kertokaa mistä tietää että toinen on se oikea jota rakastaa lopun elämää? vai onko sittenkin yksinolemisen pelon takia toisen kanssa? eroja näissä tiloissa?
se oikea vai yksinolemisen pelko?
palloiitu
152141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä se sisimmässään kukin itse tietää, onko yhdessä jonkun kanssa rakkakuden vai yksinolemisen pelon vuoksi.
Jos olet yhdessä RAKKAUDESTA, ei sinun tarvitse sitä kysymystä edes esittää.
Jos suhteessa olleessasi sen joudut esittämään on vastaus: "Olet tässä suhteessa yksinolemisen pelon vuoksi."
nimim. Kokemusta asiasta on
vaikkapa siltä, että ajattelee vaikka niin, että eikai tämä elämä mitään ihmeellistä tarvitse ollakaan siitä nykyisestä kumppanista, ja jos siinä on oikeasti paljon sellaisia piirteitä joita haluaisi muuttaa eikä voi sietää.. niin silloin voi olla että sitä rakkautta vain ei ole tarpeeksi.
Jos rakastaa, niin hyväksyy toisen sellaisena kuin on, kaikkine vikoineen päivineen, sitä rakastaa myös niitä. Siis se rakkaus, sehän tosissaan TUNTUU, että kyllä sitä pitäis tietää että onko se rakkautta vaiko ei. Kun oikeasti rakastaa toista, sitä haluaa toiselle vain pelkkää hyvää ja on valmis antamaan omastaan. Näin minä olen asian kokenut.
En tiedä sitten onko ihmisillä erilaisia tapoja rakastaa :) Ja riittääkö jollekin vähempikin toisin kuin minulle :)
Luulen, että toisille ihmisille vain riittää vähempi, vaikka salamat eivät iskekään tulta ja moni asia ärsyttää, niin kun vaan on kivaa toisen kanssa ja periaatteessa kaikki ok, niin se on siinä.
Voihan näistäkin tulla toimivia liittoja, jos tosiaan siihen tyytyy, eikä kaipaa enempää kun mukavan ihmisen vierelleen.
Itse en kyllä halua rakkaudessa tehdä kompromisseja, ihmissuhteet ovat muutenkin tarpeeksi vaikeita. Rakkaudella päästään monen karikon yli. Itse olen sinkku ja syystä, että kukaan ei ole kolahtanut tai sitten kun on kolahtanut, niin tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Mutta "sitä oikeaa" odotellessa...
itse ottaisin vaikka puolet rakkaani tuskasta omaksi kannettavakseni ja haluan hänelle vain pelkkää hyvää. en silti ikävöi häntä matkoilla tai tunne mitään suurta iloa ja onnellisuutta hänen kanssaan :/ rakkautta kai on erilaista?
Kukaan ei voi tietää, kuka on "se oikea".. Mielestäni tuollainen ajatus on vain tylsä klishee..
Loppujen lopuksi, onko sillä väliä kumman asian takia on yhdessä. Eikö oikeasti riitä vain se, että haluaa olla yhdessä.
Me ihmiset olemme tunteellisia olentoja ja tunteemme ja ajattelutapamme muuttuu ajan myötä. Sen vuoksi on melko mahdotonta sanoa..
Miksette vain olisi yhdessä riippumatta siitä, mitkä ovat motiivinne. Meinaan fakta on se, ettei kannata murhetia vaan elää!!
Ei kukaan voi olla yhdessä pelkän yksinolemisen pelon takia, sillä jos ei oikeasti pidä toisesta.
Kukaan ei voi tietää, kuka on "se oikea".. Mielestäni tuollainen ajatus on vain tylsä klishee..
Loppujen lopuksi, onko sillä väliä kumman asian takia on yhdessä. Eikö oikeasti riitä vain se, että haluaa olla yhdessä.
Me ihmiset olemme tunteellisia olentoja ja tunteemme ja ajattelutapamme muuttuu ajan myötä. Sen vuoksi on melko mahdotonta sanoa..
Miksette vain olisi yhdessä riippumatta siitä, mitkä ovat motiivinne. Meinaan fakta on se, ettei kannata murhetia vaan elää!!
Ei kukaan voi olla yhdessä pelkän yksinolemisen pelon takia, sillä jos ei oikeasti pidä toisesta.
"--- Ei kukaan voi olla yhdessä pelkän yksinolemisen pelon takia, sillä jos ei oikeasti pidä toisesta.---"
... Ja aivan varmasti voi!!! Minä tiedän tämän asian kokemuksesta - valitettavasti. On parempi, että on "edes joku" kuin että olisi ypöyksin. Se "joku" on aina tyhjää parempi!
Sen oikean tietää siitä, että sinä TAHDOT rakastaa häntä aina ja ikuisesti. Tahto on avainsana rakkaudessa. Ehkä et tahdo tarpeeksi.. Miksi? Jos et tahdo rakastaa toista, on oikein antaa hänen mennä ja löytää onnensa. Toista ei voi/saa pitää "on hold".
Siis rakkautta on erilaista. Ja jokaisella suhteen motiivit ovat erilaiset. Myös jokainen itse valitsee, mitä toisessa hyväksyy.. Jos se haittaa, että toinen on suhteessa vain sen takia, ettei joudu olemaan yksin.. niin silloin tulee tehdä valinta, vaatiiko itseltään enemmän vai riittääkö se.
Jokaisella on tahdonvapaus ja valinnanvastuu. Tämä on vain elämää! Ja loppujen lopuksi, emmeköhän me kaikki ole yhdessä sen takia, ettei tarvitse olla yksin. Näin ääripään muodossa..
" --- Jos se haittaa, että toinen on suhteessa vain sen takia, ettei joudu olemaan yksin.. niin silloin tulee tehdä valinta, vaatiiko itseltään enemmän vai riittääkö se. ---"
Ja mistä sinä sitten tiedät, että toinen on suhteessa vain yksinolemisen pelon vuoksi ellei hän sitä kerro? Kyllä sitä voi suustaan päästää ja näytellä vaikka mitä!!! Eli ei siinä toisella silloin ole valinnan mahdollisuutta.
Itsellä sen sijaan on valinnan mahdollisuus ja silloin valitaan, että "olen sinun kanssasi mieluummin kuin yksin, vaikka en sinua rakasta".
...kun on tunteista kysymys. On hyvinkin hankalaa.. se on fakta, ettei henkilö sitä kerro, jos on tosiaankin yhdessä vain yksinolemisen pelon vuoksi. Ja näytellä voi..
Ehkä tulisi luottaa omaan intuitioonsa ja, jos itsessä herää sellainen tunne, että toinen tosiaankin on vain yhdessä sen takia, että pelkää yksinolemista, tulisi vetää peli poikki..
Okei, tiedän kyllä, näitä ihmisiä on paljon. Tuttavapiirissäni mm. yksi, joka on rakastunut vain rakkauteen.. Hän ei voi olla hetkeäkään yksin, vaan ryntää suhteen päätyttyä heti seuraavaan suhteeseen. Mielestäni hänen toimintansa on säälittävää ja ehkä hänellä nimenomaan on pelko siitä, että joutuisi olemaan yksin, sillä eihän hän ole edes yksin juuri koskaan joutunut olemaan.. Ja kun ajattelen hänen kumppaneitaan, eivät he tule hyvin toimeen, mutta silti hän on vain yhessä, sillä ei halua olla yksin.. näin se vain menee!!
Luultavasti joka ikisessä parisuhteessa tulee aika ja hetki, jolloin joutuu miettimään, onko rakkautta oikeasti vielä jäljellä, vai ollaanko yhdessä esim. vain tottumuksen vuoksi.
En ole samaa mieltä kuin tuossa joku aikaisempi, että rakkaus ja rakastaminen aina tuntuu jotenkin ihmeelliseltä.
Jos tiedät, että ET rakasta kumppaniasi/ kumppani ärsyttää suurimman osa ajasta tm. tai sinulla olisi paljon negatiivista sanottavaa kumppanistasi, niin silloin varmasti yhdessä olon syynä on joku muu kuin rakkaus.
Jos sen sijaan aiemmin olet tiennyt ja tuntenut rakastavasi ja nyt juuri ei satu tuntumaan miltään, niin ehkä menossa on vain "kuiva" kausi suhteessa. Lähde vaikka yksin tai omien kavareidesi kanssa lomamatkalle, tai ottakaa muuten hetkeksi etäisyyttä. Välimatka usein selventää näitä ajatuksia ja tuntemuksia.
ÄLY HOI! testaa.. jos hän oikeasti sinusta välittää sietää hän mitä vain.
Testaa häntä mm. esittämällä erittäin kylmää ja välinpitämätöntä. Jos hän on yhessä vain yksinolemisen pelon vuoksi, hän saattaa havahtua siihen, että nyt hän tosiaankin on jäämässä yksin.. Silloin hän on ehkä hädissään, ja sen huomaa käytöksestä ja muutenkin.. luulee, että suhde loppuu siihen.
Ja jatka sitä samaan malliin.. jos hän oikeasti välittää, niin luulisi hänen keskustelevan asioistanne inhimillisesti.
Ja jos hän tosiaan rakastaa sinua niin hän on tietysti aivan rauhallisin mielin kun sinä esität kylmää ja välinpitämätöntä....Aivan älytöntä. Mutta se on tietenkin totta että jos toinen rakastaa sinua niin hän kestää myöskin vaikkapa menisikin välillä huonosti ja vaikkapa olisikin riitoja. Ja jos hän rakastaisi sinua niin hän aivan varmasti haluasi puhua kanssasi asiasta, selvittää kaiken.
Mietitkö itseäsi vai kumppaniasi?
Ihan hyvä miettiä em. asiaa. Huomioi kuitenkin jo tässä vaiheessa, että se sun kumppanisikin saattaa olla sun kanssa pelkästään yksinolemisen pelon vuoksi, eikä edes ole pohtinut asiaa noin pitkälle kuin sinä. Mun mielestä jokaisen kypsän seurustelijan kannattaisi jutella henkeviä kahdestaan tästä aiheesta.