Heippa kaikki. Suututin tuossa anopin tiistaina aika pahasti, kyseessä hänen poikaansa liittyvä rikosasia, mistä tiesin itse ja anoppi ei - ennen kuin siis nyt tiistaina, kun pääsin möläyttämään asian puolivahingossa ääneen. Nyt harmittaa, että piti päästää asia suusta, koska meillä on aina ollu tosi hyvät välit, hän on ikäänkuin kakkosäiti ollut minulle. Pelkään, että hän on nyt lopun ikäänsä minulle vihainen.. :(
Miten hyvittää teko, josta minua nyt syytetään valehtelijaksi? Asia ei näin ole ja miehenikin on sen äidilleen sanonut. Kyseessä ei ole akuutti "rikos" ja se on miehen kanssa keskusteltu läpikotaisin halki puhki ja pinoon - miehen kanssa menee hyvin ja asiat ovat paremmin kuin hyvin. Nyt vaan pitäis saada anoppi iloisemmaksi jälleen (eihän hän uskonut pojastaan asiaa, joka on mustana valkoisella - syyttää nyt minua valehtelijaksi.. näin kertauksena).
Odotanko vain, että laineet laantuvat vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä??!!
Surullinen olen kuin mahoton. En halunnut asiasta mainita, se oli puhdas vahinko. Harmittaa!
Miten hyvittää teko, josta minua nyt syytetään valehtelijaksi? Asia ei näin ole ja miehenikin on sen äidilleen sanonut. Kyseessä ei ole akuutti "rikos" ja se on miehen kanssa keskusteltu läpikotaisin halki puhki ja pinoon - miehen kanssa menee hyvin ja asiat ovat paremmin kuin hyvin. Nyt vaan pitäis saada anoppi iloisemmaksi jälleen (eihän hän uskonut pojastaan asiaa, joka on mustana valkoisella - syyttää nyt minua valehtelijaksi.. näin kertauksena).
Odotanko vain, että laineet laantuvat vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä??!!
Surullinen olen kuin mahoton. En halunnut asiasta mainita, se oli puhdas vahinko. Harmittaa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Anoppi on shokissa. Toipuminen vie aikansa. Kuka muu kuin äiti uskoisi lapsestaan hyvää, siksi yllättäen tullut tieto järkyttää, varsinkin jos teko sotii anopin äitinä pojalleen antamia oppeja vastaan. Äiti tuntee epäonnistuneensa kasvattajana.
Olen kokenut saman.
Anna ajan kulua. Älä sinä ole enempää vihainen tai aggressiivinen tai puolusteleva. Asiaa helpottaisi, jos pojalla on niin hyvät välit äitiinsä, että hänkin myöntää reilusti vanhan tekonsa äidilleen. Se tasoittaa tilannetta ja osoittaa, että te kaikki olette samalla "puolella".
Olen pyytänyt anteeksi, ja nyt vaan odottelen. Ilmeisesti mies on asian "oikaissut" äidilleen, mutta kyseessä kun on oma lapsi, tajuan tietenkin järkytyksen määrän.
Minulle on loppujen lopuksi se ja sama, mitä hän minusta ajattelee, siis anoppi, mutta valehtelijaksi minua on turha tämän asian suhteen haukkua. Siitä olen itse hieman näreissäni.
Antaa ajan kulua.. Ittekin tässä aika pahalla ja masentuneella mielialalla yritän välillä töitä tehdä. Suututtaa, että piti lipsauttaa koko asia ääneen! :(
Minun piti sanoa se, kun anoppisi eikä miehesi kumminkaan kehtaa!
en kyllä ymmärrä, miksi sinun pitäisi pyytää mitään anteeksi. Et sinä ole mitään pahaa tehnyt, se juttu mistä kerroit koski miestäsi, ei sinua. Jos haluat aina vain olla anopin mieliksi, saat olla sitä lopun ikäsi, kysyn vaan, onko se elämää. Enkä tarkoita, että täytyy alkaa riidellä joka asiasta, sanon vaan, että normaaliin elämään kuuluu ongelmat.
Kaiken mitä olet sanonut, Pysy sanojesi takana!!!
Kyllä mummeli siitä leppyy!!! Totuutta ei voi, eikä pidä pakoilla!!!
Tällä palstalla saa lukea pääasiassa kitkeria ja kostonhaluisia kommentteja tyyliin: luu kurkkuun akalle, anteeksi älä pyytele, sinä olet oikeassa, anna akan kiukutella jne.
Elämä ei vain suju, jos noudattaa näitä "minä olen aina oikeassa" -periaatteita.
Mietipä ap sinäkin, haluatko olla oikeassa vai haluatko elämäsi sujuvan onnellisesti.
Sovittelevuus, anteeksipyynto ja -antokin, tuovat lopulta pisimpään kestävän onnen ja itselle hyvän ja tasapainoisen olon.
Jos yrittää ymmärtää toista, yleensä metsä vastaa. Turha nostattaa isoja riitoja pienistä asioista, kun isojakin aiheita maailma on pullollaan.
Ja tuo "totuuskin" on aika häilyväinen termi, sen huomaa, kun tarpeeksi elää ja kokee elämää.
haluan elää sovussa ja anteeksi olen pyytänyt, vaikka toden totta, möläytin ulos asian, mikä on TOTTA ja jota tietenkään anoppi ei usko omasta rakkaasta pojastaan.
Nyt pari yötä asian päälle nukuttuani olen päättänyt, etten enää yritä tehdä kyllä elettäkään anoppini ja minun sovun eteen. Olkoot. Hänhän se sokea on, joka ei usko tosipuhetta - ja sortuu haukkumaan minua valehtelijaksi ilman että yrittää edes ottaa asioista selvää.
Sinähän se tässä LÖRPPÄ olet ollut. Etkös ollutkin?
Pakkoko se on aina päätä aukoa?
Ihme jos mies Sinuun enää koskaan voi luottaa, puolisoaan kohtaan voisi olla myös lojali. Sitä varten puolisot on.
Toivottavasti puolisosi löytää pian paremman.
Välittämättä appi vanhemmistasi. Jos ei asioden puhuminen oikeilla kielillä onnistu niin se on appi vanhempiesi vika eikä sinun.
Toisille on helpompaa tyrmätä ulkopuoliset valehtelijoiksi kuin tunnustaa omat ongelmansa.
Johan kaikille on tosi vaikeeta nähdä kumppaninsa pettäminen, eikä usko millään vaikka mitä tosiasioita tuotaisiin eteen. Vale elämä on helpompa kuin katsoo totuutta silmiin ja todeta epäonnistumisensa. Vihataan ennemmin niitä jotka totuuden näkee kuin itse ollaan valmiita näkemään.
Olisiko parempi jos haukkuisitte toinen toisianne ihan vapaasti? Valehtelijan leiman saa helposti jos alkaa totuuksia toitottaan vieraasta suvusta. Minullekkin sanottiin ettet kuulu tähän sukuun kun puutuin epäkohtiin joihin mieheni ei kehdannut.
Eí se haittaa jos vahva ihminen olet ja ymmärrät muiden sukujen heikkoudet. Anopit ei ymmärrä pojastaan yhtään mitään, ihan turha heille on valittaa. Kaikki vika on miniässä jos pojallansa ei mene kaikki kompukseen. Vieraat tulokkaat eivät saa koskaan arvostella appi vanhempiaan tai muuten on rangaistus kova. Sovussa eläminen ei ole koskaan enään mahdollista jos arvostelulun sanankin joskus ilmaiset. Sinä aina valehtelija jos et totaaleja lyö pöytään.
Jos ne valehtelee niin vaadi sanoon päin naamaa tai laittaan paperille!
hohhoijaa, tuossa yllä taas lisää näitä luu kurkkuun anopille ja koko sen suvulle -kirjoittajia.
Kerran voisi miettiä, miksi juuri minun pitää kailottaa "totuuksia" muiden murehduttamiseksi. Olet oikeassa tai et, sinun "totuutesi" muistetaan, kun joskus itse tarvitset myötätuntoa ja ymmärtämistä. Sellainenkin päivä meille kaikille tulee!
Miniällä on omat vanhempansa, ja jos heistä on aika jättänyt, on ystäviä. Anoppi EI ole miniän sijaisvanhempi missään vaiheessa, ei tarvitse olla hänelle mieliksi pahan päivän varalle.
Höpö höpö! Miksi miniän pitää kränklätä kaikesta mahdollisesta anopin kanssa? Ei ole miniän asia ilmoittaa "totuuksia" anopille. Sama koskee päinvastoinkin.
Elämää on nähty sen verran miniänä ja anoppina, että senkin tiedän, ettei koskaan tiedä, kenet tarvitsee tukijakseen. Onnettomuudet, sairaudet, kuolemat ja konkurssit kun tulevat ihan epätasa-arvoisesti.
Ei koskaan kannata nostaa myrskyä vesilasissa turhan takia. Ja kun miettii kauemmin, huomaa, ettei lähes aina kannata kaivaa verta nenästään.
Opin nuorena miniänä tämän kantapään kautta. Ja nyt anoppina olen oppimassa lisää.
Vältän riitoja viimeiseen asti.
Ja vielä ystävistä sen verran, että nuorena luulee, että ystävät säilyvät läpi elämän ja varsinkin kauheiden aikojen. Toivottavasti ei tarvitse kokea samaa, minkä moni muu nuorena parhaat bestiksensä löytänyt: Missä he ovat, kun tarvitsisin heitä?
- ystävällisesti Anjuska
Minä vaimona en todellakaan kränklää kaikesta mahdollisesta anopin kanssa, mistä ihmeessä luit tämän, ed. viestistäni? Parhaiten pääsee tästä kränkläämisestä eroon, kun ei ole tekemisissä. Suurin osa ongelmista johtuu siitä, että miniät ovat tekemisissä anopin kanssa melkeinpä joka päivä, jollei tapaa, niin puhuu puhelimessa.
Jos anoppi joutuisi onnettomuuteen, sairastuisi, tekisi konkurssin, pitäisikö minun ja mieheni auttaa häntä tauotta? Hänellä on omakin mies, jos tälle tapahtuisi sama, ei se kuulu lapsien velvollisuuksiin autella vanhempia koko elämänsä ajan, jos pahaa tapahtuisi, varsinkaan kun nämä eivät ole millään lailla auttaneet muksujaan, vaan vaatineet sitä apua heille vanhemmille.
Kun on nuori miniä, pitää kuunnella anoppia? Kun anoppi vanhentuu, ja sairastuu, pitää auttaa? Kun miniä on itse anoppi, hänen miniänsä pitää auttaa? Ketään ei pidä auttaa, siksi koska tämä on sukua, siksi koska niin on määrätty, vaan autetaan, jos tuntuu siltä, että minä haluan auttaa. Enkä myöskään ajattele niin, että ystävien kuuluisi auttaa minua, ei sukulaisten pidä auttaa minua, pärjään ihan itse tai maksan ammattilaisille esim. auton korjaajille että auttavat minua.
Se, joka odottaa apua sukulaisilta pahan paikan tullen, tarvitsee apua myös hyvinä päivinä. Koska on aina vain vaatimassa.