jätin kolmevuotisen seurustelusuhteeni puolitoista vuotta sitten, mutta ajattelen häntä edelleen JATKUVASTI, siis ihan koko ajan! Tämä on aivan kauheaa. Joskus itken, joskus nauran, mutta koskaan en ole onnellinen. Olen masentunut, kaipaan häntä niin paljon. Minulla on suuri tarve keskustella hänen kanssaan asioista, joita suhteessamme tapahtui, hänen ajatuksistaan. Miksi hän teki niin? Miten hän saattoi ajatella niin? Joskus aamulla tunnen koko kropassa miten voimakkaasti rakastan häntä edelleen, vaikken haluaisi. Hän oli elämäni suuri rakkaus, ja nyt poissa ikuisesti! Aivan kauheaa. En välitä muiden ihmisten seurasta, haluaisin vain taas nähdä hänet edes vilaukselta. Saatan alkaa kyynelehtimään julkisestikin, vaikka työpaikan ruokalassa. Silloin pyrin hillitsemään kyyneleitäni vain ajattelemalla hänen saapuvan aivan juuri: "nyt hän kävelee luoksesi, enää ei tarvitse itkeä, tuolta hän saapuu"! Aivan järkyttävää. En pääse millään yli, elämäni on edelleen aivan tyhjää. Joskus ajattelen jopa kuolemista, kun tästä elämästäkään ei näytä paljoa tulevan. Hetkittäin se voisi mielestäni loppua tähän. Mitä enää tämän jälkeen? Tyhjyyttä! Se on niin väärin!
en pääsy yli
sitten millään
3219064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Miksi suhteenne sitten loppui? mietit mielessäsi kaikkia ahania asioita mitä teitte ja koitte yhdessä. ylitsepääseminen on vaikeaa, menee aikaa kunnes ei näe häntä ollenkaan, pääsee jo tavallaan yli, mutta sitten hän ilmestyy taas ja noidankehä on valmis, loppuuko tunteet exään ikinä? uutta rakkautta on vaikea kokea koska tunteet ovat niin voimakkaat edelliseen vieläkin. ehkäpä jokin suuri muuton olisi tarpeen, pienillä ja välillä paikoittain radikaaleilla muutoksilla saa hetken apu, mutta ei siitä pidemmäksi aikaa ole avuksi.
Tiedoton toimimaan oikean myös minäkin.
vaikka nyt tuntuu tosi pahalta niin elämä jatkuu sinun pitää jatkaa eläämääsi eikä jäädä tuleen makaamaan et kertonut miksi jätit hänet joku syy siihen oli ja nyt kun on aikaa kulunut niin aika on kullannut muistot eli jos jatkaisitte yhteistä elämää nii ei se olisi kuitenkaan niin ruusuista mitä nyt kuvittelet.uskon et sinulle on jotain parempaa tarjolla koska olette eroon ajautuneet joten pää pystyyn ja paanalle joku odottaa sinua jossain .voimia ponnisteluun
Minusta tuntui aluksi samalta kun teistä ja osittain tuntuu vieläkin, mutta siinä auta jäädä paikoilleen makaamaan ja valittamaan, ei ne asiat siitä parane. Nyt vaan baanalle ja uutta etsimään, kuten tuttuni minulle sanoivat "Meri on täynnä kaloja" ja kyllähän sinne tottakai niitä karikoitakin osuu mutta niihin ei pidä jäädä makaamaan vaan pyrkiä pois!:)
;-)
Ikinä ei kannata tuhlata elämäämsa nynnöttämiseen, eller huru?
Eroissa auttaa, kun asiat selvitetään tarkkaan eli se, joka jättää, sanoo miksi jättää toisen. Jos toinen vaan epämääräisesti jättää toisen tai huijaa rakastavansa suhteessa, niin tulee tällaisia, että ei pääse yli. Teillä on varmaan jäänyt tällainen pakollinen erokeskustelu tekemättä.
Suosittelen siis, että käytte vielä yhdessä läpi sitä eroa. Oletko kovin nuori? Nuorena voi vielä löytää paremmankin miehen (?), joten ei hätää. Ensirakkauden tunteiden laantumisessa menee vuosia. Kirjoita vaikka paperille ne asiat, joista et pitänyt hänessä ja aina kun tulee tuollainen tunne, niin katso niitä, niin ymmärrät, että ei hänkään ollut täysin tydellinen.
rakasta, kärsi ja unhoita.
...huomaat, ettei mikään ole unhoittunutkaan... Olet vain oppinut hämmästelemään näitä elämän ilmiöitä.
Mistä tämä ainainen dramatiikka? Miksei saisi kyynelehtiä, vaikka kuinka vanhoille muistoille? Tai tuntea itseään onnelliseksi onnen hetkien muistoista? Mitä ihmettä te ihmiset itseltänne vaaditte? Mitä ihmeen unholaa? Kyllä muistot säilyvät, mutta tuleehan niitä uusia aikanaan.
Minä vietin mieheni kanssa kolme ihanaa yötä. En uskaltanut nukkua sekuntiakaan, sillä aavistin että jokainen henkäys oli liian hyvä ollakseen totta. Muutaman viikon sisällä hän pani poikki. Kaikki kävi alle kuukaudessa, tutustuminen ja ero. Siitä on nyt vuosi, en ole toipunut vieläkään. Tällainen on heikko sydän. Paatuneilla on helpompaa.
Sama täällä. On kuin olisin itse kirjoittanut sen. Rakkautemme kesti tasan kolme päivää. Rakkaus on todella upea tunne kun se on molemminpuolista. Kun kohtasimme tuskin uskalsin hengittää, pelkäsin että kaikki on unta tai satua. Kun erosimme ymmärsin sydänjuuriani myöten mitä tarkoittaa raamatun sanonta: "ellei minulla olisi rakkautta, ei minulla mitään olisi".
Itselläni oli vastaava suhde, joka kesti vain kaksi viikkoa ja olen siitä ihan rikki. Tuntui, kuin olisin kohdannut toisen puolikkaani. Jospa tämä ikävä joskus hellittää. Hellittääkö? Voiko aikuinen tosiaan näin lyhyessä ajassa rakastua näin paljon?
Kai se lohduttaa ettei ole tunteineen yksin. Vaikka onhan näitä kirjallisuus täynnä, mutta että nykyajan tehokkaassa Suomenmaassa!
Yritän ottaa asian näin: se että sydämessäni liikahti on todiste siitä että minulla sittenkin on jotain arvokasta sisällä. Vaikka paatuneilla takuulla on helpompaa, uskon että ilman kykyä rakastaa ja sen myötä kärsiä, olisin köyhistä köyhin. Jos pieni lässytys sallitaan, minusta tämä tuska on "pala Jumalaa".
Rakastuin ihan sattumalta ennalta suunnittelematta mieheen joka vei jalat alta ja sydämeni. Yhteinen onnen aikamme kesti noin pari viikkoa. Ajattelen häntä joka päivä vieläkin. Yritän myös ajatella, että olen onnellinen siitä, että hän on ollut.. en onneton siitä, että hän on mennyt. Kaikesta tästä on aikaa jo viisi kuusi vuotta, I´m stil loving him... Uuden rakkauden löytäminen tai ees siitä kiinnostuminen on ollut vaikeaa. Tsemppiä meille kaikille.
Kun olin lukiossa yksi poika rakastui muhun ja ajan kanssa minä myös häneen. Olimme yhdessä melkein yötä päivää 1,5 vuotta. Sitten yhdessä yössä rakkaus haihtui, hän oli jonkun toisen kanssa. Nyt olen 23 ja ikävöin vieläkin häntä välillä ja mietin että onko hän onnellinen. Tiedän kuitenkin että en ollut hänelle se oikea eikä hän minulle, jutussa oli paljon muutakin kuin se pettäminen...oltiin on-off suhteessa puolisen vuotta mutta kaikki meni päin v...
Mulla kesti noin 4 vuotta ennenkuin rakastuin uudestaan.. Joillakin se vaan kestää niin kauan. Tiedän sen itsestäni että kun rakastun nii se on elinikäistä.. Vaikeeta, varsinkin kun tämä uusi rakkauteni myös jätti minut äsken. Tiedän että taas menee monta vuotta enen kuin pääsen tästä kaipuusta ja vihasta eroon. Ei oo kivaa....
Itse pistin poikki suhteen tässä muutama päivän sitten. Johtuen ettemme tapaa usein. Kerran kuukaudessa about. Ei ole mikään suhde enään mielestäni. Tunteet on suuret häntä kohtaan ja olen itkenyt illat itseni uneen sen takia että rakastan häntä mielettömästi, mutta niin paljon että mun on päästettävä hänet minusta vapaax.
Jos jatketaan niin asiat vaikeutuu ja tunteet on suuremmat silloin, ero vaikeampaa. Nyt varhaisessa vaiheessa on parempi tehdä sen pätöksen kuin antaa jatkaa ja loukkaa omat tunteet enemmän. Välimatka kun on niin paljon esteenä asiassa :(
seurustelin yhden yön entisen työkaverini kanssa.
hän bongasi minut. nussin häntä koko yön edestä ja takaa, ja en millään lauennut vaikka ase oli teräksen kova.jäi kyllä harmittamaan,tyttö kyllä sai ja puhui välillä kielillä ja sopersi jotain älytöntä.että semmottia.
kuka keksi välimatkat?? mulla kans aika sama kohtalo kun sulla, tosin ei ollu vielä mitään suhdetta mut ihastusta ainakin mun puolelta senkin edestä!
olen itse kokenut saman tilanteen, joten tiedän mistä puhun. joskus ei vaan kannata heittää hyvästejä sille oikealle, jota todella rakastaa. silloin tuntuu että elämän tarkoituskin katoaa. haluatko todella unohtaa hänet? jos vastaus on kyllä, toivotan onnea uudelle alulle. pystyt jos tahdot. mutta jos et, niin älä heitä hyvästejä, silloin heitat hukkaan mahdollisuuden ja paljon hyvää. minä uskon uuteen alkuun, loppu ei ole lähellä ennen kuin kuolemme. niin kauan on vielä toivoa. ota asia puheeksi eksäsi kanssa, jutelkaa asiat selviksi ja miettikää haluatteko yrittää. rakkautta ei kannata heittää hukkkaan. voimia sinulle, jos kaikki kuitenkin menee pieleen, tiedät ainakin että et ole ainoa, meitä on monta.
12 vuotta sitten teimme eron. Hän perheellinen samoin minä. Se oli työpaikkarakkaus. Jatkui 5 vuotta, olimme työpaikan herkullinen juoruilupari.Hän muutti pois. Unohdusta ei ole tullut. Olemme jatkuvasti yhteydessä, meilataan ja soitellaaan. Joskus näemme koulutuksissa ym yli kuuteen vuoteen emme ole olleet yhdessä yötä. Tämä rakkaus on niin suuri, että me kumpikin kärsimme tykönämme. On lapset ja lapsenlapset ja kaikki mikä elämään erillään kuuluu, mutta rakkautemme ei kuole. Hän on elämäni suola ja valo, hänen kauttaan jaksan arkipäivän. Ehkä seuraavassa elämässä on meidän vuoronmme.
kärsitte molemmat tykönänne...
miksi ihmeessä kärsimystä koko loppuikä
rakastakaa niin kauan kuin aikaa on
vaan on, kun on järjen valo sammunut kummaltakin! Mitä JÄRKEE!
niin, ei rakkaudessa ole kyse järjestä...se on tunnetila. Itse aloin seurustelemaan vaimoni kanssa 16-vuotiaana ja avioonkin mentiin. Sitä kesti yli 22-vuotta. Nyt olemme olleet erossa 17-vuotta ja vieläkin kirpaisee tuo ero. Välillä saan lapsiltani palautetta että se kirpaisee myös x-vaimoani. Miks' ei kumpikaan voi antaa periks....? No tässä tuli taas nyyhkittyy?
Oliko se sitten sen pojan vika kokonaan, että se suhde päättyi?
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että hyvin usein vikaa on molemmissa -> väärät ihmiset toisilleen.
Miksi kuvittelet, että ex työkaverisi nautti??
Ehkä et mömmöpäässäsi tajunnut, josko hän pyysi sinua häipymään..
tee hyvin, tee hyvin ja minähän tein.
everything will be okay in the end.
if it's not okay, it's not the end.
(kaiken saa mitä haluaa, näin minä uskon. jos se haluaminen haihtuu ajanmittaan, ok; sitä ei ollut tarkoitettu. jos ei haihdu, se asia ei ole vielä loppu ja pitää vaan katsoa ja odottaa kunnes se on ok ja loppu. loppu hyvin, kaikki hyvin)
Tiedän täysin tunteesi.
Ahdistus ja suru on suuri, jos elämänsä rakkauden, (ensirakkauden menettää, niinkuin minulle kävi).
Itseltäni erosta kauemmin aikaa kuin sinulla. Mutta tunteet pysyneet pinnalla.
Voimia Sinulle!
kuunnelkaa olavi usivirtaa, sinä olet minulle kuin sisko,ovet on auki mailmaan, ja sinä olet niin kuin ennenkin ....mitä mä elämää pelkäänkun elämää en lähempää ole nähnytkään...
jos rakastaa kaiken yli pääsee, jos vain haluaa. jutelkaa siis ja katsokaa mitä siitä tulee.
kokemusta löytyy.
joo tosi hyviä neuvoja-jutelkaa, kyllä siitä pääsee yli!tälläset TOSI ystävät on mullekin jakanut suhteissa neuvoja, et aina vaan pitää olla positiivinen, mut kyllä pettäminen on sellasta ettei siitä kolmenkymmenen vuoden avioliitossakaan pääse yli, niin miten vois jossain seurustelusuhteessa?????jotain rajaa...
ei voi mitään yritä unohtaa
Meissä on paljon yhteistä. Se erottaa haluaisin ottaa vaimostani eron. Hän vain valhehteelee kutoen uusi varkkojansa. Tiedän miksi hän pitää minua hirsipuussa. Takaam, tälläviikolla kaikki ratkeaa-Uskon niin sinulle kuin minullekkin, että jokaisessa vastatuulessa piilee myös myätätuuli
Kestetään huomenna päivä on uusi. Voi hyvim kaillea kaunista ja hyvää sinulle, sinun elämällesi. martti