Olen 16-vuotias nuori, minulla on pari melko saman ikäistä veljeä, ja päiväkoti ikäinen pikkusisko. Veljiin on aina ollut etäiset välit, mutta pikkusisko on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni.
Meillä on mukava isä, hän tuntee monia ihmisiä, ja lähes kaikki pitävät hänestä. Monen mielestä hän on ihana, rauhallinen ja avulias. Niinhän muille onkin, mutta kotona asiat eivät aina mene niin. Hän suuttuu erittäin pienistä asioista (esim. joku lapsista hukannut avaimet, ei suostu imuroimaan, väittää hänelle vastaan, pudottaa voiveitsen lattialle) ja huutaa. Huutaminen on lähes päivittäistä, tulee aina niin surullinen olo kun pikkusisko sanoo "Taas isi huutaa, mä en halua että se huutaa."
Yleensä tämä jääkin vain huutamiseksi ja uhkailemiseksi, mutta joskus uhkaileminen käy suuremmaksi. Muistan kuinka pienenä pelkäsin, kun isä sanoi veljelleni, että tahtoisi tappaa tämän. Joskus isä käy kiinni veljiini, ottaa kurkusta ja nostaa ilmaan uhkaillen. Joskus hän paiskaa jommankumman lattialle tai kiskoo vahvasti hiuksista. Joskus uhkaa vääntää niskat nurin. Pikkusiskoa hän ei koskaan ole satuttanut fyysisesti, mutta jos sisko ei esim. suostu laittamaan tiettyjä sukkia, alkaa huutaminen (ja uhkailu). Minun kimppuun isä ei koskaan ole kovin vakavasti käynyt, joskus aikoja sitten paiskannut lattialle ja heittänyt jollain esineellä. Yleensä hän vain ottaa minuakin kurkusta kiinni ja nostaa seinälle. Silloin hän yleensä sanoo(huutaa) "voi helvetti mun tekis mieli lyödä sua", mutta toistaiseksi hän ei ole lyönyt. Hiuksista on kiskonut ja uhannut remmillä. Äiti on yleensä tietoinen tapahtumista, mutta ei koskaan asialle tee mitään. Mainittakoon, että isäni tekee tätä selvinpäin, humalassa häntä en ole koskaan edes nähnyt.
Onko tämä normaalia perhe-elämää, vai lievää perheväkivaltaa?
Pelkään, että tulevaisuudessa itse satutan/uhkailen lapsiani. En ole koskaan lyönyt tai uhannut ketään, mutta joskus joudun todella sammuttamaan haluni lyömästä jotakuta. Kuitenkaan en todellakaan halua satuttaa ketään. Olen arka, ja jos vaikka joku kavereistani leikilläänkin lyö minua niin että tuntuu, ärähdän usein. Veljeni ovat selkeästi ottaneet jo vaikutteita isästä, he hakkaavat, potkivat, kuristavat, ja satuttavat muillakin tavoilla toisiaan. Joskus minuakin.
Itse aion häipyä kotoa heti kun se vain on mahdollista, harmi etteivät vanhemmat anna minun muuttaa jo nyt ysin jälkeen pois.
Onko tämä vain täysin normaalia?
Meillä on mukava isä, hän tuntee monia ihmisiä, ja lähes kaikki pitävät hänestä. Monen mielestä hän on ihana, rauhallinen ja avulias. Niinhän muille onkin, mutta kotona asiat eivät aina mene niin. Hän suuttuu erittäin pienistä asioista (esim. joku lapsista hukannut avaimet, ei suostu imuroimaan, väittää hänelle vastaan, pudottaa voiveitsen lattialle) ja huutaa. Huutaminen on lähes päivittäistä, tulee aina niin surullinen olo kun pikkusisko sanoo "Taas isi huutaa, mä en halua että se huutaa."
Yleensä tämä jääkin vain huutamiseksi ja uhkailemiseksi, mutta joskus uhkaileminen käy suuremmaksi. Muistan kuinka pienenä pelkäsin, kun isä sanoi veljelleni, että tahtoisi tappaa tämän. Joskus isä käy kiinni veljiini, ottaa kurkusta ja nostaa ilmaan uhkaillen. Joskus hän paiskaa jommankumman lattialle tai kiskoo vahvasti hiuksista. Joskus uhkaa vääntää niskat nurin. Pikkusiskoa hän ei koskaan ole satuttanut fyysisesti, mutta jos sisko ei esim. suostu laittamaan tiettyjä sukkia, alkaa huutaminen (ja uhkailu). Minun kimppuun isä ei koskaan ole kovin vakavasti käynyt, joskus aikoja sitten paiskannut lattialle ja heittänyt jollain esineellä. Yleensä hän vain ottaa minuakin kurkusta kiinni ja nostaa seinälle. Silloin hän yleensä sanoo(huutaa) "voi helvetti mun tekis mieli lyödä sua", mutta toistaiseksi hän ei ole lyönyt. Hiuksista on kiskonut ja uhannut remmillä. Äiti on yleensä tietoinen tapahtumista, mutta ei koskaan asialle tee mitään. Mainittakoon, että isäni tekee tätä selvinpäin, humalassa häntä en ole koskaan edes nähnyt.
Onko tämä normaalia perhe-elämää, vai lievää perheväkivaltaa?
Pelkään, että tulevaisuudessa itse satutan/uhkailen lapsiani. En ole koskaan lyönyt tai uhannut ketään, mutta joskus joudun todella sammuttamaan haluni lyömästä jotakuta. Kuitenkaan en todellakaan halua satuttaa ketään. Olen arka, ja jos vaikka joku kavereistani leikilläänkin lyö minua niin että tuntuu, ärähdän usein. Veljeni ovat selkeästi ottaneet jo vaikutteita isästä, he hakkaavat, potkivat, kuristavat, ja satuttavat muillakin tavoilla toisiaan. Joskus minuakin.
Itse aion häipyä kotoa heti kun se vain on mahdollista, harmi etteivät vanhemmat anna minun muuttaa jo nyt ysin jälkeen pois.
Onko tämä vain täysin normaalia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei tuo ole tosiaankaan normaalia. Eikä kyseessä ole LIEVÄ väkivalta vaan raakaa väkivaltaa tuollainen on. Ottaa kurkusta kiinni ja heittää lattialle...kaikenlainen uhkailu on myös väkivaltaa, henkistä sellaista ja jatkuva huutaminen myös. Kaikenlainen lasten kurittaminen on laissa kiellettyä. Toivoisin, että puhuisit jollekin aikuiselle..mielellään kouluterveydenhoitajalle tai kriisikeskuksen työntekijälle. Jollekin joka auttaisi teitä lapsia, kun ei äidistännekään siihen ole. Sinulla on pikkusiskokin, jonka ei toivoisi kokevan samoja kokemuksia mitä itse ja veljesi olette kokeneet.
Pane isäs vastaamaan teoistaan, eli voit tehdä rikosilmoituksen suoraan poliisille. Jos se tuntuu liian rajulta (vaikka olis kyllä isälles ihan oikein), niin soita sossuun tai kerro kouluterveydenhoitajalle, hänelläkin on työnsä puolesta velvollisuus tarttua asiaan jotenkin eikä painaa sitä villaisella. Isäs tarttee apua vihansa hillitsemiseen/käsittelyyn, ja kohta tarviitte te lapsetkin jotain apua kun isänne teitä noin kohtelee. Hänellä ei ole ikinä oikeutta koskea teihin sormellaankaan, muista se äläkä syytä tilanteista itseäsi.
Kouluterveydenhoitaja kyllä on tietoinen asiasta. Itse en mennyt hänelle puhumaan, mutta hän nosti asian kanssani esille, käsittääkseni jompikumpi veljistä oli käynyt puhumassa hänelle isästä. Juttelimme tästä jonkin verran ja hän kysyi haluaisinko että hän soittaisi äidille ja puhuisi tälle. Vastasin silloin ei, en tiedä miksi. Pelkään ehkä äidin suhtautumista tähän.
Olen vain niin huono puhumaan auttajille, en luota heihin. Haluaisin apua siskonikin takia, mutta en uskalla hakea.
Anna terveydenhoitajan soittaa äidillesi, jospa tilanne sitä kautta korjaantuisi eikä menisi enää tuon pidemmälle. Ehkä isääsi hillitsisi tieto siitä, että joku perheen ulkopuolinen on selvillä asioistanne. Työni puolesta tiedän, että niin käy useinkin. Mutta tiedän myös, miten jatkuva väkivallan pelon tai uhan alla eläminen lapsiin vaikuttaa. Vaikka et välittäisikään omasta tilanteestasi, niin ajattele pikkusiskoasi. Isänne toimii kovin väärin teitä kohtaan, älä anna hänen pilata elämäänne enempää!
Ei. Tuo EI ole normaalia käytöstä isältäsi. Äläkä edes "totuttele" siihen väärällä tavalla.
(Muuten sinulla menee oma elämä pilalle.)
Isälläsi on jonkinlainen narsistinen/persoonallisuushäiriö ja hän purkaa omia ahdistuksiaan teihin.
Älä alennu isäsi tasolle...yritä ainakin olla alentumatta.
TOSImiehet eivät pelottele/uhkaile ketään, vaan rakastavat vaikeuksienkin keskellä.
Toisen nostaminen seinälle kurkusta ei ole normaalia vaan hullun hommaa.
Minulle huudettiin vain jos en totellut ensimämisellä, toisellä enkä kolmannellakaan kerralla. Tukkapöllyä sain joskus todella harvoin pahoista teoista ja näin jälkeenpäin ajateltuna joka kerta ihan aiheesta.
Minua ei ole myöskään koskaan uhkailtu lyömisellä, jos en ole totellut niin sitten joskus tukkapöllyllä ja koivuherralla kylläkin.
Ei millään pahalla, mutta isäsi ei kuulosta järin terveeltä henkilöltä.
Olen nyt jo aikuinen nainen, mutta äitini hakkasi minua pienenä vyöllä tai koivunoksalla. Aloin vihaamaan äitiäni ja vaikka olen nyt jo aikuinen ja minulla on lapsia kaksi ja lastenlapsiakin kolme en ole koskaan lapsilleni huutanut, antanut tukkapöllyä, lyönyt jollain tai piiskannut, koska minun ei ole tarvinnut. Minulla ja lapsillani on ollut aina läheiset suhteet, molemmat ovat tyttöjä, en tiedä onko tyttöjä sitten helpompi kasvattaa kuin poikia. Olen vieläkin katkera äidilleni. Meillä ei kotona koskaan halattu, joten minusta tuntuu oudolta, kun joku sukulainen halaa minua. Se tuntuu hyvältä, mutta itse en ole koskaan uskaltanut halata.
Kotonasi ei ole todellakaan mitään helppoa olla. Sinun ei kuuluisi noin nuorena joutua tuollaisen väkivallan kohteeksi eikä myöskään muiden teidän lasten. Sinun on pakko kertoa siitä jollekin aikuiselle niin kauan kuin ei ole vielä sattunut mitään pahempaa (esim. joku teistä kuolee).On ihme, että olette kestäneet noinkin kauan tuollaista perheväkivaltaa. Monet sekoisivat jo tuollaisesta kohtelusta tai joutuisi paniikkiin.Teille olisi parempi päästä esim. johonkin toiseen perheeseen asumaan, koska äitinnekään ei välitä, mitä teille tapahtuu.Toivon, että asiat selviäisivät teille parhaalla mahdollisella tavalla.
Teillä on 'mukava' isä, joka huutaa ja karjuu, nostaa kurkusta seinälle, uhkaa tappaa, paiskaa lattialle ja kiskoo hiuksista ja uhkaa vääntää niskat nurin.
Äitikin on mukava, hän on tietoinen näistä pahoinpitelyistä, mutta ei koskaan tee asialle mitään. (Äitisi varmaan luulee sen olevan normaalia perhe-elämää, samoin kuin isäsi. Tai sitten äitiäsikin on pahoinpidelty salassa teiltä lapsilta, eikä hän uskalla vastustaa isää.)
Tosi karmeeta, mutta tunnen ihan samanlaisen poikani koulukaverin perheen. Sellaista sielläkin on sattunut, on kuristettu, potkittu ja uhattu lyödä puukolla mahaan. Äiti on isän puolella ja katsoo vierestä, kun isä lyö. Joku teki heistä lastensuojeluilmoituksen, kun isä hakkasi 15-vuotiaalle pojalle mustan silmän. Sinunkin kannattaa mennä vaikka koulukuraattorille, terveydenhoitajalle tai luokanvalvojalle puhumaan millaista teidän perheessä on. Se on teille lapsille niin raskasta, että sitä ei koskaan unohda. tee palvelus pikkusiskollesi ja kerro asiasta, teillä ei ole normaalia, vaan erittäin vakavaa perheväkivaltaa.
perhe-elämää..............
Minulla on samanlainen tausta. Isä sai raivareita. Potki, repi hiuksista ja hakkasi.Ei ollut edes syytä. Päässä vaan naksahti...
Meillä vaan oli niin, kivasti asiat, että isä oli uhannut äidille tappaa koko perheen jos hän jättää hänet.....
Tällaista tapahtui 80-luvulla helluntaiperheessä.
Pastorit tiesivät asiasta, samoin opettaja ja kolulukuraattori. Siihen aikaan vaan ei kerrottu lasten oikeuksista... En tiennyt, että voisin mennä lastenkotiin tai turvakotiin...
Minä häippäsin 17-v maailmalle ja samalla reissulla ollaan ja ikää 35.
Olen joutunut käymään asioita jälkeen päin läpi ja se on ollut tuskaista.....
Joten isäsi pahoinpitely ei ole normaalia.
tee siitä ilmoitus.
Jos olet vahva, mene turvakotiin ja aloita oma elämä... jos isällesi ei saada mitään....
Harmi, että tätä samanlaista väkivaltaa on edelleen tässä yhteiskunnassa... prkele
ei tarvitse elää tuollaista perheelämää, jokainen on
oikeutettu tasapainoiseen ja turvalliseen koti elämään, jossa hän voi kasvaa ja varttua aikuiseksi.
Tee asialle jotain ennekuin on myöhäistä.
Mutta tässä yksityisyyden ja neljän seinän sisäisten kamaluuksien luvatussa maassa - mitä tekee alle kymmenvuotias, joka ei ole kuullutkaan lastensuojelulaista? Pakko on kotonaan olla, vaikka olisi miten hirveää!
Nuorille on kuulemani mukaan ainakin Helsingissä
turvakoteja. Kyllä kouluterveydenhoitajan on noista asioista tiedettävä. Ja onhan puhelimiakin
mihin nuoret voi soittaa. Kyllä varmaan apua jostain saa.
Joskus vain joutuu tekemään hurjan paljon töitä
ennenkuin apua saa. Toivon teidän miettivän ja
suunnitelevan etenemistä tarkasti. Pitäkää asia
omana tietona. Olisi hyvä ettei isänne saisi vihiäkään suunnitelmistanne. Se saattaisi olla
turvallisuutenne kannalta tarpeellista. Jos ette
muuta keksi ja lähellänne on joku aikuisten
turvakoti menkää sinne ja pyytäkää apua. Tuollaiseen elämään ei misssään tapauksessa kannata jäädä.Toivon sydämestäni, että pääsette
asumaan turvallisempaan paikkaan. Tiedän ei ole
ehkä helppoa, mutta koittakaa jaksaa!Tuollaisessa pelon ilmapiirissä eläminen murtaa
ihmisen avuttomaksi.
Lämpimin terveisin monenlaista elämässään kokenut.
Onko normaalia käytöstä:
-suuttuu erittäin pienistä asioista
-huutaa
-sanoi, että tahtoisi tappaa
-käy kiinni
-ottaa kurkusta
-nostaa ilmaan uhkaillen
-paiskaa jommankumman lattialle
-kiskoo vahvasti hiuksista
-uhkaa vääntää niskat nurin
-paiskannut lattialle
-heittänyt jollain esineellä
-ottaa kurkusta kiinni
-nostaa seinälle
-uhannut remmillä
Onko tämä normaalia perhe-elämää, vai lievää perheväkivaltaa?
- Ei tämä ole lievää perheväkivaltaa, vaan vakavaa perheväkivaltaa!
Sen terveydenhoitajan olisi kyllä pitänyt jo tehdä asiasta lastensuojeluilmoitus, se kuuluu sen tehtäviin lain mukaan tuollaisissa tilanteissa (lastensuojelulaki 40§). Mutta jos ei ole tehnyt, voit ottaa itsekin yhteyttä lastensuojeluun. Etsi kuntasi sosiaalitoimen/perusturvatoimen yhteystiedot, sieltä löytyy lastensuojelun sosiaalityöntekijät.Ja muista, että heidän tehtävänsä on auttaa koko perhettä lapsen etu erityisesti huomioon ottaen. Eli huostaanotto ei ole se ainoa keino, sitä käytetään vain kun mitään muuta ei ole tehtävissä.
Kukaan ihminen, mutta varsinkaan lapsi ei ansaitse tuollaista kohtelua tai nähdä sitä, että esimerkiksi sisaruksia pahoinpidellään. Asia kannattaa ottaa nyt esille, vaikka se varmasti tuntuu vaikealta. Mitä nopeammin perheväkivaltaan päästään puuttumaan, sitä paremmat mahdollisuudet kaikilla osapuolilla on saada apua.