kohtakavereita olisi minulle

Meil niin päin, että mies tuli muualta Suomeen, tapeltiin pari vuotta oleskeluluvasta, minä jätin miehen työn takia kotiseutuni ja kaiken. Mies joi alussa paljon: juhlivat veljensä kans Suomeen tuloa ja miehen vaimo mukana. Veljellä töissä, 12-15 h päivässä ja 5-7 pvää viikossa. Ei se riittänyt, vaan sit vapaa-ajalla piti nähdä myös: sopi vierailuja multa kysymättä tai kun miestäni odotin kotiin, haalasikin veljensä vaimoineen, että hallelujah riemuitsin kovasti. Ja joka kerta juontia, juontia, juontia. Ensin sen piti olla vain se Suomeen tulo, mille ei tullut loppua. Sit tietty olin huono vaimo, kun huomauttelin. Viikot muuttui kuukausiksi, juonti joka päiväiseksi, kaksi pikku pulloa isoiksi.

Piti loppua lapsen syntyessä, mutta sama meno jatkui ja kiihtyi. Itse kun jouduin sairaalaan rintatulehduksen takia lapsen ollessa 10-päiväinen, kun tulehdusta ei aluksi löytynyt mistään ja antibiootit ei tehonneet, niin mies huolehti vain, miten pääsee ryyppään veljensä anoppilaan. Pojan ollessa kipeenä 8-9-kuisena soitin miehelle, että pitäisi poika saada lääkäriin, kun oksensi kovasti limaa. Käytiin ilmoittautuun päivystykseen ja ehkä 15 min max odotettiin, kun herra parkaisi, että nyt kotia, hän ei ala siel turhan päitten istuun - ja kun kotiovelle päästiin, niin teki täyskäännöksen ja baariin.

Pettämisestäkin narahti, oli jatkunut vuosia ja useiden kans ennen Suomeen tuloa. Ja meidän avioelämä loppui jo raskausaikana. Minä paha, paha vaimo, kun en luota pettäjään ja nalkutan juomisesta, että pitää uhallakin juoda enemmän. Elää täysin kaksoiselämää, että anoppilassa kuvittelevat ukon olevan pyhimys eikä kukaan edes usko, mikä on todellisuus, kun kerron. Avioero vireillä ja huoltajuuskiista - nyt on lapsi niin tärkee, kun ei varttia ole vapaaehtoisesti ollut laspensa kans ja poika toisella vuodella.

Miehesi tarvii helvetin ison potkun perseelle, mutta sinä et sitä osaa antaa. Siinä ei pään taputtelut auta, jos tarvitsee joka päivä kaljaa lipitellä.

ystäväpariskunnalla hieman sama ongelma...olleet 8 v yhdessä, mies on ollut samanlainen kohtuu alkkis koko ajan..(en tosiaan tiiä miksei nainen oo lähteny!)..heillä on poika 4kk..

Mies on ollut työttömänä kohta 2 v ja vain ryyppää...saattaa ryypätä 5 päivää, pitää päivän tauon ja juua taas kolme päivää jne jne..viimeks meni 2 viikkoa putkeen..sitten ollaan viikko selvinpäin ja ooh, se on miehestä hirmunen aika, johan sitä sitten on taas pakko mennä.. Mies lupaili myös rauhottua kun lapsi syntyy.. Nainen hoitaa kodin täysin yksin, miehen ryypätessä rahat..perheellä tulot 1800e/kk ja 650e asumismenot/kk eikä muita lainoja tms ..siltikään ei koskaan ole rahaa, mies kun ryyppää ne...

Mies ei ole hakenut töitä koska "niitä ei ole"..kuitenkin on opiskellut sellaista alaa, millä koulutuksella saisi töitä maalarina, raksalla tms. ja niitähän töitä riittää ja paljon(ainakin tämän perheen paikkakunnalla).

Mieheni on yrittäny välillä potkia persuksille mutta eipä se paljoa auta...selvenee viikoksi mutta jatkaa sitten taas..Mies huitelee missä sattuu ja vaimo on kotona, huolehtien että missä mies on, ettei vaan sammu hankeen tai pökerry pusikkoon, ryöstetä tms.. ja nyt kun on lapsi, on vaikea lähteä miestä mistään etsimäänkään keskellä yötä..kun ei vastaa puhelimeen jne jne..
ja sama homma kuulemma, jos rymyää yöllä kotiin, niin vaimon on pakko kuunnella musiikkia hänen kanssaan, jutella asioista yms.
Pahimmassa tapauksessa mies arvostelee vaimoa lastenhoidossa ja kodinhoidossa(kuitenkaan ei itse pistä tikkua ristiin kodin/lapsen hoitamisessa)ja haukkuu vaimoa..Seuraavana aamuna kun vaimo tästä mainitsee nii " en muista, sä keksit ton" on vastaus..
Miehellä on kavereita ja nehän sitä sinne juomaan hakeekin...

Totta tuo mitä eräs kirjoittaja mainitsi..että miehesi tarvii kunnon potkun persauksille..ehkäpä soitat tämän parhaalle kaverille, hänen isälleen tms.. inhottavaa sotkea heitä tähän, mutta jospa joku muu saisi sanottua miehelles että NYT PERKELE!
Oma mies on ollut joskus samanlainen mutta onneksi muuttui hieman ennen meidän esikoisen syntymään..

Kannattais vähän tutustuu toiseen ennen lasten tekoa... jos se miehes vaan on sellainen, ni se on. ei toista voi muuttaa vaikka haluaisikin.