Suhteiden mielekkyys

Niitä vuosikymmeniä kestäneitä ja edelleen kestäviä avioliittoja on vaikka kuinka paljon. Ne onnelliset ihmiset eivät vain kirjoittele elämästään täällä suomi24:lla. Toisaalta pitkä liitto edellyyttää myös vahvaa sitoutumista molemmilta ja ymmärrystä siitä, että pitkä liitto EI OLE jatkuvaa auvoisuutta. On siedettävä myös niitä huonoja aikoja ja jopa rakkaudettomia jaksoja... eikä siinä olla heti laittamassa kantapäitä vastakkain ensimmäisen, toisen.... kymmenenkään vastoinkäymisen tai erimielisyyden kohdalla...

Se rakkaus ja yhdessä pysyminen on myös HALUSTA kiinni, ei pelkästään rakkaudesta.

Ja jos jänistät tuolla tavalla ,niin et koskaan saa tietää onnistuisiko liittosi... Ja mitä siitä jos ei jatkukaan hamaan hautaan saakka. Sittenpä sen ainakin tiedät...

Suhteissa on mielestäni paljon kyse yksittäisten ihmisten kypsyydestä eli siitä minkälaisia toiveita liitolle asettaa ja kuinka sinut on itsensä ja elämän todellisuuden kanssa. Kahden aikuisen ihmisen liitossa ei tarvita valtataisteluja ja toisen ihmisen muuttamista.

Jos haluaa elää toisen kanssa ennen kaikkea ARKEA, eivätkä haaveet ole jossain pilvissä, niin suhteella on hyvinkin mahdollisuuksia muodostua odotusten mukaiseksi. Arjella tarkoitan sitä, että ei juosta rahan ja tavaran perässä, ei yritetä täyttää jotain naistenlehtien standardia (jos mies ei tuo koskaan kukkasia tai unohtaa syntymäpäivän, petytään hirmuisesti) ja nautitaan sellaisista asioista kuin koti-illoista, siitä kun saa herätä viikonloppuaamuisin kaikessa rauhassa rakkaan vierestä, siitä kun saa silloin tällöin seksiä.

Tärkeää on myös se, että ei odoteta toisen tekevän itseä onnelliseksi. Se on minusta paha harha. Jos kumpikin ovat onnellisia ihmisiä yksin eläessään, he osaavat olla onnellisia myös yhdessä, mutta jos toinen tai molemmat odottavat puolison täyttävän jotain sisäistä tyhjyyttä tai kurjuutta, niin se on aikamoinen taakka eikä tule onnistumaan.

Jotkut naiset ajattelevat haluavansa, että mies on heidän paras ystävänsä ja haluavat jakaa hänen kanssaan aivan kaiken. Niin minäkin koen että mieheni on paras ja lojaalein ystäväni, mutta enpä aio laittaa sille suhteelle taakaksi, että jakaisin hänen kanssaa aivan kaiken. On joitan asioita, joista on mielekkäintä jutella naispuolisten ystävien kanssa, samoin kuin on harrastuksia, joihin ei miestäni raahaa. Mies on mies, ei hän korvaa naispuolisia ystäviä.

Minä tiedän paljon onnellisia avioliittoja. Hirveästi toitotetaan sitä, miten joka avioliitossa on omat vaikeutensa ja hirmuiset kriisinsä. No totta kai on, joka ihmissuhteessa varmaan on välillä vaikeaa, samoin kuin yksin eläessäkin tulee välillä kriisejä, eikä siinä heti ajatella, että täytyy varmaan laittaa pillit pussiin! Ei kriisejä tarvitse ruveta odottamaan ja mystifioimaan. Jos kaksi aikuista ihmistä on päättänyt sitoutua elämään arkea yhdessä ja sietämään vähän vajavaisuuksia ja vähemmän hyviä aikoja toisiltaan, niin kyllä on ihme jos se ei onnistu -jopa niin, että ollaan ihan onnellisia!

Olen eronnut pitkästä, 19-vuotta kestäneestä avioliitosta. Ajattelin etten enää koskaan uskalla/halua mitään enempää. Koin itseni niin epäonnistuneeksi ja pettyneeksi.

Tapasin muutama vuosi sitten nykyisen mieheni, joka on myös eronnut. Tuntuu että omien kipujemme kautta meillä on nyt parisuhteessa voimavaroja joita ensimmäisessä liitossa ei ollut. Tiedostaa paremmin, emitä olisi voinut tehdä toisin, eikä halua tehdä samoja virheitä uudelleen.

En enää pelkää puhua asioista, puhumme avoimesti, kunnioittavasti ja suoraan. Tuntuu että meillä on ymmärrystä ja työkaluja parisuhteen hoitoon enemmän kuin kummallakaan oli ensimmäisessä liitossa.

Välillä tämä tuntuu jotenkin väärältä, että kehityksen hedelmän korjaa uusi ihminen, mutta ensimmäisissä liitoissa emme kumpikaan osanneet toimia siten kuin toimimme nyt toistemme kanssa. Enää milään ei ole itsestään selvää,jokaisesta päivästä on aidosti kiitollinen.

Vasta nyt ymmärrän miten tärkeää oikeasti on sen kahdenkeskisen ajan antaminen toiselle. Poissa arjesta kahdestaan.

Siis kyllä meitä onnellisia ja tasapainoisia on. Tee päätös mitä haluat ja luota siihen.

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 21v, naimisissa kohta 17v. Koskaan ei ole ollut mitään isoa kriisiä eikä puhettakaan avioerosta. Seksi sujuu edelleen, välillä on hiljaisempaa ja välillä kiihkeämpää. Kumpikin kuitenkin tyytyväisiä. Mitään reseptiä tähän en osaa antaa. Ehkä samanlainen tausta, samat elämänarvot yms. on edesauttanut tätä tilannetta. Riidat tulee pikkuasioista, emmekä yleensä mene henkilökohtaisuuksiin. Meillä on samanlainen huumorintaju, ehkä sekin yksi liiton kestävyyttä edesauttava asia. Meillä on molemmilla omia menoja ja ystäviä, emme siis koko ajan kyhnää kylki kyljessä. Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle siis luon uskoa: kyllä niitä onnistuneita liittojakin on!!!!

Jo musikaalikipaleessa sanotaan, että rakkaus muuttaa kaiken ja kaikki aiemmin koettu ja opittu pitää uudessa suhteessa unohtaa. Sinulla on haavasi, kumppanillasi on haavansa. Teillä on kokemuksenne, pelkonne, toiveenne, unelmanne. Kun päätät elää yhdessä toisen ihmisen kanssa unohda kaikki, mitä olet menneisyydessä saanut "taakaksi". Muista vain rakkaus.

Kukaan ei ole täydellinen, vastoinkäymisiä tulee. Mutta myötätunto, ymmärrys, empatia, kuunteleminen, kommunikointi ja ennen kaikkea rakkaus on keksitty. Epäilys ja pelko ovat egon tuotteita, siis illuusioita. Saat suhteen toimimaan, kun luotat rakkauden voimaan. Rakastamisessa on paljon kyse juuri avioliittolupauksen kuulussa tahtomisessa. Tahdotko? Jos, niin muista se jokainen päivä, hetki ja minuutti. Kyse on lopulta vain siitä, että TAHDOTKO RAKASTAA. Vain rakastamisella ja rakkauden ottamisella vastaan ego pelkoineen ja epäilyksineen väistyy ja saat niin upean suhteen, että voit kuvailla sitä vain sanalla jumalallinen!

On ymmärrettävää, että pettymysten kokeminen ja näkeminen ympärillä luo egolle loistavan tilan kukoistaa. Mutta sinun tarkoituksesi on olla yhteydessä jumalalliseen alkulähteeseesi, ja siinä onnistut parhaiten juuri olemalla avoin rakkaudelle ja rakastamiselle. Muista, että vaikka olet eronnut ja lähipiirissäsi on eroja ja ongelmia, mikään niistä asioista ei määrää tämän uuden suhteesi tilaa ja tulevaisuutta. Anna mielesi tavoittaa rauha ja rakkaus. Kun mieleesi nousee pelko/epäilys, niin tyynnytä mielesi ja muista Äiti Teresan sanat: olemme tässä maailmassa rakastaaksemme ja ottaakseemme rakkautta vastaan.

Takaan, että kun katsot miestäsi rakkauden ja myötätunnon silmin joka tilanteessa ja aina pidät mielessäsi kuvaa teistä kahdesta onnellisesti yhdessä, niin tuo kuva tulee olemaan todellisuutesi nyt ja aina. Jeesus sanoo: älä pelkää vain usko ainoastaan. Ja uskoa tarvitaan vain sinapinsiemenen verran, jotta onnistuminen on mahdollista eli todella pieni määrä riittää unelmien elämän ja parisuhteen saavuttamiseen!

Kohde vain vaihtuu, niin kuin sanotaan...

Itsekin olen eronnut, mutta kiintymys on jatkunut ex-mieheen ja olemme hyviä ystäviä. Eli romantiikan mentyäkin ihmissuhde pysyy. Alkuaikoina meillä oli repiviä riitoja, mutta viimeiset vuodet olivat suorastaan harmonisia.

Voi olla, että joudut pettymään uudessa suhteessa. Ainakin jos odotat, että ihastumisen tunne voi jatkua parikymmentä vuotta. Ihastua voi toki aina uudelleen, mutta alun huuma ei palaa.

Ehkä on kysyttävä, mitä menetät, jos et antautu suhteelle? Luulisin, että paljon. Vaikka rakkautta kestäisi vain aikansa, saat kuitenkin kokea sen. Muussa tapauksessa jossittelet lopun elämääsi.