Moro
Joskus kauan aikaa sitten kirjoitin tänne jutun siitä, kun puolisoni (nyt hetken vielä vaimoni) oli pettänyt kertaalleen ja jäi siitä kiinni, kun ei pokerinaama pitänyt.
Tästä sitten jatkotarina:
Neljä vuotta sitten tapahtui niin että puolisoni oli edennyt erään herran kanssa alastomaksi asti samassa sängyssä. No puolisoni on vakuuttanut, että homma ei edennyt siitä pitemmälle.
Kaikesta huolimatta, tämähän v*****i silloin oikein kunnolla, mutta jotenkin sitä silloin ajatteli, että elämä jatkuu ja tällaisesta selviää. Ja saimmekin silloin keskusteltua asian läpi ja tultiin yhdessä siihen päätökseen että jatketaan ja tämä oli minulle varsin ok. Tämä oli se hetki, kun kävin tällä foorumilla tästä asiasta keskustelemassa.
No samana syksynä kesäinen sama kaveri tuli takaisin kuvioihin, mutta mitään pettämistä ei tapahtunut vaan enemmänkin puolisoni pohti omaa varmuuttaan. Mutta silti tilanne jäi epävarmaksi ja päätyi siihen, että sanoin hänelle, että joko minä tai hän, mutta ei keskitietä. Noh, vastaus oli selkeä ja minä voitin.
Kaikki menikin aivan loistavasti ja elämä oli auvoista, menimme naimisiin jne. Kunnes, viime syksynä tämä vanha suola oli jälleen kerra kuvioissa ja tällä kertaa seksikin oli mielessä. Vaimoni selitys asialle oli se, että hän haluaisi sellaista intohimoa, mitä joskus aikoinaan meillä oli. Hänellä oli mielessä tällainen hyvä aviomies/fuckbuddy ratkaisu. Hän kertoi, miten ihana mies olen ja miten paljon hän minua arvostaa. Hän totesi myös, että hän onnellinen minun kanssani, mutta se intoihmo...
No itse tietysti olin tästä hivenen shokissa aluksi. Pohdin kaikennäköisiä ratkaisuja, kunnes tulin siihen lopputulokseen, että ei tässä ole mitään syytä jatkaa, koska minä en ole niitä kavereita, jotka suhtautuu kolmanteen pyörään positiivisesti. Hänkin sanoi, että ei hänkään usko tämä kestävyyteen, jos sen tietää. Joten muutimme erilleen ja haimme avioeron ja harkinta-aika alkoi.
No tämä tilanne ei kestänyt pitkään. Olimme yhteydessä useasti, koska eromme ei ollut mikään sota vaan enemmänkin yhteinen sopimus. Lopulta vaimoni totesi, että miksikäs me erosimme, kun meille synkkaa näin hyvin ja kaikki on niin ihana. No, palasimme sitten takaisin yhteen, kun olihan meillä niin kivaa ja olemme täydelliset toisillemme. Tosin laitoin kaikelle ehdoksi, että hänen pitää olla aivan varma.
Elämä jatkui taas hienosti ja varmasti ja olimme onnellisia. Kunnes kuukausi sitten, olimme takaisin siinä tilanteessa, että vaimo haikaili sitä intohimoa ja todnäk vierasta seksiä (tämä on oma epäilykseni). Tämäkin on minusta niin omituista enkä ole sitä ihan vielä sisäistänyt. Vaimo on kuitenkin vakuuttanut minulle, että seksi minun kanssa hyvää ja kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla.
Nyt olemme lopullisesti päättäneet rauhallisesti erota. Vaikeinta tässä on oikeastaan se, että minun oikeasti tekisi niin mieli olla edes hivenen räyhätä ja kertoa suorat sanat, koska tämä oikeasti sattuu ihan helvetisti. Mutta sitten olen todennut sen, että en saavuta tällä mitään ja rikon ihan turhaa kaikki muutkin ihmissuhteet tässä ympärillä. Joten hymyilen, kun pitää hymyillä ja elämä jatkuu.
Tämä kirjoitus voi sitten kuulostaa aavistuksen katkeralta tms. Siihen ei kannata hämääntyä, sillä olen aina rakastanut vaimoani ja rakastan edelleenkin. Ja ajattelen nytkin oikeasti siten, että tässä kaikeassa vastoinkäymisessä piilee aivan varmasti se mahdollisuus ja elämä menee eteenpäin.
Sitten ne päätelmät:
- Silloin aikoinaan, joku tällä palstalla sanoi, että ei tule onnistumaan. Jep, oikeassa olit, mutta piti kokeilla. Eikä minua kaduta se yhtään. Kaikista pahin olisi ollut se, että olisi liian aikaisin lähtenyt ja jäänyt miettimään päätöksen oikeellisuutta. Nyt ei enää tarvitse ja voi oikeasti itselleen sanoa, että kaikki kortit on käännetty.
- Janottaaka vanha suola: Aina. Minulle on vakuutettu ja vannottu, että ei janota, mutta silti jano on tullut.
- Voiko pettämisen antaa anteeksi: Voi. Sitä ei saa jäädä hautomaan ja pitää oikeasti antaa anteeksi eikä vain sanoa.
- Voiko luottamuksen saada takaisin: Voi. Tämäkin vaatii työtä ja painia itsensä kanssa.
- Päättyykö kuvattu kolhittu parisuhde: Jos suhde ei muutu aidosti ja selkeästi, vastaus on kyllä. Meillä se ei muuttunut kestävästi. Aluksi oli erilaista, mutta se valui takaisin samaan uomaan.
- Voiko tästä jatkaa ystävinä: Vastaukseni nyt on, että ei todnäk, sillä rakastan häntä ja tulen varmaan aina näin tavalla tai toisella tekemään. Mutta todellisuudessa en tiedä, koska se tulevaisuuden ennustamista.
Loppufiilikset:
Nyt olo on helpottunut, koska asia on täysin selvä.´Ehkä viime syksynä oli vielä pientä hapuilua ja tämän takia palasikin liian helposti yhteen. Toisaalta, nyt on tehty kaikki voitava ja on aika katsoa eteenpäin ja unohtaa menneet.
Tälläkin palstalla on paljon kirjoituksia siitä, miten paskaksi sitä menee, kun puoliso tekee jotain ikävää. Allekirjoitan tämän täydellisesti. Mutta, suosittelen silti keskustelemaan asia selväksi sen sijaan, että laittaa paikat remonttiin. Se on vain hetkellinen ilo ja sen jälkeen sitä alkaa miettimään, että mitäs jos. Ja kaikessa on aina kaksi puolta. Olen itse mennyt palasiksi, korjaantunut ja mennyt palasiksi uudestaan. Tällä kertaa en mene palasiksi vaikka tosi pahalta tuntuukin. Mutta ehkä se johtuu siitä, että ymmärrän nyt miksi näin kävi. ELi mikäli ymmärtää, pääsee eteenpäin helpommin pystyy luottamaan itseensä paremmin. Sen sijaan, jos ei ymmärrä, mieli alkaa pelaamaan omaa peliä.
-F
PS. Kiitokset niille ihmisille, jotka nelisen vuotta sitten vastasivat aloittamaani keskusteluun. Siitä on ollut hyötyä niinä hetkinä kun on miettinyt syntyjä syviä.
Joskus kauan aikaa sitten kirjoitin tänne jutun siitä, kun puolisoni (nyt hetken vielä vaimoni) oli pettänyt kertaalleen ja jäi siitä kiinni, kun ei pokerinaama pitänyt.
Tästä sitten jatkotarina:
Neljä vuotta sitten tapahtui niin että puolisoni oli edennyt erään herran kanssa alastomaksi asti samassa sängyssä. No puolisoni on vakuuttanut, että homma ei edennyt siitä pitemmälle.
Kaikesta huolimatta, tämähän v*****i silloin oikein kunnolla, mutta jotenkin sitä silloin ajatteli, että elämä jatkuu ja tällaisesta selviää. Ja saimmekin silloin keskusteltua asian läpi ja tultiin yhdessä siihen päätökseen että jatketaan ja tämä oli minulle varsin ok. Tämä oli se hetki, kun kävin tällä foorumilla tästä asiasta keskustelemassa.
No samana syksynä kesäinen sama kaveri tuli takaisin kuvioihin, mutta mitään pettämistä ei tapahtunut vaan enemmänkin puolisoni pohti omaa varmuuttaan. Mutta silti tilanne jäi epävarmaksi ja päätyi siihen, että sanoin hänelle, että joko minä tai hän, mutta ei keskitietä. Noh, vastaus oli selkeä ja minä voitin.
Kaikki menikin aivan loistavasti ja elämä oli auvoista, menimme naimisiin jne. Kunnes, viime syksynä tämä vanha suola oli jälleen kerra kuvioissa ja tällä kertaa seksikin oli mielessä. Vaimoni selitys asialle oli se, että hän haluaisi sellaista intohimoa, mitä joskus aikoinaan meillä oli. Hänellä oli mielessä tällainen hyvä aviomies/fuckbuddy ratkaisu. Hän kertoi, miten ihana mies olen ja miten paljon hän minua arvostaa. Hän totesi myös, että hän onnellinen minun kanssani, mutta se intoihmo...
No itse tietysti olin tästä hivenen shokissa aluksi. Pohdin kaikennäköisiä ratkaisuja, kunnes tulin siihen lopputulokseen, että ei tässä ole mitään syytä jatkaa, koska minä en ole niitä kavereita, jotka suhtautuu kolmanteen pyörään positiivisesti. Hänkin sanoi, että ei hänkään usko tämä kestävyyteen, jos sen tietää. Joten muutimme erilleen ja haimme avioeron ja harkinta-aika alkoi.
No tämä tilanne ei kestänyt pitkään. Olimme yhteydessä useasti, koska eromme ei ollut mikään sota vaan enemmänkin yhteinen sopimus. Lopulta vaimoni totesi, että miksikäs me erosimme, kun meille synkkaa näin hyvin ja kaikki on niin ihana. No, palasimme sitten takaisin yhteen, kun olihan meillä niin kivaa ja olemme täydelliset toisillemme. Tosin laitoin kaikelle ehdoksi, että hänen pitää olla aivan varma.
Elämä jatkui taas hienosti ja varmasti ja olimme onnellisia. Kunnes kuukausi sitten, olimme takaisin siinä tilanteessa, että vaimo haikaili sitä intohimoa ja todnäk vierasta seksiä (tämä on oma epäilykseni). Tämäkin on minusta niin omituista enkä ole sitä ihan vielä sisäistänyt. Vaimo on kuitenkin vakuuttanut minulle, että seksi minun kanssa hyvää ja kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla.
Nyt olemme lopullisesti päättäneet rauhallisesti erota. Vaikeinta tässä on oikeastaan se, että minun oikeasti tekisi niin mieli olla edes hivenen räyhätä ja kertoa suorat sanat, koska tämä oikeasti sattuu ihan helvetisti. Mutta sitten olen todennut sen, että en saavuta tällä mitään ja rikon ihan turhaa kaikki muutkin ihmissuhteet tässä ympärillä. Joten hymyilen, kun pitää hymyillä ja elämä jatkuu.
Tämä kirjoitus voi sitten kuulostaa aavistuksen katkeralta tms. Siihen ei kannata hämääntyä, sillä olen aina rakastanut vaimoani ja rakastan edelleenkin. Ja ajattelen nytkin oikeasti siten, että tässä kaikeassa vastoinkäymisessä piilee aivan varmasti se mahdollisuus ja elämä menee eteenpäin.
Sitten ne päätelmät:
- Silloin aikoinaan, joku tällä palstalla sanoi, että ei tule onnistumaan. Jep, oikeassa olit, mutta piti kokeilla. Eikä minua kaduta se yhtään. Kaikista pahin olisi ollut se, että olisi liian aikaisin lähtenyt ja jäänyt miettimään päätöksen oikeellisuutta. Nyt ei enää tarvitse ja voi oikeasti itselleen sanoa, että kaikki kortit on käännetty.
- Janottaaka vanha suola: Aina. Minulle on vakuutettu ja vannottu, että ei janota, mutta silti jano on tullut.
- Voiko pettämisen antaa anteeksi: Voi. Sitä ei saa jäädä hautomaan ja pitää oikeasti antaa anteeksi eikä vain sanoa.
- Voiko luottamuksen saada takaisin: Voi. Tämäkin vaatii työtä ja painia itsensä kanssa.
- Päättyykö kuvattu kolhittu parisuhde: Jos suhde ei muutu aidosti ja selkeästi, vastaus on kyllä. Meillä se ei muuttunut kestävästi. Aluksi oli erilaista, mutta se valui takaisin samaan uomaan.
- Voiko tästä jatkaa ystävinä: Vastaukseni nyt on, että ei todnäk, sillä rakastan häntä ja tulen varmaan aina näin tavalla tai toisella tekemään. Mutta todellisuudessa en tiedä, koska se tulevaisuuden ennustamista.
Loppufiilikset:
Nyt olo on helpottunut, koska asia on täysin selvä.´Ehkä viime syksynä oli vielä pientä hapuilua ja tämän takia palasikin liian helposti yhteen. Toisaalta, nyt on tehty kaikki voitava ja on aika katsoa eteenpäin ja unohtaa menneet.
Tälläkin palstalla on paljon kirjoituksia siitä, miten paskaksi sitä menee, kun puoliso tekee jotain ikävää. Allekirjoitan tämän täydellisesti. Mutta, suosittelen silti keskustelemaan asia selväksi sen sijaan, että laittaa paikat remonttiin. Se on vain hetkellinen ilo ja sen jälkeen sitä alkaa miettimään, että mitäs jos. Ja kaikessa on aina kaksi puolta. Olen itse mennyt palasiksi, korjaantunut ja mennyt palasiksi uudestaan. Tällä kertaa en mene palasiksi vaikka tosi pahalta tuntuukin. Mutta ehkä se johtuu siitä, että ymmärrän nyt miksi näin kävi. ELi mikäli ymmärtää, pääsee eteenpäin helpommin pystyy luottamaan itseensä paremmin. Sen sijaan, jos ei ymmärrä, mieli alkaa pelaamaan omaa peliä.
-F
PS. Kiitokset niille ihmisille, jotka nelisen vuotta sitten vastasivat aloittamaani keskusteluun. Siitä on ollut hyötyä niinä hetkinä kun on miettinyt syntyjä syviä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuli mieleeni, että onkohan sinun ja (ex)vaimosi lapsuudella jotain tekemistä sen kanssa, miten olette toimineet? Että vaimosi on ollut levoton jonkin lapsuuden käsittelemättömän ongelman vuoksi ja sinä puolestasi et ole osannut näyttää negatiivisia tunteitasi kasvatuksesi takia? Sitten näillä eväillä olette ruokkineet toisianne kauemmaksi toisistanne?
Jotenkin tuli tämmöinen mieleen. Sinänsä hyvää pohdintaa sinulta ja valitettavaa, että ero on ratkaisunne. Kuitenkin hyvä, että katsoit kortit loppuun, etkä lähtenyt ensimmäisessä vastoinkäymisessä. Se olisi varmasti jäänyt vaivaamaan. Voimia sinulle.
P.s. onhan sinulla mahdollisuus purkaa jollekin pahaa oloasi? Tuollaista ei ole hyvä padota sisälleen..ehkä voisit osallistua eroseminaariin, missä käsitellään avioeron tuottamia tunteita..
Sitten ne päätelmät:
- Silloin aikoinaan, joku tällä palstalla sanoi, että ei tule onnistumaan. Jep, oikeassa olit, mutta piti kokeilla.
Ihan sama kaduttaako vai ei, sua vietiin ku pässiä narussa.
- Janottaaka vanha suola: Aina.
Vanha suola ei janota sillon kun on päässyt tunteistaan eroon, menee abaut vuosi.
- Voiko pettämisen antaa anteeksi: Mies ei anna tämmöstä anteeksi. Suoraan sanottuna. Mies ei koskaan anna anteeksi jos kunnioittaa itseänsä, mies kuitenkin saattaa "unohtaa", mutta ei anna anteeksi.
- Voiko luottamuksen saada takaisin: Ei voi. Pettämisen jälkeen ei voi enää palata vanhaan, vaan sillon pelataan uusilla säännöillä.
- Päättyykö kuvattu kolhittu parisuhde: Päättyy jos yhtään kunnioitat itseäsi etkä suostu aisankannattajan rooliin.
- Voiko tästä jatkaa ystävinä: Ei. Niin kauan kun välität ei ystävyys onnistu. Sitten kun voit tehdä hänelle "paskoja" temppuja eikä tunnu missään voi ystävyys onnistua.
Ja sitten lopuksi, vähän voisi itseänsä kunnioittaa. Ymmärräthän että puolisosi on tietoisesti päättäny pettää luottamuksesi ja täten näyttänyt että ei kunnioita sinua miehenä. Mitä sinulla on jos sinua ei kunnioiteta eikä suhteessa ole luottamusta.
Myönnä pois, vaikka vituttas, olet tossu. Hyvä puoli on se että tämän asian kanssa sinun ei tarvitse elää, vaan voit tehdä asialle jotain. Nyt päätät että ei enää ikinä.
Minua ei kaduta pätkääkään, että lopetin yhdeksän vuotisen avoliittoni, sillä samalla kellon lyömällä, kun kävi ilmi, että kihlattuni oli pitänyt peliä työkaverinsa kanssa selkäni takana monta kuukautta.
Tunsin ja tunnen itseni niin hyvin, että tiesin heti, pettämisestä en yli pääse. Eikä väkisin tarvitsekaan päästä. Päätin heti, että en halua olla missään tekemisissä exäni kanssa ja kivulias paranemiseni pääsi heti alkuun.
Tänä päivänä, kun tapahtuneesta on kaksi vuotta, voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen ihminen. Rinnallani kulkee nyt uusi rakas ihminen, jolla on samanlaiset arvot ja odotukset parisuhteelta. Ja mikä on kaikkein tärkeintä, välillämme vallitseen molemminpuolinen AITO kunnioitus.
Pettämistä ei kumpikaan meistä hyväksy (aiempien kokemusten satuttamina) Tälle terveelle pohjalle, on ollut hyvä rakentaa luottamuksellinen suhde, missä on hyvä ja rauhallinen olla.
Mutta kukin taaplaa tyylillään =)
voinpa sanoa et eine miehet pettämisessä paljon eroa naisista. exä (2004)jäi kiinni pettämisestä, meikä tyhmä anto anteeks, mietin vaan silloin et jos kerran pettää niin aina. yhdessä 11v oltiin, 4 mukulaa, pari vuotta myöhemmin jouluna vaan tokas et häl paha olla, onk kait jos taas on pettänyt. noh yli on päästy, toivon vaan et tämän exän seuraava seuralainen ei koe samaa.
- Pässiä narussa: Ei tietenkään. Tiesin toki tarkkaan missä mentiin kullakin hetkellä. Pässillä ei ole hajuakaan tilanteesta, eikä siten tee mitään vaan kuvittelee kaiken olevan hyvin.
- Voiko pettämisen antaa anteeksi: Voi toki. Se ei ole se vaikea asia tässä. Vaikein on se, että pettäneellä on melkoa vaikea todistaa luotettavuutensa. Eikä tässä ole mielestäni mitään tekemistä itsensä kunnioittamisen kanssa. Minusta ei kannata sotkea itsekeskeisyyttä itsekunnioitukseen. Anteeksiantamattomuus on ennemminkin itsekkyyttä ja itsensä suojelemista.
- Voiko luottamuksen saada takaisin: En tiedä. En kuitenkaan suoraltaan sanoisi, että ei voi. Mielestäni se on mahdollista, mutta riippuu kumpaisestakin.
- Päättyykö kohittu suhde: No minun päättyi, joten se siitä. Ja vaikka olinkin mielestäsi tossu, minä sen päätin. Eikä edes tarvinnut pettämistä tai mitään muuta radikaalia. Totesin vain yhdessä puolison kanssa, ettei suhteesta varmaankaan mitään tule.
- Voiko jatkaa ystävinä: Hmmm... Pahaa pelkään, että ei, sillä varmaan aina sitä tulee välittämään.
Ja lopuksi. Mikäli asiat olisisivat mustavalkoisia, voisin olla kanssasi samaa mieltä. Mutta koska ihmiset (erityisesti naiset) ovat irrationaalisia tunteidensa orjia, ei parisuhteeseen liittyvät asiat ole koskaan yksinkertaisia.
-F