Haluaisin kysyä jos tällä palstalla on yli 40-vuotiaita ihmisiä joilla ei ole koskaan ollut perhettä, että missä vaiheessa tiesitte että näin tulee käymään. Oletteko aina tienneet että olette perheettömiä vai olitteko tekin joskus parikymppisinä sitä mieltä, että varmasti tulee perhe ja lapsia kun vaan se oikea osuu kohdalle? Itse tuntemani muutamat yli nelikymppiset ja muutama yli viisikymppinenkin tyyppi, joilla ei perhettä ole ollut, ovat sanoneet minulle että ovat aina tienneet että näin asia tulee menemään.
Itselläni asia on samalla tavalla. Olen aina tiennyt että minusta ei mitään perheenisää tai aviomiestä saa tekemälläkään. Itse asiassa, muistelen kuinka teini-ikäisenä mietin missä päin maailmaa MINÄ asuisin tulevaisuudessa. Ikinä ei edes mieleen juolahtanutkaan että sen jälkeen kun kotoa lähtisin, asuisin mitenkään muuten kuin itsekseni.
Minulla ei ole 33v iästä huolimatta koskaan ollut yhtäkään sellaista suhdetta jota voisi seurusteluksi kutsua. Joskus nuorempana sitä oli suorastaan epätoivoinen ja mietti että mikä minussa on vikana mutta nyt myöhemmin osaan täydellisesti analysoida minkä takia asiat ovat niinkuin ovat. Syitä on useita mutta päällimmäisenä sittenkin se, että taidan luonteeltani olla sellainen , että minusta on mahdotonta pitää saatikka rakastaa.
Kyllähän sitä välillä miettii, että kun tietää että tässä tämä koko elämä jatkossa on, niin välillä sitä tulee epätoivoinen olo mutta toisaalta taas, olen aina tiennyt että näin tulee käymään. Tosiasiassa, olen aivan liian tapoihini piintynyt että voisin kuvitellakaan mitään muunlaista elämää. Vaikka olen 33v mies niin naisten seurassa olen kuin 14v poika eli totaalisen ulalla heidän seurassaan.
Siis, onko vastaavanlaisia ihmisiä, joilla sama elämäntilanne?
Itselläni asia on samalla tavalla. Olen aina tiennyt että minusta ei mitään perheenisää tai aviomiestä saa tekemälläkään. Itse asiassa, muistelen kuinka teini-ikäisenä mietin missä päin maailmaa MINÄ asuisin tulevaisuudessa. Ikinä ei edes mieleen juolahtanutkaan että sen jälkeen kun kotoa lähtisin, asuisin mitenkään muuten kuin itsekseni.
Minulla ei ole 33v iästä huolimatta koskaan ollut yhtäkään sellaista suhdetta jota voisi seurusteluksi kutsua. Joskus nuorempana sitä oli suorastaan epätoivoinen ja mietti että mikä minussa on vikana mutta nyt myöhemmin osaan täydellisesti analysoida minkä takia asiat ovat niinkuin ovat. Syitä on useita mutta päällimmäisenä sittenkin se, että taidan luonteeltani olla sellainen , että minusta on mahdotonta pitää saatikka rakastaa.
Kyllähän sitä välillä miettii, että kun tietää että tässä tämä koko elämä jatkossa on, niin välillä sitä tulee epätoivoinen olo mutta toisaalta taas, olen aina tiennyt että näin tulee käymään. Tosiasiassa, olen aivan liian tapoihini piintynyt että voisin kuvitellakaan mitään muunlaista elämää. Vaikka olen 33v mies niin naisten seurassa olen kuin 14v poika eli totaalisen ulalla heidän seurassaan.
Siis, onko vastaavanlaisia ihmisiä, joilla sama elämäntilanne?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itseääntoteuttavaa ajattelua.
itsekkyydeksi kutsutaan.
Toivottavasti tulet tavallasi onnelliseksi, koska tuosta on todella pitkä matka maaliin saakka.
Meinaan vaan että yksin vielä vuosikymmenet.
Paljon jää elämää elämättä ja kokematta. Toki se ei minua haittaa, itseltäsi se on pois.
Yksinäisten miesten itsemurhat ovat perin yleisiä, mistä sitten johtunevatkaan?
Ei asiat ole niin yksioikoisia. Joistakin ihmisistä ei vaan ole mihinkään suhteeseen. Kyllä niitä on pilvin pimein. Mikä siinä muka itsekästä on? Sitä paitsi, onko muka paremoi vaihtoehto se, että jotkut kitkuttavat vuosikymmenet jonkun kanssa suhteessa vaikka ovat jo aikaa sitten lakanneet pitämästä toisistaan mutta pelkäävät yksinäisyyttä?
Eikö olisi todella itsekästä mennä parisuhteeseen, jos tietää, ettei se olisi "oma juttu" vain siksi, että muutkin ovat? On olemassa tilanteita - joskus pitkiäkin - jolloin parisuhde ei vaan onnistuisi. Silloin kannattaa olla yksin.
Noila linjoilla itsekin olen. Omassa tapauksessani se "tilanne" on koko elämän pituinen
Homman nimi on se että olet ns. häviäjä. Kaltaisesi ei pysty edes parisuhteeseen ja tulevaisuutesi on kuolla Bangkokilaisessa vankilassa paikallisen mafiapomon "tyttöystävänä".
Vankilaan joudut, koska olet pedofiili ja sinulta "löydetään" kokaiinia. Suomen valtio kieltäytyy anomasta siirtoasi, koska olet ns. pannut hengiltä 2-vuotiaan pienen pojan.
Että silleen
Taidat puhua ihan omista viehtymyksistäsi
viisari?
Tiedän muutamia kolmekymppisiä, joilla ei koskaan ole ollut vakavampaa suhdetta. Heissä ei ole mitään vikaa ovat aivan upeita ihmisiä. Eivät kauheasti pidä meteliä itsestään ja ovat naisten seurassa hiljaisia.
Jostain kumman syystä naisilla on tapana kiinnostua siitä itsestään meteliä pitävästä miehestä, joka onnistuu hivelemään naisen itsetuntoa kommenteillaan. Harvemmin kukaan nainen tekee aloitetta hiljaisemman kaverin suhteen.
Itse olen ollut samanlainen... ihanaa kun miehet kiinnittää huomiota jne... mutta joka kerta nämä ovat olleet niitä, jotka pettää. Flirttailevat tilaisuuden tullen ja ovat estottomia.
Kunnes löysin aivan ihanan vähän hiljaisemman miehen. Hän tosin oli hiljainen vain ihan alkuaikoina :) Siinä vaiheessa, kun tällainen mies löytää mitä tahtoo ja antaa mennä, niin siinä ei nuo supliikit miehet pysty kilpailemaan millään. Sillä huomion ja hellyyden määrällä ei ole rajaa :)
Rohkeasti vain keskustelemaan naisten kanssa. Aloita vaikka keskusteluharjoitukset jonkun turvallisen kohteen kanssa... vaikka kavereiden tyttöystävät, ne kun eivät voi johtaa mihikään. Siitä sitten jatkat eteenpäin...
Uskon, että osaat kunnioittaa naista ja näyttää hänelle arvonsa. Ja muistat sen, että mitään ei ole hävittävissä... jos ei tyttöä kiinnosta, niin se on hänen menetyksensä.
Yritit piristää joten tarkoituksesi oli hyvä. Kuitenkin, minun kohdallani moinen on turhaa sillä olen ihan aina tiennyt että minulla ei koskaan mitään suhteita tule olemaan. Jotkut asiat vaan tietää etukäteen varsin tarkkaan vaikka vanhat mummot sanovatkin, että "kylläse sinun mielesi muuttuu kun ikää tulee lisää". Minä olen tiennyt jo teini-ikäisestä lähtien että minulla ei koko elämässä tule olemaan ensimmäsitäkään naissuhdetta ja varsin hyvin on kutinsa pitänyt. Minä olen sellainen luonne, josta on mahdotonta pitää joten mikään ihme moinen ei ole.
Asia alkaa olla minun osaltani jäämässä taka-alalle. Olen hyväksynyt että tällainen olen enkä muuksi muutu.
että olet oikeasti homoseksuaali. Koska olet tuollainen nöösipoika, niin olet oikeasti homo. Ja kun en kantti anna periksi mennä pyytämään keneltäkään mailaa, käy noin. Katsos kloppi, sinulle ei apua tästä maailmasta löydy.
En ole homo,kunpa olisinkin.Toisaalta, kunpa sanoisit tuon kirjoittamasi minulle kasvokkain niin näkisit millainen nöösi olen. Potkisin sua päähän niin että luu paistaisi.
Siis mikä tämä luonnejuttu sinun kohdallasi on? Mainitset pariin otteeseen, että sinulla on sellainen luonne, että parisuhteesta ei tule mitään. Onko sinulla ihan oikeasti esim. jonkinlainen persoonallisuushäiriö? Ujous ja arkuus eivät ole mitään "luonnevikoja". Kuvailepa tarkemmin, mistä on kysymys.
Kerrot, että et oikeastaan mitään parisuhde/perhe-elämää halukaan, mutta toisaalta aistin kirjoituksistasi kaipausta ainakin jonkun ihanan naisen kohtaamiseen. Kamalalta kuulostaa aina se, jos joku "napittaa" elämänsä valmiiksi tiettyyn muottiin. Kannattaa antaa hyville asioille tilaisuus tapahtua, eikä torjua kaikin voimin!
En minä ole mikään psykologi että osaisin itseäni analysoida mutta tiedän sen että olen sellainen luonne, että yksikään nainen ei minua jaksaisi. Useilla ihmisillä joilla on jokin huono puoli niin heillä on sitten vastapainoksi hyviä ominaisuuksia, jotka kompensoivat ne huonot puolet. Itse en moista omalta kohdaltani keksi.
Kun ajattelen asemaani niin se on aivan päivänselvää, että on suorastaan mahdotonta että minulla ikinä olisi ensimmäistäkään suhdetta. Tässä on selainenkin ulottuvuus, että koska itse olen jonkin verran käynyt kouluja ja uskallan sanoa, että minulla on keskivertoihmistä parempi yleissivistys niin en minä mitään ihan tyhmää ihmistä edes vierelleni haluaisi. Kuitenkin sellainen nainen joka minun kanssani suhteeseen suostuisi osoittaisi niin suurta typeryyttä ja heikkoa arvostelukykyä, että en minä moista edes haluaisi. Minun seurassani naisen elämä valuisi hukkaan.
Kyllä tätä asiaa on vuosien varrella ehditty miettiä ja on käynyt aivan 100% varmaksi että yksin tulee koko loppuelämä vietettyä. Vuodet ja vuosikymmenet eteenpäin.
En halua inttää, mutta edelleenkin kyseenalaistan joitakin juttuja. Mistä voit tietää, että luonteellasi ei eletä parisuhteessa, jos et ole kunnolla ikinä seurustellut?
Inttämiseksihän tämä menee tosiaankin. sanottakoon nyt ensin, että tällainen palsta on hyvä kanava anonyymisti puhua mieltä askarruttavista asioista, en tietenkään todellisessa elämässä ihmisten kanssa juttele tällaisia asioita, eihän sellaista kukaan jaksaisi kuunnella.
Toisekseen, jostain syystä juuri näin keväisin tämä asia pulpahtaa aina pinnalle mielessä. Muun ajan elän asian kanssa kutakuinkin sopusuhteessa. Se nyt vaan on sellainen elämän tosiasia, että minulla ei ole koskaan suhdetta eikä tule olemaan. Suurimman osan ajasta olen asian suhteen täysin tyyni.
Ai mistäkö tiedän, että minulle ei parisuhde sopisi? No, kun sellaisen asian vaan tietää vaikka ei kokemusta olisikaan. Kyllä asia on vuosien varrella käynyt varsin hyvin selväksi. Aiemmin sitä itsekin ihmetteli mutta nykyään ymmärtää täysin.
Sitä paitsi, kun alan ajattelemaan että minkälainen nainen suostuisi minun kanssani ryhtymään parisuhteeseen niin tosiasiassa ei kukaan muu kuin joku todella yksinkertainen ihminen tai sitten aivan epätoivoinen yksilö, jolle kelpaa ihan kuka vaan. Itse en niin epätoivoinen ole. Normaalit fiksut naiset näkevät jo kaukaa että minut kannattaa kiertää kaukaa.
Jos luonteenpiirteitä haetaan niin olen erakkomainen ja epäsosiaalinen. Taloudellisesti olen totaalisessa ahdingossa ja olen työpaikassa, jossa ei ole minkäänlaisia ylenemisprospekteja, kaiken kisäksi lähes 100% äijätyöpaikka.
Kyllä minä olen aivan varma, että olen oikeassa että minulla ei koskaan tule yhtäkään naista olemaan sillä normaalit naiset ovat aivan liian fiksuja tuhlatakseen kallisarvoista aikaansa minun kanssani. Tietysti välillä itsekin toivon olevani väärässä mutta kyllä minöä oikeassa olen.
Minulla on 1 täti ja 1 setä, joilla ei ollut yhtään minkäänlaisia suhteita ennen kuin vasta noin tasan 40-vuotiaana, jolloin löysivät nyk. elämänkumppaninsa. Pian 60-v täti on ollut nyt n. 18 vuotta naimissa, 45-v setä pari vuotta.
Erityisesti tuon sedän "villiintyminen" oli erittäin suuri yllätys - kukaan sukulainen ei varmaankaan enää odottanut kummankaan noiden koskaan päätyvän suhteeseen.
Tapasin noin viisi vuotta sitten mieheni. Hän hurmasi minut kohteliaisuudella, avoimuudella ym... Siinä alussa kumpikin oli alussa hämmentynyt. Minullekin suhde oli ensimmäinen vakavampi suhde. Nyt ajan kuluessa olen saanut tietää ettei hänellä ole ollut naissuhteita ennen minua, mutta minut hän hurmasi. Tahdon tällä vaan sanoa ettei toivoa kannata kokonaan heittää se nainen voi tulla vastaan missä vaan, jos vaan annat sille edes tilaisuuden.
Hyvä juttu teille! Onneksi olkoon vaan! Kuitenkin, minun kohdallani nuo jutut eivät päde, aivan turhaa minulle selittää mitään "noin minäkin luulin kunnes"-juttua.
Ennen kuin kukaan alkaa jotain selittää luovuttamisesta niin sanottakoon, että en minä ole kaikki nämä vuodet istunut nurkassa ja hokenut, että minulla ei koskaan ole naista. Kyllä sitä yritetty on ja tehty vaikka mitä. Pari vuotta sitten etsin seuraa netin kautta ja kävin parilla treffeilläkin mutta vastassa oli sellaisia norsuja että mielummin sitten vaikka yksin kuin sellaisten kanssa.
Siis, se että sanon, että olen alitajuisesti tiennyt tämän asian teini-ikäisestä lähtien, ei todellakaan tarkoita sitä, että en olisi aikoinani yrittänyt.
Nyt vanhempana osaan analysoida asian varsin hyvin. Minun kohdallani on täysin mahdotonta, että minulla koskaan olisi yhtäkään naissuhdetta, se on täysin varma asia. No, kun alkaa ajattelemaan, että jos vaihtoehtona olisi että olisin jonkun suht ikäiseni kanssa naimisissa ja olisi lapsi/lapsia niin haluaisinko sellaista elämää? No, en todellakaan. Ei sen puoleen, jos joku nainen minun kanssani haluaisi perhettä perustaa niin hän osoittaisi niin suurta harkintakyvyn puutetta että todennäköisesti muissakin asioissa hän on yhtä typerä.
sanoin että olet homo.
Siksi sinun olisi syyta anaalisoida omaa elämääsi.
Vai että potkisit, paras juttu tällä viikolla. Nöösipoika!
Ihan omaa toiveajatteluasi että minä olisin homo joten sinä joudut hakemaan homoseuraasi muualta.