" lukkiutuneet vanhat ääliöt, jotka eivät kyllä monipuolisella viisaudellaan hätkäytä.
Mutta lienet antanut uskonnon sekoittaa pääsi jo liian pahasti.
Näinhän siinä voi käydä että uskonto tuhoaa perhesuhteetkin, ei mitenkään tavatonta.
Ilman uskoa on elämä helppoa ja turvallista, Usko itseensä ja omiin tekoihin ja taitoihin on kasvanut.
Se tuo oikean onnen.
Eikö uskonnon tarkoitus ole auttaa ja tukea ihmisiä? Eikö uskovaisten yhteisön tulisi olla rakastava ja ymmärtävä? Kuulostaa siltä, että sinun ympärilläsi olevat uskovaiset ovat kadottaneet uskon todellisen merkityksen, uskonto hajoittaa teidät ja sinä olet joutunut kärsimään sen vuoksi paljon. Millainen uskonto haluaa uskoville niin paljon pahaa?
Itse uskon Jumalaan, saan siitä voimia ja valoa. Se usko on henkilökohtaista, en tarvitse yhteisöä tai välikäsiä uskoakseni. En usko Jeesukseen muuta kuin historiallisena henkilönä. Uskon, että löydän Jumalan sydämestäni ja kaikista hyvistä asioista joita maailma on täynnä. En tarvitse sitä varten seurakuntaa tai ihmisiä, jotka saarnaavat miten minun tulisi uskoa. Miksi saarnamiehet ja profeetat olisivat viisaampia tai parempia tai oikeammassa kuin sinä tai minä? Eivät he ole, he ovat vain itse korottaneet itsensä lähestulkoon Jumalan asemaan. Älä tottele heitä, tottele sydäntäsi, sieltä löydät oikean ja väärän tunnon, sillä siellä puhuu Jumala. Lait ja säännöt ovat ihmisen luomia, niillä pyritään manipuloimaan kanssaihmisiä. Uskonto on vain ihmisen vallan väline, sen avulla alistetaan. Jumala taas on hyvä ja rakastava. Itse en sekoittaisi Jumalaa ja uskontoa toisiinsa.
En väitä, että minä olisin nyt oikeassa. Halusin vain auttaa sinua näkemään asiat eri tavalla.
Puhuit täyttä asiaa.
Sinun tulisi nyt yrittää löytää oma itsesi ennen sitä totuuden etsimistä. Ei kukaan voi tietää totuutta, voi vain uskoa.
Suosittelen sinulle luettavaksi kirjaa "Piin elämä".
Alan saada päätökseen tämän kevään mietteitäni sekä ajatuksiani kokoon..
Olen ymmärtänyt tiettyjä asioita, tosin olen niissä vasta alussa.. suunta alkaa pikkuhiljaa olla selvillä.
Olen ymmärtänyt että olen kokenut hengellistä väkivältää ja joutunut kahden eri uskonnon uhriksi, kummankin kristinuskon sekä islamin puolelta.
Olen tajunnut sen, että lapseni käymäni kasteet kristinuskoon eivät ole olleet oma valintani vaan läheisteni ohjaus ja manipulointi sekä painostus.
Isäni kuiskaama islamilainen rukous korvaani ollessani vauva ei ole ollut myöskään oma valintani.
Tajusin että nyt on kysymys muista elämisen asioista eikä niïnkään uskonnosta ja lisäksi ymmärsin etten voi myöskään laittaa omaa uskoani Jumalaa toisen/toisten ihmisten elämän varaan.
Nyt on vihdoin aika tehdä omia päätöksiä omasta elämästäni !!!