Miten kauan koette että ihastuminen/rakastunut olo suhteen alussa kestää? Milloin arki astuu kuvaan ja minkä näköisenä.
Suhteeni on 5kk vanha. Hoen ja höpötän toiselle että alku on aina ihanaa, mutta voiko kyse olla ikivanhasta ja aidosta tunteesta, rakkaudesta.
Mistä tietää onko kyse rakkaudesta, vai pelkästään yksinolon pelon torjumisesta?
Rakkaudesta ei koskaan tiedä, mutta kun otan toisen osapuolen kiinni asioista jotka eivät rakkauteen kuulu, tämä kerta toisensa jälkeen korjaa käytöstään, vaivoja säästämättä, jotta uskoisin rakkauden aidoksi.
On todella vaikea vaatia toista muuttamaan käytöstään, koska toisen muuttaminen luetaan asioihin joita ei saisi tehdä?!
Toisaalta on paljon asioita joiden toinen ei tiedä olevan väärin ennen kuin loukkaannun ja kerron että metsään meni, (usein kyse on hänen taustastaan, perusarvoistaan, jotka poikkeavat omastani, kuin yö päivästä) tuolloin hän pyytää anteeksi, peruuttaa ja muuttaa käytöstään.
Voiko tämä olla kestävän suhteen pohja, vai väännänkö vain miestä todentaakseni itselleni ettei kukaan ole minulle riittävän hyvä?
Miksi hyvästä parisuhteesta ei ole kirjoitettu ainuttakaan opasta? Miksi vain ongelmien kanssa taisteliville annetaan selkeitä harjoituksia ja ohjeita? On erittäin vaikea alkaa pitkän liiton jälkeen uutta suhdetta, kun oma pää väittää etten saisi vaatia liikaa, mutta toisaalta pää huutaa etten saa hyväksyä milliäkään väärää käytöstä.
Suhteeni on 5kk vanha. Hoen ja höpötän toiselle että alku on aina ihanaa, mutta voiko kyse olla ikivanhasta ja aidosta tunteesta, rakkaudesta.
Mistä tietää onko kyse rakkaudesta, vai pelkästään yksinolon pelon torjumisesta?
Rakkaudesta ei koskaan tiedä, mutta kun otan toisen osapuolen kiinni asioista jotka eivät rakkauteen kuulu, tämä kerta toisensa jälkeen korjaa käytöstään, vaivoja säästämättä, jotta uskoisin rakkauden aidoksi.
On todella vaikea vaatia toista muuttamaan käytöstään, koska toisen muuttaminen luetaan asioihin joita ei saisi tehdä?!
Toisaalta on paljon asioita joiden toinen ei tiedä olevan väärin ennen kuin loukkaannun ja kerron että metsään meni, (usein kyse on hänen taustastaan, perusarvoistaan, jotka poikkeavat omastani, kuin yö päivästä) tuolloin hän pyytää anteeksi, peruuttaa ja muuttaa käytöstään.
Voiko tämä olla kestävän suhteen pohja, vai väännänkö vain miestä todentaakseni itselleni ettei kukaan ole minulle riittävän hyvä?
Miksi hyvästä parisuhteesta ei ole kirjoitettu ainuttakaan opasta? Miksi vain ongelmien kanssa taisteliville annetaan selkeitä harjoituksia ja ohjeita? On erittäin vaikea alkaa pitkän liiton jälkeen uutta suhdetta, kun oma pää väittää etten saisi vaatia liikaa, mutta toisaalta pää huutaa etten saa hyväksyä milliäkään väärää käytöstä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehet on Marsista ja naiset Venuksesta. Siellä annetaan ohjeita suhteiden aloittamiseen. Siinä sarjassa on muitakin juttuja aineista, jotka kannattaa lukea
Mitä tarkoitat asioilla, joita olet joutunut "korjaamaan" miehesi käytöksessä? Jos perusarvot (esim. käsitykset rehellisyydestä, suhtautumisesta toisiin ihmisiin ym.) ovat kovin erilaiset, kannattaa todella keskustella niistä. Jos toinen on oikeasti samaa mieltä, että asioihin pitäisi suhtautua eri lailla kuin miten hän suhtautuu, homma voi toimia, mutta jos monissa asioissa näkemykset ovat täysin päinvastaiset, niin vaikeaa tulee varmaan olemaan. Kosmeettinen käyttäytymisen muuttaminen ei ole kovin järkevää, eikä toinen tule jaksamaan sitä kauaa.
Eikö ihastuminen ja alkuhuuma yleensä kestä vuoden päivät. Itse olen eroamassa, petin puolisoani ja tyhmä vielä ihastuin ihmiseen jonka kanssa petin. No olen eroamassa, ihastukseni kohde jäi oman puolison luokse eli minä en enää luota suhteisiin enkä toiseen ihmiseen, vaikka kuinka kauniisti puhuvat. Paskaa tulee kuitenkin niskaan. Puolisoa ei voi muuttaa, olen yrittänyt viimeiset 7v sitä tehdä. En sano, että itse olisin täydellinen, mutta näin vain kävi että nyt jään yksin, enkä tiedä mitä tästä eteenpäin.
Rakastuminen (=aivokemiallinen tila) voi useimpien tutkijoiden mukaan kestää maksimissaan noin kaksi vuotta, joidenkin tutkijoiden mukaan jopa kolme poikkeustapauksissa. Lyhyempikin se voi tietysti olla.
Rakastaminen sen sijaan on jotain, mikä vaatii aikaa, aikaa ja aikaa. En usko, että viiden kuukauden jälkeen voi olla kyse rakastamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä, ellei sitten sitä ole edeltänyt pitkä ja lämmin ystävyys.
Itse uskon, että aidon rakkauden ja "sen oikean" tunnistaa siitä, että vaikka mitä tulevaisuus toisi tullessaan, tiedät, ettei mikään maailman voima saa sinua katumaan sitä aikaa jonka olette yhdessä saaneet kokea ja sitä energiaa jota olet suhteellenne antanut. Valitettavasti tätä ei voi tietää kovin varhaisessa vaiheessa =) Ja rakastaminenhan on voinut alkaa jo kauan ennen tätä.
Aitoa rakkautta ei todellakaan tunnista siitä, että kerta toisensa jälkeen korjaa toisen käytöstä. Aidon rakkauden tunnistaa siitä, että hyväksyy toisen sellaisena kun hän on, ja yrittää auttaa häntä kehittymään ihmisenä hänen omien tarpeidensa mukaisesti ja hänen hyväkseen. Ei sinun hyväksesi! Se vaihe, kun opetellaan tuntemaan toista ja tässä suhteessa oikeita ja vääriä asioita, tapoja ja tyylejä, kutsutaan seurusteluksi. Ei rakkaudeksi.
Voihan tuossa toki olla suhteen pohjaa, mistäpä me sen tietäisimme? Mutta aika kimurantilta kuulostaa se, että uskot miehen peruuttavan ja muuttavan hänen perusarvoihinsa perustuvaa käytöstä muutaman sanan jälkeen. Jos hänen perusarvonsa ovat niin epävakaat, hänen tulisi selvittää ensin itselleen kuka hän on, ennen kuin alkaa muodostaa suhdetta. Jos hän taas muuttaa käytöstään vain miellyttääkseen sinua, kyseessä on hyvin ohimenevä tila, ehkäpä sitten siitä rakastumisesta johtuva. Toki ihmisen elämänarvot voivat ja niiden kuuluukin muuttua elämän varrella, mutta se vaatii pohdintaa, sulattelua, kyseenalaistamista ja itsenäisiä ratkaisuja. Ei niitä voi kauhalla toisen päähän kaataa!
-rakastuminen/ihastuminen
-seksi
-huomiointi kaikin tavoin
-ystäville kehuskelua, kuinka ihana hän on
yhtäkkiä huomaatkin puhuvasi muille, sekä itsellesi:
-kuinka sua ärsyttää, ku jättää sukkansa tolleen...
-en siedä sen muutamaa kaveria
-aina se vaan menee katsomaan lätkää...
-jne jne
Siitä on alkanut alamäki, joka johtaa kohti loputtomien kompromissien aikaa ja jos ne eivät ota luonnistuakseen alkaa:
-riitely
-selänkäännöt öisin
-mykkäkoulu
-toisien vilkuilu
-pettäminen
-mustasukkaisuus
-jatkuva riita kotitöistä
Tämä vaihe yleensä saattaa kestää kauankin.. Sen jälkeen on vuorossa
-elatustukisopimuksen luonti sosiaalitoimistossa
-hänen uuden kumppanin haukkuminen kavereillesi (ja ehkä yhteisille lapsillenne. toivottavasti, ette lapsia tehneet!)
-sopiminen viikonlopuista, että kumpi niitä kersoja hoitaa.
jne jne jne jne
"Mistä tietää onko kyse rakkaudesta, vai pelkästään yksinolon pelon torjumisesta?"
Onko silla sitten taipumusta pakoilla yksinolemista?
Kannattasi alunperin hankkia sosiaallinen elämä ja hyviä ihmisuhteita. Sellaisessa elämäntilanteessa on turvallisempi etsiä sitä aitoa rakkautta. Olet oikeassa, että moni kuvitteleen rakastuvansa, vaikka asia liittyy tähän yksinolon torjumiseen.