Olen ihminen, joka tarvitsee sen juoksulenkin/muun "raskaamman" liikuntasuorituksen lähes päivittäin. silloin se onnistuu, jos lomailen, mutta entä kun päivästä menee klo 06-17 kokonaan työasioissa? työmatkojakaan en voi hyödyntää liikunnaksi, kun on niin pitkä matka että autolla pakko kulkea. Miten saan rytmin niin, että myös työpäivän jälkeen jaksaisin liikkua? olen sen verran perso herkuille että näkyy heti jos en ole muutamaan päivään urheillut riittävästi.
työn ja laihduttamisen
yhdistäminen
3385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä siihen kai muut keinoa ole, kuin riittävä yölepo ja oikea rytmitys syömisessä (riittävästi energiaa 3-4 tuntia ennen lenkkiä, ja lenkin jälkeen heti palautusateria/juoma). Monet lähtevät lenkille heti töiden jälkeen, toiset iltahämärissä.
En itsekään kyllä tajua miten päivätyössä olevat ihmiset jaksavat juosta töiden jälkeen.
> En itsekään kyllä tajua miten päivätyössä
> olevat ihmiset jaksavat juosta töiden jälkeen.
Kunnon parantuessa jaksaa aina paremmin. Itsekin käyn kuntosalilla neljästi ja lenkillä viidesti viikossa. Energiaa riittää ja toisaalta unikin on laadukasta ja virkistävää. Vaikka teen 10-tuntista työpäivää viitenä päivänä viikossa.
Liikuntaharrastusta aloittaessa se tuntuu kaikkein raskaimmalta, koska meidän elimistömme vastustaa muutosta ja psyyke on tottunut omaan rytmiinsä. Kaikki muutokset ovat vaikeita, mutta muutaman viikon tsempaamisen jälkeen harrastus muuttuu mielekkääksi, virkistäväksi ja voimia tuottavaksi tavaksi.
Älkää uskoko psyykeänne, joka kertoo teille, että "sohvakulmalla loikoilu on ainoa mitä tässä enää jaksaa".
-VT
No en ole itsekään mikään aloittelija, vaan harrastanut lenkkeilyä jo monta vuotta. Silti se työn jälkeen kyllä tuntuu ihan ylitsepääsemättömän raskaalta. Ja ei se työ pelkästään vaan kaikki muutkin asiat; siivous, koirien ulkoilutus, kaupassakäynti, yms. siihen vielä päälle.
Ei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Itse en ole himokuntoilija enkä rakasta liikkumista, mutta tunnen sen fyysisenä ja henkisenä pakkona.