narkkari äiti

Heippa ja kiitos kauniista sanoistanne!
Tiedän olevani vahvempi kaiken kokemani jälkeen ja hassua sanoa näin, mutta olen oppinut rakastamaan kaikkea menneisyyttäni. Kaikki kokemukset ovat tosiaan vahvistaneet minua ja ne ovat tehneet minusta tämmöisen kun nyt olen. Olen joutunut käymään läpi niiin suuren skaalan asioita ja tapahtumia, ja ne ovat tehneet minusta viisaan.
En ole menettänyt elämäniloani, päinvastoin, rakastan elämää ja tiedän että kaikesta selviää!!
Ihan kaikesta! Kipeäää on tehnyt useasti ja edelleen tekee kipeää välillä ajatellla äidin ja minun suhdettani, mutta tiedän että äitini puhdas sielu rakastaa minua ikuisesti ja minun sieluni häntä.
Olenkin kouluttamassa itseäni lähihoitajaksi ja olen lastenhoitajana tällä hetkellä. Haluan viedä maailmalle rakkautta ja voimaa, haluan auttaa miuta ihmisiä ja olla heidän tukenaan.
Minun rakkauteni onneksi on säilynyt ja vahvistunut matkan varrella, rakkauteni elämään ja muihin ihmisiin on auttanut minua.
Luotan edelleen kaiken jälkeen elämään ja tiedän että elämä kannattelee.

Toivon todella , että saan joskus lapsia ja voin niin myös healata omia äitilapsi suhde kokemuksia/traumoja.

Kiitos Teille kauniit ihmiset teksteistänne ja oikein ihanaa ihanaa äitienpäivää!! Oli todelaa ihnaa lukea , että olitte vastanneet viestiini, Kiitos.

Rakkaudella Lapsi

selviydyin sittenkin kirjoitti:

Heippa ja kiitos kauniista sanoistanne!
Tiedän olevani vahvempi kaiken kokemani jälkeen ja hassua sanoa näin, mutta olen oppinut rakastamaan kaikkea menneisyyttäni. Kaikki kokemukset ovat tosiaan vahvistaneet minua ja ne ovat tehneet minusta tämmöisen kun nyt olen. Olen joutunut käymään läpi niiin suuren skaalan asioita ja tapahtumia, ja ne ovat tehneet minusta viisaan.
En ole menettänyt elämäniloani, päinvastoin, rakastan elämää ja tiedän että kaikesta selviää!!
Ihan kaikesta! Kipeäää on tehnyt useasti ja edelleen tekee kipeää välillä ajatellla äidin ja minun suhdettani, mutta tiedän että äitini puhdas sielu rakastaa minua ikuisesti ja minun sieluni häntä.
Olenkin kouluttamassa itseäni lähihoitajaksi ja olen lastenhoitajana tällä hetkellä. Haluan viedä maailmalle rakkautta ja voimaa, haluan auttaa miuta ihmisiä ja olla heidän tukenaan.
Minun rakkauteni onneksi on säilynyt ja vahvistunut matkan varrella, rakkauteni elämään ja muihin ihmisiin on auttanut minua.
Luotan edelleen kaiken jälkeen elämään ja tiedän että elämä kannattelee.

Toivon todella , että saan joskus lapsia ja voin niin myös healata omia äitilapsi suhde kokemuksia/traumoja.

Kiitos Teille kauniit ihmiset teksteistänne ja oikein ihanaa ihanaa äitienpäivää!! Oli todelaa ihnaa lukea , että olitte vastanneet viestiini, Kiitos.

Rakkaudella Lapsi

Lue lisää

..niin tietenkin siinä lopussa tarkoitin, että oli todella IHANAA lukea tekstejänne, eikä ihnaa niinkuin olin vahingossa kirjoittanut..
:)

Vaikeetahan se on ollu ja "turpiin" on tullut monta kertaa matkan varrella.. Tarkoitan sitä että on päässtänyt irti ja päättänyt elää ilman äitiä ja huolehtia itsestään. Sitten kerran kunnon on heikko hetki ja tule ikävä sitä äitiä , mitä se on joskus ollut. Sitten antaa sille tunteelle vallan ja soittaa äitille. Joko hän ei vastaa tai puhelin on kiinni tai sitten hän vastaa ja on niin tillin tallin että huh huh, tai sitten hän on oikin oikein ihana ja mukava, ja minä päätän mennä hänen luokseen ja viettäöä aikaa hänen kanssaan. Ja tietenkin taas kuvittelen että hän on muuttunut ja nyt on vetäminen loppu. Sitten saattaa mennä ihan hyvin ja hän on saanut minut lainaamaan hänellä rahaa isoja summia ja olen sokeasti uskonut hänen "lupauksiaan" ja lainanut rahaa. Sitten on rahat lainattu tais siotten kun heille tulee rahaa niin jo loppu yhteydenpito ja sitten ollaan piikki suonessa "seuraavan nurkan takana".
Ja siinä sitä sitten taaaaaaaaaaas sai turpiinsa..
Olen itkenyt ja huutanut ja katsonut tietoisesti sitä vihaa ja kaikkea mitä olen sisälläni kantanut vuosia äitiäni kohtaan ja puhdistanut sitä sisältäni.
Se on avannut silmiäni ja olen oppinut ymmärtämään että äiti toimii väärin , äiti on paha. Täytyy osata katsoa ihmistä ja nähdä myös se pahuus, eikä pelkästään hyvyyttä. Se on muuten harhaan katsomista, ei se ole totuudella katsomista.

Olen tehnyt niin että en soita ja jos sattumalta hänb soittaa minulle niin en vastaa, ja juuu kullä se on ottanut sydämestä ja seon ollut vaikeaa, mutta kyllä siihen pystyy. Päivä päivältä se on helpompaa.
On turhaa yrittää auttaa ihmistä joka ei kertakaikkiaan ota vastaan mitään.Ei helmiä sioille.
Ihmisen täytyy itse haluat muutosta , tulla pyytämään apua. Olen sen oppinut että apua ei voi tyrkyttää, joskus se jopa saa ihmisen menemään vielä syvemmälle omaan paskaansa.

Nyt myös rakas veljeni alkaa kulkea samoja polkuja kun äitini ja edesmennyt isäni.Rakas Isämme kuoli viime kesänä , kaatui humalass pyörällä. Hän oli myös alkoholisti, mutta tietenkin hän oli myös aivan ihana! Nyt olen oppinut katsomaan myös isäni virheitä.
Isäni kuolema oli kova paikka veljelleni, ja hän on siitä asti juonut ja nyt meno on mennyt niin siaraaksi että en tunnista enää veljeäni.
Hän ei ota mitään apua minulta vatsaan ja torjuu minut samantien ja silti hän pyytää apua. Hän on suuuressa suuressa itsesäälissä mutta ei suostu lopettamaan juomista. Sillä ei ole kuulemma mitään merkitystä siihen miten hän voi...

Sinun tehtäväsi rakas ihminen ei ole huolehtia äitisi tai kenenkään muunkaan ihmisen viheistä tai koittaa auttaa juoppoa joka ei apua halua, se on loputon kuilu.

Olet varmaan huomannut ettei alkoholistiin auta huutaminen? Ei auta itkeminen? Ei auta järjen puhuminen? Ei minkäänlaisiin tunteisiin vetoaminen? Ei auta vaikka ovet lukitsisi? Ei auta edes rakkaus? Mikään ei auta jos ihminen ei itse halua auttaa itseään , eikä ole valmis tekemään töitä.
Ole "tunteeton", älä anna äidillesi mitään, sitä yleensä alkoholistit ja narkkarit haluavat. Sitä että toinen järkyttyy. Älä anna kertakaikkiaan mitään. Ole etäinen ,älä välitä! Ehkä se auttaa öitiäsi näkemään mitä häön tekee, tai sitten ei mutta se ei ole sinun huolenasi. Kun et pidä yhteyttä ja jätät hänet HÄNEN OMIEN ongelmien kanssa, hän ehkä ymmärtää.
Mutta jos paapot ja reagoit hänen tekemisiinsä , hän saa sittä iteseelleen.
Tsemppiä ja rakkautta!!!
Kirjoittele , jos haluat puhua minä keskustelen mielelläni!

narkkari äiti kirjoitti:

Vaikeetahan se on ollu ja "turpiin" on tullut monta kertaa matkan varrella.. Tarkoitan sitä että on päässtänyt irti ja päättänyt elää ilman äitiä ja huolehtia itsestään. Sitten kerran kunnon on heikko hetki ja tule ikävä sitä äitiä , mitä se on joskus ollut. Sitten antaa sille tunteelle vallan ja soittaa äitille. Joko hän ei vastaa tai puhelin on kiinni tai sitten hän vastaa ja on niin tillin tallin että huh huh, tai sitten hän on oikin oikein ihana ja mukava, ja minä päätän mennä hänen luokseen ja viettäöä aikaa hänen kanssaan. Ja tietenkin taas kuvittelen että hän on muuttunut ja nyt on vetäminen loppu. Sitten saattaa mennä ihan hyvin ja hän on saanut minut lainaamaan hänellä rahaa isoja summia ja olen sokeasti uskonut hänen "lupauksiaan" ja lainanut rahaa. Sitten on rahat lainattu tais siotten kun heille tulee rahaa niin jo loppu yhteydenpito ja sitten ollaan piikki suonessa "seuraavan nurkan takana".
Ja siinä sitä sitten taaaaaaaaaaas sai turpiinsa..
Olen itkenyt ja huutanut ja katsonut tietoisesti sitä vihaa ja kaikkea mitä olen sisälläni kantanut vuosia äitiäni kohtaan ja puhdistanut sitä sisältäni.
Se on avannut silmiäni ja olen oppinut ymmärtämään että äiti toimii väärin , äiti on paha. Täytyy osata katsoa ihmistä ja nähdä myös se pahuus, eikä pelkästään hyvyyttä. Se on muuten harhaan katsomista, ei se ole totuudella katsomista.

Olen tehnyt niin että en soita ja jos sattumalta hänb soittaa minulle niin en vastaa, ja juuu kullä se on ottanut sydämestä ja seon ollut vaikeaa, mutta kyllä siihen pystyy. Päivä päivältä se on helpompaa.
On turhaa yrittää auttaa ihmistä joka ei kertakaikkiaan ota vastaan mitään.Ei helmiä sioille.
Ihmisen täytyy itse haluat muutosta , tulla pyytämään apua. Olen sen oppinut että apua ei voi tyrkyttää, joskus se jopa saa ihmisen menemään vielä syvemmälle omaan paskaansa.

Nyt myös rakas veljeni alkaa kulkea samoja polkuja kun äitini ja edesmennyt isäni.Rakas Isämme kuoli viime kesänä , kaatui humalass pyörällä. Hän oli myös alkoholisti, mutta tietenkin hän oli myös aivan ihana! Nyt olen oppinut katsomaan myös isäni virheitä.
Isäni kuolema oli kova paikka veljelleni, ja hän on siitä asti juonut ja nyt meno on mennyt niin siaraaksi että en tunnista enää veljeäni.
Hän ei ota mitään apua minulta vatsaan ja torjuu minut samantien ja silti hän pyytää apua. Hän on suuuressa suuressa itsesäälissä mutta ei suostu lopettamaan juomista. Sillä ei ole kuulemma mitään merkitystä siihen miten hän voi...

Sinun tehtäväsi rakas ihminen ei ole huolehtia äitisi tai kenenkään muunkaan ihmisen viheistä tai koittaa auttaa juoppoa joka ei apua halua, se on loputon kuilu.

Olet varmaan huomannut ettei alkoholistiin auta huutaminen? Ei auta itkeminen? Ei auta järjen puhuminen? Ei minkäänlaisiin tunteisiin vetoaminen? Ei auta vaikka ovet lukitsisi? Ei auta edes rakkaus? Mikään ei auta jos ihminen ei itse halua auttaa itseään , eikä ole valmis tekemään töitä.
Ole "tunteeton", älä anna äidillesi mitään, sitä yleensä alkoholistit ja narkkarit haluavat. Sitä että toinen järkyttyy. Älä anna kertakaikkiaan mitään. Ole etäinen ,älä välitä! Ehkä se auttaa öitiäsi näkemään mitä häön tekee, tai sitten ei mutta se ei ole sinun huolenasi. Kun et pidä yhteyttä ja jätät hänet HÄNEN OMIEN ongelmien kanssa, hän ehkä ymmärtää.
Mutta jos paapot ja reagoit hänen tekemisiinsä , hän saa sittä iteseelleen.
Tsemppiä ja rakkautta!!!
Kirjoittele , jos haluat puhua minä keskustelen mielelläni!

Lue lisää

ei se ole niin helppoo kuin miltä se kuulostaa. mä en van pysty ihan tosta noin vain olemaan välittämättä äidistä,olemaan etäinen ja välinpitämätön häntä kohtaan. en varsinkaan koska äiti asuu samas paikas kuin isäni ja veljenikin. tiän,että tämä EI ole mun velvollisuus,mutta musta tuntuu siltä, että mun on käytävä kotona katsomassa että kaikki on ok ja tekemässä sitä ruokaa ja siivoomas välillä ku isä ja veli eivät ehdi(molemmat käy töissä aj äitihän vain juo).
en mä äitille soittele sillon ku se on humalas,tai jos soitanki niin lopetan heti ku huomaan ettei se ookkaa selvinpäin. on se niin vaikiaa. ei sitä kukaa pysty auttaan eikä se itekkää tee mitää paranemisen edistämiseksi.

narkkari äiti kirjoitti:

Vaikeetahan se on ollu ja "turpiin" on tullut monta kertaa matkan varrella.. Tarkoitan sitä että on päässtänyt irti ja päättänyt elää ilman äitiä ja huolehtia itsestään. Sitten kerran kunnon on heikko hetki ja tule ikävä sitä äitiä , mitä se on joskus ollut. Sitten antaa sille tunteelle vallan ja soittaa äitille. Joko hän ei vastaa tai puhelin on kiinni tai sitten hän vastaa ja on niin tillin tallin että huh huh, tai sitten hän on oikin oikein ihana ja mukava, ja minä päätän mennä hänen luokseen ja viettäöä aikaa hänen kanssaan. Ja tietenkin taas kuvittelen että hän on muuttunut ja nyt on vetäminen loppu. Sitten saattaa mennä ihan hyvin ja hän on saanut minut lainaamaan hänellä rahaa isoja summia ja olen sokeasti uskonut hänen "lupauksiaan" ja lainanut rahaa. Sitten on rahat lainattu tais siotten kun heille tulee rahaa niin jo loppu yhteydenpito ja sitten ollaan piikki suonessa "seuraavan nurkan takana".
Ja siinä sitä sitten taaaaaaaaaaas sai turpiinsa..
Olen itkenyt ja huutanut ja katsonut tietoisesti sitä vihaa ja kaikkea mitä olen sisälläni kantanut vuosia äitiäni kohtaan ja puhdistanut sitä sisältäni.
Se on avannut silmiäni ja olen oppinut ymmärtämään että äiti toimii väärin , äiti on paha. Täytyy osata katsoa ihmistä ja nähdä myös se pahuus, eikä pelkästään hyvyyttä. Se on muuten harhaan katsomista, ei se ole totuudella katsomista.

Olen tehnyt niin että en soita ja jos sattumalta hänb soittaa minulle niin en vastaa, ja juuu kullä se on ottanut sydämestä ja seon ollut vaikeaa, mutta kyllä siihen pystyy. Päivä päivältä se on helpompaa.
On turhaa yrittää auttaa ihmistä joka ei kertakaikkiaan ota vastaan mitään.Ei helmiä sioille.
Ihmisen täytyy itse haluat muutosta , tulla pyytämään apua. Olen sen oppinut että apua ei voi tyrkyttää, joskus se jopa saa ihmisen menemään vielä syvemmälle omaan paskaansa.

Nyt myös rakas veljeni alkaa kulkea samoja polkuja kun äitini ja edesmennyt isäni.Rakas Isämme kuoli viime kesänä , kaatui humalass pyörällä. Hän oli myös alkoholisti, mutta tietenkin hän oli myös aivan ihana! Nyt olen oppinut katsomaan myös isäni virheitä.
Isäni kuolema oli kova paikka veljelleni, ja hän on siitä asti juonut ja nyt meno on mennyt niin siaraaksi että en tunnista enää veljeäni.
Hän ei ota mitään apua minulta vatsaan ja torjuu minut samantien ja silti hän pyytää apua. Hän on suuuressa suuressa itsesäälissä mutta ei suostu lopettamaan juomista. Sillä ei ole kuulemma mitään merkitystä siihen miten hän voi...

Sinun tehtäväsi rakas ihminen ei ole huolehtia äitisi tai kenenkään muunkaan ihmisen viheistä tai koittaa auttaa juoppoa joka ei apua halua, se on loputon kuilu.

Olet varmaan huomannut ettei alkoholistiin auta huutaminen? Ei auta itkeminen? Ei auta järjen puhuminen? Ei minkäänlaisiin tunteisiin vetoaminen? Ei auta vaikka ovet lukitsisi? Ei auta edes rakkaus? Mikään ei auta jos ihminen ei itse halua auttaa itseään , eikä ole valmis tekemään töitä.
Ole "tunteeton", älä anna äidillesi mitään, sitä yleensä alkoholistit ja narkkarit haluavat. Sitä että toinen järkyttyy. Älä anna kertakaikkiaan mitään. Ole etäinen ,älä välitä! Ehkä se auttaa öitiäsi näkemään mitä häön tekee, tai sitten ei mutta se ei ole sinun huolenasi. Kun et pidä yhteyttä ja jätät hänet HÄNEN OMIEN ongelmien kanssa, hän ehkä ymmärtää.
Mutta jos paapot ja reagoit hänen tekemisiinsä , hän saa sittä iteseelleen.
Tsemppiä ja rakkautta!!!
Kirjoittele , jos haluat puhua minä keskustelen mielelläni!

Lue lisää

Mitä näitä märehtii, kehotan kaikkia tähän keskusteluun osallistuneita unohtamaan menneet ja siirtymään eteenpäin! Lähen ens viikolla skimbaan sveitsiin!!

Taivaan Isa ei auta yhtään mitään.

Vuosien jälkeen palaan tälle sivulle kun muistin kirjoittaneeni tänne joskus. Nyt olen jo 28 vuotias, ja edelleen läpikäyn menneisyyttäni. Tuo kirjoitukseni tuntuu niin kaukaiselta, ja olen silloinkin läpikäynyt asioita, mutta tänä päivänä en ole noin elämänmyönteinen kun tuolloin. Olen joutunut kohtaamaan rankkoja rankkoja asioita, ja ihan muun muassa tuosta kovasti rakastamastani isoäidistäni..

Juuri niin, missä oli isoäitini silloin kun äitini häntä tarvitsi, älä muuta sano.
Isoäitini ei ole sen parempi kun äitinikään.Ja isoäitini oli kuulemma aika "paha" äiti.


Harmittaa kun en tuolloin 4 vuotta sitten ole kertonut täysin totuudenmukaisesti tarinaani. Siihen ei kyllä tämän sivuston sivut kyllä edes riittäisi.. :)
Mutta esimerkiksi sen että myös isoäitini on juoppo. Sen asian olen myös joutunut kohtaamaan. Silloin neljä vuotta sitten se tuntui niin paljon pienemmältä pahalta, isoäiti kuitenkin oli aina kotonansa, ei lähtenyt baareihin rilluttelemaan tai muuta sellaista ja häneltä sai AINA ruokaa ja "turvallisen" nukkumapaikan. Ei tarvinnut pelätä koko yötä ensinnäkin sitä että milloin äiti tulee kotiin, vaan myös sitä että kenen kanssa ja kuinka monen ihmisen kanssa, ja milloin kukakin niitsä kurkkaa tai tulee mun huoneeseen.
Ja kuinka kovin ne kuuntelee musiikkia ja huutaa.

Isoäidin luona ei tarvinnut pelätä. Mutta kyllä hänkin ryyppäsi ja oikein kunnolla.
Voi meillä on niin twisted perhe että voi hyvää päivää sentään kun kaiken voisi kertoa tänne.

Ja niin se isäni joka tosiaan silloin kuoli, niin aina luulin että hän oli vain alkoholisti ja poltti pilveä, mutta olen tässä saanut selville, että hän käytti myös kovaa kamaa.

En ole ollut äitiini yhteydessäkahteen vuoteen. Tämä aika on repinyt sydämmeni hajalle, aivan pirstaleiksi. Olen ollut todella huonossa kunnossa, josta olen kylläkin noussut. Olen joutunut kohtaamaan isoja merkittäviö asioita elämästäni ja "puhdistaa" äitiäni ja hänen käyttäytymismalleja itsestäni pois, ja kyllä rankkaa on ollut. Ja puhdistan edelleen, ja luulen että tämä on ehkä jopa koko elämän pituinen prosessi.

Kuitenkin vaikka ilanteeni on ollut se mikä on ollut, niin pperhe on kuitenkin aina perhe, ja rakastan heitä valtavasti edelleen ja nimenomaan se rakkaus on repinyt minut hajalle.
Ja se että minä en vain kertakaikkiaan riitä. Minun rakkauteni ei riitä. Minä en pysty auttamaan, en tekemään mitään, ja minä en enää koskaan saa sitä mitä minä olen koko elämäni tarvinnut. Minä en ole tarpeeksi, rakkauteni ei siihen riitä.
Se on sattunut niin saatanasti päästää irti äidistä ja kohdata sitä tuskaa kaipuuta pettymystä ikuista ikävää ja surua siitä, että ihminen jota rakastan kko sydämmestäni ei enää kuulu elämääni. Enkä koskaan tule saamaan sitä rakkautta jota minun olisi kuulunut saada, ja jonka minä oikeasti olisin ansainnut.
Vaikka myös vihaan perhettäni , niin rakastan sitä aivan yhtä suuresti, ja edelleen, vaikka olen kohdannut tosiasiat, niin välillä haaveilen salaa siitä, että pääsen äidin luokse ja äitini on se pullea äiti joka on selvinpäin (silloin harvoin kun oli selvinpäin,silloin hän oli välillä läsnä ja halasi). Mutta nykyään haaveilen aina vain vähemmän ja ne on semmoisia hetken mielijohteita, jotka aika äkkiä häipyvät todellisuuden tiukassa otteessa.

Ja mykyään olen tajunnut sen, että loppujen lopuksi en voi kaivata sitä mistä en edes mitään tiedä. En varmasti osaisi edes olla äitini kanssa.
En tiedä oikeasta rakkaudesta mitään, ja silti se on sieluni syvin tarve haave ja toive (niinkuin on varmasi kaikkien). Mutta silti inhoan rakkautta. Enkä päästä lähelleni ketään. En luota ihmisiin , enkä tahdo rakkautta koska se satuttaa enkä luota siihen.
Säälihän se on, mutta uskon että jonain päivänä uskallan avata sydämmeni kokonaan ja se on se päivä jolloin olen käsitellyt lapsuuteni ja menneisyyteni haavat ja traumat kokonaan!

Narkkariäidit, lopettakaa vetäminen ja ajatelkaa lastanne, sitä pienen pientä ihmistä jota te olette kantaneen sisällänne. Sitä pientä ihmistä joka rakastaa teitä ehdoitta, aivan täysillä, niillä pienillä sydämmillään, jotka kantavat koko maailman suurimman voiman sisällään. Älkää rikkoko sitä pientä sydäntä, koska sitä te ette äiteinä tule koskaan saamaan enää ehjäksi.
Luvatkaa vain se minkä voitte täyttää, ja jos ette ovoi täyttää mitään, antakaa lapsellenne parempi elämä, ja antakaa hänet jonnekkin jossa häntä rakastetaan ehdoitta ja hön saa olla se ketä hän on ja hän saa rakastaa, ilman että siihen liittyy mitään muuta kun puhdasta rakkautta.