Naiset tietävät jääkiekosta kaiken. ......
Tämä on erään naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta. §(:-))
Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit
luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti.
Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään
toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita
kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.
Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia.
Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän
kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan
säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman
vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on
sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat
tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti
istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko
ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen
tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden
tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja
käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä
joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen,
mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei
ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa
istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen
on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He
seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli
maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat
pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään
em. mailoilla.
Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää
tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos
aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa
maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä
joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman
kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi
huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi
"Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä on
tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat
kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia
homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta
iloisilla ja reippailla "homoo-o-o" -huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää
pelin juonen.
Tämä on erään naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta. §(:-))
Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit
luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti.
Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään
toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita
kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.
Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia.
Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän
kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan
säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman
vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on
sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat
tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti
istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko
ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen
tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden
tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja
käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä
joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen,
mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei
ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa
istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen
on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He
seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli
maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat
pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään
em. mailoilla.
Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää
tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos
aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa
maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä
joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman
kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi
huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi
"Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä on
tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat
kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia
homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta
iloisilla ja reippailla "homoo-o-o" -huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää
pelin juonen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pysy sinä poju siellä taskubiljardin maailmassa. Lätkästä et ymmärrä mitään.
Olipas tähän kellonaikaan ja mielentilaan varsin mukava mutta kuitenkin faktapitoinen teksti! Tästä on hyvä jatkaa -> huomenna kannustamaan Suomea toiseen MM-kultaan EVER!
Mirri
kirjoittaan vitsikirjoja. Tosi hyvä juttu. Ihan kuin oikeesta elämästä. Tätähän se on.