Olemme kohta 40-kymppisiä kahden lapsen vanhempi, naimisissa oltu 12 vuotta. Perheesasä taloudelliset asiat kunnossa ja molemmilla vakityö. Ikuisuuskysymyksenä ollut lasten lukumäärä, mies olisi halunnut vain yhden, toinen oli puhdas vahinko, mutta yhtä rakas kuin ensimmäinen ja itse olen kumeillut kolmatta jo yli 5 vuotta. Nyt rupeaa ikäkin jo tulemaan vastaan, mies ei ehdottomasti halua enää yhtään lasta, sanoo ettei jaksa vauvaperheen elämää, toki hänellä oikeus mielipiteeseensä, mutta vähän kaivertaa tuo jaksaminen sillä minä ole lapset pääsosin vauvana hoitanut, mies sai nukkua rauhassa kaiket yöt eri kerroksessakin, lapset olleet tosi helppoja ja terveitä vauvoja. Mies on lapsille hyvä isä ja tykkää heidän kanssaan puuhata, edelleenkin päävastuu kodinhoidosta ja kasvatuksesta on minulla. Jatkuva ristiriita asiasta syö suhdetta, eri asia vielä siten on tulisinko ylipäätään raskaaksi mutta tällä menolla siihen ei tarjoudu edes mahdollisuutta. Tuntuu että kaikilla muilla miehet suostuvat viimekädessä naisen toiveisiin lapsiluvusta, onko kellään muulla tullut tästä isoa ongelmaa?
lasten lukumäärä -ristiriita puolisoiden välillä
elix
101655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hyvä sentaan kunnioittaa miehesi mielipiteitä.ette ole enää 20-30 vuotiaita mikä olisi hyvinkin suotavaa haluta lasta ja kinata sitä mieheltä.mutta ymmärrän jos miehenne mielestä lapsilukunne on jo täynnä.sitäpaitsi on hyvin riskiä synnyttää tonikäisenä,vaikka moni synnyttää 40 vuotiaana,mutta mielestäni ei enää suotavaa.rakastaisit niitä lapsia mitä sinulla on.Jotkut eivät saa omia lapsia ollenkaan.
mutta asia ei ilmeisesti ole sinulle mitenkään omakohtainen, toivoisin että omassa parisuhteessaan vastaavassa tilanteessa kertoisivat miten selvisivät. En jaksa tässä selitellä että olen toki lapsistani kiitollinen jne., sehän on ihan itsestänselvyys.
Vaikka ottaisit täyden vastuun lasten kasvatuksesta ja hoitamisesta, se ei voi olla vaikuttamatta mieheesi. Sinä olet väsyneempi ja mahdollisesti ärtyneempi. Ehkäpä hoidat huomaamattasi muita asioita vähemmän jne. En syyllistä, mutta niin se vain tuppaa menemään
vaikkakin ollaan vasta alle 30v eli meillä miehellä on vielä aikaa muuttaa mielensä..Meillä on yksi lapsi ja toista jo haluaisin..en vaan haluais että lapsilla on 10v ikäeroa, joten kuumeilen parhaillaan vaikka lapsi vasta 1v. meillä mies on sanonut että vaan yksi, korkeintaan kakski, minulla taas olisi mielessä kolme...mutta vaikeahan niitä lapsia yksin on tehdä ja jos en toista saa, aion nauttia täysillä tästä lapsesta..vaikka itku tässä tulee jos en voi enää ikuna saada toista...
eipä siinä oikeen voi muuta kun tyytyä toisen tahtoon, koska toista vahinkoa mies tuskin uskoo, varsinkaan jos olette jo asiasta keskustelleet..
ja varsinkin kun sulla jo kello tikittää lujasti niin tuntuu varmaan paljon pahemmalta...huoh..
Meillä mies kans on aika jyrkästi vain yhden kannalla.. minä jo haaveilen toisesta, että saisi leikki kaverin. ikää 10kk esikolla. poden ihan älytöntä vauva-kuumetta ja aina jaksan ehdotella miehelle, mutta vastakaikua ei oikein tule.. onhan meillä vielä aikaa, kun olemme suht nuoria, n.30vee, mutta haluaisin tehdä lähekkäin kaksi ja sitten vasta palata työelämään...
Eikös tämä lasten määrä ole sellainen perustavanlaatuinen ja tärkeä asia, että se olisi hyvä keskustella läpi ennen naimisiin menoa? Itse tiesin aina haluavani 3-4 lasta ja olisin kyllä varmasti miettinyt kolmeen kertaan naimisiinmenoa naisen kanssa, joka olisi halunnut "vain" 0-2 lasta.
Ikävä kyllä liittomme kariutui muista syistä, lapset asuvat nyt luonani. Nyt sitä vain miettii, että löytääkö sitä jostain vielä toista kumppania ja jos vielä yhden lapsen saisi...
Pakko kommentoida tähän, vaikka viesti jo aikoja sitten kirjoitettu. En ainakaan itse todellakaan voinut tietää millaista on olla äiti ja minkälaisia tunteita lapset herättävät. Eli en millään olisi pystynyt ennen avioliittoa keskustelemaan lasten lukumäärästä niin että se vastaisi nykyisiä tuntemuksiani. Me keskusteltiin asiasta sillä tasolla, että halutaanko lapsia vai ei ja olin sitä mieltä, että jatkan työelämässä heti kun mahdollista.
pitäähän ne miehenki mielipiteet ottaa huomioon!Olen 32 vuotia.Me ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa,meillä on kolme lasta,11,7 ja 6 vuotiaat.Itse haluaisin vielä yhden,mutta mieheni sanoo että kyllä ne lapset jo riittää,itse ajattelin että niinkai se sitte on.
... mutta lapsia on vain yksi ja lisää "kinuava" on mies. Minä en halua enempää lapsia. Meilläkin minä olen ollut se päävastuunkantaja, mitä tulee lapsen- ja kodinhoitoon. Mies on päässyt suht´ helpolla, vaikka tietysti hän osallistuu myös kasvatustyöhön ja jonkin verran kotitöihinkin. En todellakaan halua/jaksa näin kolmivitosena ottaa askelta taaksepäin (siltä se tuntuu!) ja aloittaa vauvaperheen elämää, kun esikoisemme on jo murrosiän kynnyksellä ja minullakin vihdoin omaa elämää. Meidän poika olikin aikoinaan melkoinen yövalvottaja, joten suhtautumiseni uuden vauvan hankintaan on ehkä hitusen negatiivinen - muistuu äkkiä mieleen pitkät öiset tovit, kun hyssyttelin huutavaa lasta silmät ristissä ja toivoin, etten olisi ikinä tähän hommaan ryhtynytkään... Vaan kakkavaippoja ja muuta konkreettista työtä enemmän pelkään sitoutumista pieneen lapseen, ehkä miehelläsi on sama juttu? Lapsi rajoittaa kuitenkin aikalailla elämää, vaikka usein muuta väitetäänkin.
Meilläkin olisi nyt taloudellisesti ja suhteen puolesta varmaan paras hetki lasten hankintaan, paljon parempi kuin esikoista puuhatessamme... :) Mutta en siltikään...
Mieheni ei ole kuitenkaan tehnyt tästä ongelmaa. Olen kertonut perusteluni hänelle, ja ilmeisesti hän on ne ymmärtänyt ja hyväksynyt, ettei meille tule enempää lapsia. Nykyään hän suuntaakin energiansa muuhun kuin minun painostamiseen. Mielestäni sinun ei kannata painostaa miestäsi liikaa, se on kuule tosi ahdistavaa!
Älä ainakaan ala painostaa miestäsi tai jollain muulla tavalla hankkiudu yksipuolisesti raskaaksi.
Ihan vaan varoittavana nämä sanat.
Voi nimittäin käydä niin että tieltä menee suhde samalla pilalle. Jos hankkiudut yksipuolisesti raskaaksi, niin varaudu menettämään miehesi. Pahimmassa tapauksessa voi niin käydä.
Asia ei ole kevyt joten mieti monta kertaa ja vielä senkin jälkeen jos meinaat hommautua raskaaksi ja miehesi ei sitä hyväksy.
Varsinkin kun miehesi ei olisi halunnut edes sitä toista. Hänelle teillä on jo yksi liikaa. Sinulle taas yksi liian vähän. Eikös teillä ole nyt homma tasan?
Kerrot että ristiriita syö suhdetta. Mieti sitä että sinä saat tahtosi läpi ja miehellesi teidän perheessä on sitten kaksi lasta liikaa. Luuletko että se ei syö suhdetta?
Mieti tarkkaan mitä teet tai mitä jätät tekemättä.
Lisäksi pahimmillaan miehesi ei lähde edes synnytykseen mukaan ja olet tosi yksin koko odotusajan. Ei lähde mukaan polikäynneille jne. Mikä pahinta - ei kiinny välttämättä lapseen koskaan. Maailmassa on paljon ei toivottuja lapsia. Itse olen yksi niistä ja sain tietää asiasta aikuisena - reilusti yli 30 vuotiaana. Moni ihmetyksen aihe on saanut uutta perspektiiviä sen tiedon jälkeen...
Ehdottaisin että löysäät vähän. Aina ei voi voittaa... eikä edes tulla toiseksi.
Olisi paljon muutakin kerrottavaa aiheesta mutta en viitsi näin julkisesti..