voi että..
miten tämän alottaisin.. Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 4-vuotta, avoliitossa 2 vuotta. nyt on jotenkin niin paha olla kun rakastan miestäni todella paljon, mutta tuntuu että se ei riitä. uskon että miehenikin tuntee samalla tavalla. En tiedä onko tämä yhdessä olo enimmäkseen riippuvuutta toisesta?
emme kumpikaan ole asuneet yksin, vaan muutimme samantien yhteen kun muutimme pois vanhempien luolta. Emme enää nykyään keskustele asioista, jos yritänkin niin mieheni ottaa ne leikillä. emme anna kuin illalla "unipusut". miitään muuta ei ole edes tuolla makuuhuoneen puolella tapahtunut pitkään aikaan! se kuitenkin on osa toimivaa suhdetta.. Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta kun tälle tilanteelle ei ole tapahtunut viimeiseen vuoteen mitään niin miten ne asiat nytkään voisi muuttua. en tiedä :(
auttaisikohan erilleen muuttaminen? mutta sekin ajatus hirvittää.. mitä jos kadun suunnattomasti jälkeen päin?
mietin monet kerrat kun mieheni lähtee juhlimaan että hän löytää jonkun toisen jonka kanssa on ihanempaa kuin minun, (tai sellaista kun meillä ensimmäisinä vuosina) eilen illalla mieheni lähti juhlimaan, eikä vieläkään ole kuulunut kotiin, kello on nyt puoli yhdeksän aamulla :(
mut jos jollakin on jotakin hyviä ja viisaita neuvoja tai on ollut samassa tilanteessa ni vastatkaa ihmeessä!
kyllä se aurinko vielä risukasaan paistaa, toivottavasti :)
miten tämän alottaisin.. Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 4-vuotta, avoliitossa 2 vuotta. nyt on jotenkin niin paha olla kun rakastan miestäni todella paljon, mutta tuntuu että se ei riitä. uskon että miehenikin tuntee samalla tavalla. En tiedä onko tämä yhdessä olo enimmäkseen riippuvuutta toisesta?
emme kumpikaan ole asuneet yksin, vaan muutimme samantien yhteen kun muutimme pois vanhempien luolta. Emme enää nykyään keskustele asioista, jos yritänkin niin mieheni ottaa ne leikillä. emme anna kuin illalla "unipusut". miitään muuta ei ole edes tuolla makuuhuoneen puolella tapahtunut pitkään aikaan! se kuitenkin on osa toimivaa suhdetta.. Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta kun tälle tilanteelle ei ole tapahtunut viimeiseen vuoteen mitään niin miten ne asiat nytkään voisi muuttua. en tiedä :(
auttaisikohan erilleen muuttaminen? mutta sekin ajatus hirvittää.. mitä jos kadun suunnattomasti jälkeen päin?
mietin monet kerrat kun mieheni lähtee juhlimaan että hän löytää jonkun toisen jonka kanssa on ihanempaa kuin minun, (tai sellaista kun meillä ensimmäisinä vuosina) eilen illalla mieheni lähti juhlimaan, eikä vieläkään ole kuulunut kotiin, kello on nyt puoli yhdeksän aamulla :(
mut jos jollakin on jotakin hyviä ja viisaita neuvoja tai on ollut samassa tilanteessa ni vastatkaa ihmeessä!
kyllä se aurinko vielä risukasaan paistaa, toivottavasti :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervehdys !
Asia EI voi, eikä saa olla noin. Nyt ehdotan että kun miehesi tulee kotiin niin vaadit häntä "tilille"! Tärkeätä on kuitenkin se että vaikka kuinka mieli tekisi alkaa huutamaan tms. hänelle, malta mielesi! Miehesi ehkä odottaakin tuota (koska on ansainnutkin tuon) mutta älä anna mitään aihetta hänen provosoitua ! Sinulla on täysi oikeus ripittäää hänet ja vaikka pitää koko viikko mykkäkoulua tai vaikka mitä, mutta malta mielesi, vielä.
Kun miehesi tulee kotiin, keskustelkaa asia selväksi ja kysy esim: "kuinka sinä voit tehdä minulle näin" ? Kysy sitten: "mitä jos minä tekisin samanlailla" ? Kuvitelkaa jos teillä olisi lapsi / lapsia ? EI oikea avioliitto toimi noin, ainkaan pitkään! JOS miehesi todella rakastaa sinua, hän haluaa olla LUONASI LÄSNÄSI eikä missään tiettymillä taipaleilla, koska tuollainen vain hajoittaa eikä rakenna. Liitto naisen ja miehen välillä toimii jos kumpikin luottaa toiseen; kysy mieheltäsi luotatko sinä mieheesi ? Onko syytä luottaa ? Vai haluaako hän jatkaa omia menojaan, ilman sitoutumista ?
Toivon ja rukoilen teille rakkautta, mutta tuo ei voi jatkua pitkään koska tuo rikkoo eikä rakenna liittoanne. Onko rakkautenne rakennettu kalliolle vai hiekalle ?
Olen mies. Kohta 45 vuotias, avioliitossa 13 vuotta eikä tulisi mieleenikään lähteä vastaaville reissuille VARSINKAAN ilmoittamatta vaimolleni JA kysymättä siitä ensin lupaa, koske en edes tiedä miksi minun pitäsi olla yötä poissa jos asia ei ole työasia. Kuuntele sydäntäsi ääntä ja käske miehesi tehdä samoin !
Kuulostaa pitkään venyneeltä suvantovaiheelta, josta eteenpäin pääsemiseksi ette ole tehneet tarpeeksi töitä kumpikaan.
Kannattaisi jo jutella tämänhetkisistä tuntemuksista, toiveista jne. ihan rehellisesti, mutta asiallisesti ja yhteisymmärryksessä. Siihen en usko teidän pääsevän pelkästään syyttämällä toinen toisianne.
Ellei miehelläsi ole tapana ilmoitella sinulle siitä, jos esim. jää yöksi kaverinsa luo ravintolaillan jälkeen, voit esittää pyynnön, että hän tekisi niin jatkossa. Se olisi vain reilua sinua kohtaan, joka jaat saman kodin hänen kanssaan. Välinpitämättömyys saa aikaan juuri tuon mitä tähänkin kirjoitit, eli että kuvitelmat alkaa paisumaan sinun mielessäsi.
Jos se ei huolestuta sun miestäsi yhtään, on aika pysähtyä pohtimaan oikein todella sitä, missä nyt mennään.
Ei parisuhde rullaa omalla painollaan, vaikka me niin toivoisimmekin. Joskus on vaan istuttava alas puhumaan asioista, jotka vaivaa ja herättää kysymyksiä. Aika ajoin on päivitettävä tietoja ja tuntemuksia, jotta pysytään ajantasalla kumppanissakin tapahtuvista muutoksista vuosien saatossa, muuten ajelehditaan väistämättäkin ongelmiin.
Hei!
Mulla juuri samanlainen tilanne tällä hetkellä. Jos haluat niin kirjoitellaan sähköpostia ja vaihdetaan ajatuksia?? :)
kiitos hyvistä vastauksista ja neuvoista. Kyllä yritetään päästä tässä tilanteessa eteenpäin, tai ainakin minä yritän nyt!
-se ajatusten vaihtaminen kyllä käy, pistätkö sähköpoti osoitteesi? itse täytyy sellainen vielä tekasta äkkiä.. :)
Tässäpä ois sähköpostini: [email protected]. Tossa osoitteessa on johannan jälkeen 2 alaviivaa :)
Pistäs postia tuleen :)
No jos makuuhuoneessa ei juuri mitään tapahdu ja mies on yön yli poissa kotoa ilmoittamatta, niin eiköhän kannattaisi ajatella myös sitä mahdollisuutta, että miehellä on toinen nainen?
Et oo vielä laittanu postia? :) Tai jos ootki niin ei oo tullut perille :(
Viestistä ei käy ilmi ikäsi, mutta veikkaisin, että olet vielä aika nuori. Tilanteesi muistuttaa hyvin paljon läheisen ystäväni ja hänen ex-poikaystävänsä elämää. Siellä mies jatkoi sinkkuilua parisuhteessa juhlimalla pitkälle seuraavaan päivään, ei tullut kotiin/ilmoittanut, vaikka mitä.Siinä mies halusi toisen ihmisen jakamaan vuokraa enemmän kuin kumppanin... Jollet hukkaisi viittä vuotta elämästäsi odottaen muutosta, niin mieti tässä ja nyt, että millaisen parisuhteen SINÄ haluat? Sitten keskity saamaan sellainen mielesi avulla! Kun kuvittelu onnistuu, onnistuu sellaisen suhteen saaminen oikeastikin.