Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli seitsemän vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta.
Nyt mieheni on kertonut olevansa transvestiitti.
Kirjoitin aiheesta enemmän tuonne trans-puolelle tähän ketjuun
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000000861&posting=22000000024717774
Sain joitain yhteydenottoja mutta ainoa vakavampi keskusteluketju erään puolison kanssa loppui yhtäkkiä seinään kun hän ilmoitti ettei jaksa enää keskustella aiheesta kun on niin rankkaa.
Onko samassa tilanteessa olleita ihmisiä? Neuvoja? Haluaisiko joku kirjoitella aiheen tiimoilta kanssani?
[email protected]
Nyt mieheni on kertonut olevansa transvestiitti.
Kirjoitin aiheesta enemmän tuonne trans-puolelle tähän ketjuun
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000000861&posting=22000000024717774
Sain joitain yhteydenottoja mutta ainoa vakavampi keskusteluketju erään puolison kanssa loppui yhtäkkiä seinään kun hän ilmoitti ettei jaksa enää keskustella aiheesta kun on niin rankkaa.
Onko samassa tilanteessa olleita ihmisiä? Neuvoja? Haluaisiko joku kirjoitella aiheen tiimoilta kanssani?
[email protected]
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä se haittaa, jos miehesi on transvestiitti? Sehän on kuitenkin se sama mies. Ei hänen luonteensa miksikään muutu tuosta ilmoituksesta. Todennäköisesti hän vain paranee entisestää, kun hänen ei tarvitse salata sitä enää sinulta. Ei se kuule miestä pahenna, mitä sillä sitten onkin päällä.
mitä sillä on väliä mitä ihminen päällään pitää? Se on vain tuo joku kummallinen häpeä ja kanssaihmisten varominen mitä he AJATTELEVAT. Jos miehesi rakastaa sinua ja on sinulle oikea,mitä se haittaa.
Ja muoti muuttuu joskushan ne miehetkin oli koristeellisis vaatteis.Ulkomailla olis varmaan mukava asua ,suvaitsevampaa porukkaa.Jos ei kekkuloitte ulkona niis vaatteis eli ei aiheuta supinaa suomalaises asuinpiiris niin hyvin menee.Pientä piristystä arkielämään.
Kyse ei ole vain vaatteista. Kyse on myös eroottisesta ja vahvasta henkisestä kiinnostuksesta asiaa kohtaan.
Minua ei sinäänsä kiinnosta mitä muut ajattelevat - mitä väliä sillä oikeasti olisi - vaan kyse on pikemminkin siitä onko mitään mahdollisuuksia parisuhteeseen ihmisen kanssa joka on esittänyt vuosia teatteria.
Parinvalinnassa kyse ei ole vaatteista vaan identiteetistä, seksuaalisuudesta. Mieheni on molemmissa jättänyt kertomatta ehkä määräävimmän luonteenpiirteensä. Ihminen joka on koko parisuhteen ajan salannut tämän ei ole "sama" kuin aina ennenkin vaan kyse on siitä, että ihmistä ei ole koskaan saanut tuntea, ei ole koskaan saanut olla tälläiselle ihmiselle läheinen, hän ei koskaan ole aidosti edes antanut minulle mahdollisuutta valita häntä. Nyt parisuhteen ja olosuhteiden pakosta tilanne on se, että mun on vaan pakko ilmeisesti kestää ja sopeutua. Musta tuntuu äärimmäisen väärältä itse se, että muka läheisin ihmiseni on näin vähän välittänyt siitä, miltä minusta tuntuu, joka on ensin varmistanut että en pääse pakoon ennenkuin uskaltaa tunnustaa mikä on miehiään. En ole mennyt liittoon raukan valehtelevan pelkurin kanssa, en ole mennyt liittoon hameessa kulkevan parrakkaan miehen kanssa. Olen mennyt itsevarman, itsenäisen, tasapainoisen ihmisen kanssa yhteen joka on aina tiennyt kuka ja mikä on. Nyt selviääkin että kaikki tämä oli monelta osin täyttä teatteria.
Ymmärrän tunteesi. Minä menin aikoinaan naimisiin homon kanssa, ja sitten kun jo lapsikin oli alulla, mies paljasti omat karvansa. Erosin miehestäni sitten, kun lapsemme oli 3,5 vuotias. Sen jälkeenkin olen tavannut seksuaalisesti poikkeavia miehiä, mutta olen jättänyt heidät heti kun miehen pervous tulee esille. Tuollaiseen ei tarvitse alistua. Kunnioita sen verran itseäsi. Ihan sinä voisit vaatia miestäsi sopeutumaan sinun seksuaalisiin mieltymyksiin kun hän vaatii sinua sopeutumaan omiin perversioihinsa.
Naisen joka kulki pitkissä housuissa eikä naisellisesti hameessa,mekossa, tai leningissä. Saattoivat olla jopa tongarit, jos nyt joku sattuu tietämään millaiset housut on tongarit. Nehän on usein sinisiä paksusta puuvillakankaasta (cotton) tehdyt housut jotka on alun perin suunniteltu miesten työhousuiksi. Niissähän saattaa olla vielä niitti vahvikkeet taskunsuissa.
kyllä oli niin naispuolinen transu että oikein hävetti.
Ihan sama mulle vaikka naispuoleisia transuja olisikin olemassa. On miespuoleisiakin. Naisena koen miestransut vastenmielisinä ja ilmeiesti monet miehet kokevat naistransut myös epäeroottisina.
Bointti kai on se, miten elää ihmisen kanssa joka on kaapissa myös parisuhteessa ja iloisesti tulee sieltä ulos vuosien hautomisen jälkeen ilmoittaen, että heileijaa, en muuten ole se mikä luulit vaan tälläinen keijupoika
Olettaen, että miehesi on "oikea" transvestiitti, ei hän asialle voi mitään. Jos hän jotakin on pelännyt, on se paljastetuksi tuleminen. Jokainen ihminen vetää vastaavassa tilanteessa jotakin roolia. Onhan sekin luottamuksen osoittamista, että kertoo toiselle.
Sinänsä asiassa ei ole mitään hätkähdyttävää. Naiset kulkevat housuissa ja muissa miesten "tamineissa" riippumatta omista taipumuksistaan.
tämä nyt ei tähän kuulu, mutta on ihan pakko tiedustella asiaa, kun sanoit, että homomiehen jälkeenkin olet erehtynyt poikkeaviin miehiin, niin etkä muka eroita homoa heterosta ja päin vastoin. Onko sinun mies-ihanteesi jotenkin hieman naismainen tai muuten vain erikoinen.
Tunnen useimpia seksuaalisen vähemmistön porukkaa ja kyllä ne useimmiten erottaa muiden joukosta, kun vähän aikaa heidän ajatusmaailmaansa kuunteleepi.
Ehkä itse osaan hakea sitten ihan vahingossa ihan heteromiestä, mutta..niin..
Homoon en ole kyllä enää retkahtanut, mutta itsensä paljastelijaan kylläkin. Samoin kahteen täysin impotenttiin, joista toinen oli sekaantunut omaan äitiinsä. Tietenkin jätin arvon herrat heti kun sain tietää, mutta sieluun ne jättivät vamman. Nyt kaikki miehet tuntuvat jotenkin omituisilta.
Sinua on tosiaan petetty ja loukattu ja sinulla on täysi oikeus olla pettynyt ja loukkaantunut ja vihainen. Olisin itsekin.
Parisuhteen alkaessa noin suuresta asiasta olisi pitänyt kertoa sinulle. Tai siinä vaiheessa, kun miehesi on asian tiedostanut (varmaan kuitenkin ennen suhteenne alkua). Mielestäni periaatteessa yhtä iso asia kuin jos puolisolla olisi vaikka lapsi jossain, ja tämä tulisi esiin vasta myöhemmin. Väkisinkin sitä miettisi, että toinen on jättänyt ison osan persoonastaan ja itsestään piiloon...
En osaa sanoa, miten itse reagoisin tuollaisessa tilanteessa, mutta varmaan ennemmin eroaisin kuin jäisin katkeroitumaan. Toisaalta eikö teidän kannattaisi mennä seksiterapiaan tai vastaavaan? Vaikuttaa siltä, että ihan keskenänne ette saa asiaa selvitettyä. Toisaalta tulee väkisinkin mieleen, että onko teidän välinne muutenkaan kovin avoimet. Pallo on nyt varmaan paljolti sinulla. Miehesi luultavasti odottaa, että teet jonkunlaisen ratkaisun. Hän on varmaan helpottunut, kun on saanut tunnustettua itsestään ison asian.
Sinänsä asia ei mielestäni välttämättä muodostu ongemaksi parisuhteessa, jos kykenet sen hyväksymään. Itse elän transvestiittimiehen kanssa, onnellisesti. Tosin minulla on ollut mahdollisuus tehdä valinta itse, sillä tiesin tämän ennen suhteen vakavoitumista, avioliittoa ja lapsia.
Luin viestiketjusi jo aikaisemmin keväällä transpalstalta. Huomasin, että sinulle "kelpasivat" vain sellaiset vastaukset, joissa vain sinä itse sait sympatiaa. Ymmärrän, että kaipaatkin sympatiaa kun sinua on kohdeltu väärin. Joko tilanteesi on helpottanut, ja joko voit ottaa vastaan muunkinlaisia näkökulmia ja ajatuksia?
Oikeasti ainoa neuvo, joka tulee mieleen, on avun hakeminen ammattilaiselta. Tuskin mitään muuta kautta saat asiaa avatuksi, etenkään jos kukaan samassa tilanteessa oleva ei ala kirjoitella kanssasi.
Hei,
Terapia on varmasti tarpeen, mutta tälläisessäkään tilanteessa apua ei juuri ole tai sitä saa oikeasti aika vähän. Nämä kuviot eivät ainakaan itselleni ole riittäviä asian setvimiseen. Apua olemme saaneet ja asioita on kovastikin selvitelty, mutta ne eivät muutu selviksi ellen myös minä tule kuulluksi ja kuunnelluksi. Koko ongelmaa hoidetaan hoitokuviossa tiitin ehdoilla, tiitin eheyttäminen on koko prosessin tarkoitus ja se, että vaimo saadaan sopimaan rajoista niin että tiitti mahdollisimman paljon saa tilaa toteuttaa taipumuksiaan. Vaimon tarpeet ovat - ja tulevat ehkä pahimmillaan loppusuhteen ajan olemaan - toissijaisia verrattuna tiitin tarpeeseen. Vaimo on tiitille aina se toinen nainen, se kakkonen, jota ilman voidaan ennemmin olla kuin omaa fantasianaistansa.
Minusta transvestiiteille tarjotaan tukea ja ymmärrystä yllinkyllin - transvestiitille annetaan näissä netin oppaissa jokin erityislupa salailuun ja toisten ihmisten pettämiseen. Olen penännyt itse läheiselle edes samoja oikeuksia mitä transvestiitit saavat - ja se varmasti on osin vaikuttanut siltä että en ole halukas ymmärtämään asiaa toiselta puolelta. Tiitin asemasta asiaa kuitenkin kirjoitetaan suhteellisen paljon, omaisesta taas ei tunnu mikään instanssi välittävän paskaakaan. Nekin kirjoitukset joita puolison näkökulmasta kirjoitetaan lähtevät lähtökohdasta että läheisen tärkein tehtävä tuntuu olevan tiitin itsetunnon ja olemuksen vahvistaminen. Ja parempien meikkien ja nätimpien vaatteiden ostaminen miehelle.
Minä olen kyllä lukenut suht kaiken mitä aiheesta olen käsiini saanut tiitin puolelta, koettanut ymmärtää ja kuulla syitä ja tuntemuksia miksi ihminen näin toimii ja ottanut paljonkin selvää siitä mitä tiittiyteen kuuluu. Olen myös keskustellut paljon muiden tiittien kanssa sähköpostin kautta ja saanut sitä kautta ensiarvoisen korvaamatonta näkökulmaa joka on osin myös ollut apuna keskusteluissa miehen kanssa ja auttanut varmaankin häntä hahmottamaan omaa tilaansa ja tilannettaan.
Se mitä itse olen vailla ja mitä oikeasti olen kaivannut on läheistuki niiltä, joilla ei ole oma lehmä ojassa ja joiden ei tarvitse roikkua nettipalstoilla julistamassa tiitin puolisoa hitleriksi koska hän sattuu haluamaan heteroparisuhteen eikä transvestiittiparisuhdetta.
En edelleenkään tiedä tuleeko tästä mitään, mutta tuskin kipuilisin ja hapuilisin jollen haluaisi yrittää. Jos olisi ihan paskanhailee hajoaako liitto vai ei en olisi kovin montaa sekuntia miettinyt jäänkö tähän vaiko en vaan olisin lähtenyt vaikka susien syötiksi. Minä olen rakastanut ja halunnut miestä - ja mies on halunnut itseään ja hameitaan. Surutyö on aika valtava kun tajuaa olleensa täysin mitätön ja merkityksetön naisena ja seksuaalisena objektina. Kaikkeen siihen mihin parisuhteen intiimiys liittyy liittyy miehen puolelta toinen, paljon ihanampi, paljon tärkeämpi, asia. Näin ei välttämättä ole aina eikä se välttämättä ole koko totuus mutta ainakin meillä miehen tarve pukeutua ohittaa kokonaan kaiken muun tärkeydessä ja merkittävyydessä.
Kukaan ei halua tulla jätetyksi rakkaan ihmisen toimesta. Minusta mieheni on jättänyt minut voidakseen masturboida unelmanaisensa kanssa. Se on minun tunteeni aiheessa. Mies taas kokee tämän liittyvän niin paljon kaikkeen muuhunkin ettei hänelle asia ole mitenkään erityisen korostuneesti esillä. Minulle taas on. Näkökulma on täysin erilainen mutta netissä ainakin yhden kerran mulla on oikeus olla se, joka vaatii tulla kuulluksi ja kuunnelluksi omalta kantiltaan. En tiedä ymmärrätkö, mutta toivottavasti tämä selitys nyt jotain avasi.
Ihan niinku oisit netistä suoraan kopsannut noi tusntees ja ajatuksesi.. tai sit kaikilla transvestiittejen puolisoilla on just samat aatokset :D :D :D
Kaiken maailman hörhöjä maailmaan mahtuukin. Vaikea käsittää. Mikä ihme tollasenki taustalla voi olla? Mut ihmisiä on niin moneks, että onhan se pakko yrittää ymmärtää..
En kyllä ite ole yhtään varma sulattaisinko mieheni transvestiittisuuttuu.. kauhea shokki se varmasti olisi!
Yrität järjellä selittää asiaa, mutta järjellä et pysty vaikuttamaan tunteisiisi. Olet hylätty, ohitettu, jäänyt toiseksi. Sinua on huijattu ja käytetty hyväksi. Sinun ei ole pakko alistua tuohon sairaaseen suhteeseen. Voit etsiä terveen miehen ja tulla onnelliseksi hänen kanssaan. Miehesi hörhöily mekossa ei lopu, vaan se saa yhä uusia ulottuvuuksia. Ja aina se sattuu-- uudestaan ja uudestaan. Minun mieheni tykkäsi masturboida siten, että minä katselen. Koko homman juju piti olla siinä, että minä katselen enkä tule tyydytetyksi. Minusta se oli niin sairasta, että lopetin suhteen. Vielä tänä päivänäkin mies ihmettelee miksen kyennyt sopeutumaan niin normaaliin asiaan. Pervolla on harvoin itsellään käsitystä omasta sairaudestaan.
Lyhyesti:
Heitä se äijä pellolle mekkoineen ja korkokenkineen. Hae tilalle kunnon mies. Vähitellen moinen irstaus unohtuu.