Olen seurustellut jo hyvän aikaa poikaystäväni kanssa, olemme molemmat täysi-ikäisiä, ja tosissamme.
Hän asuu vielä kotonaan, heillä on lammastila ja paljon metsää, joten työmiestä tarvitaan, tila jää hamassa tulevaisuudessa poikaystäväni hoidetavaksi. Joten minun pitäisi siis joskus muuttaa hänen vanhempiensa kanssa saman katon alle tai vähintään toiselle puolen tietä poikaystäväni kanssa.
Olen kotoisin kaupungista ja olen paha ruoka-aine allergikko sekä siitepöly- ja eläinpöly allergikko. Poissulkematta on vielä keliakia sekä muita mahdollisia, mutta tähän asti olen pystynyt oleilemaan tilalla ilman suurempia ongelmia ja jopa ystävystynyt perheen koiran ja kissan kanssa sekä pystynyt olemaan avuksi kotihommissa.
Tilanne on nyt tämä:
poikaystäväni isä ei jostain syystä hyväksy minua. Hän yrittää kovin sanoin saada poikaystävääni jättämään minut sillä minulla ei kulemma "tee mitään" - ku olen niin allergine!! Minulla ei hänen mielestään ole mitään ihmisarvoa.
Hän kohtelee minua kuin karitsaa joka syntyy siinä kunnossa että sen voi heittää pois ja todeta "ei tuosta tule kalua" niinkuin tiloilla karitsoille tehdään!
Poikaystäväni on päivät töissä ja jos satun olemaan paikalla silloin, pistetään minut armotta töihin. eihän siinä mitään, mukava sen emännän kanssa on puuhailla, mutta isänsä kulkee kyttäämässä ja haukkumassa kuinka hidas oikein olen.
Poikaystävälläni on käytössä talon yläkerta, mutta emme saa olla kahta tuntia enempää rauhassa, sillä isänsä ramppaa koputtamatta sisälle, ihan sama onko meillä vaatteet päällä vai ei?! hänellä on omasta mielestään valta käskeä myös minua töihin ja kiroaa yleensä molemmat alimpaan helvettin, "tässä talossa ei nukuta!"
yritin jo olla menemättä sinne, tai syödä ja olla vaivaksi. muttakun teen niin, nämä huutavat kilpaa että jumalauta tässä talossa syödään ihmisten lailla.. tilalta on kaupunkiin matkaa joten ei viitsi ihan edestakaisinkaan ajella..
Tämä on siis käsittämätöntä.. mitähän mun pitäisi tehdä..?? olishan se ihan mukava olla hyvissä väleissä ku ehkä joutuu saman katon alla joskus vielä elämään.
Hän asuu vielä kotonaan, heillä on lammastila ja paljon metsää, joten työmiestä tarvitaan, tila jää hamassa tulevaisuudessa poikaystäväni hoidetavaksi. Joten minun pitäisi siis joskus muuttaa hänen vanhempiensa kanssa saman katon alle tai vähintään toiselle puolen tietä poikaystäväni kanssa.
Olen kotoisin kaupungista ja olen paha ruoka-aine allergikko sekä siitepöly- ja eläinpöly allergikko. Poissulkematta on vielä keliakia sekä muita mahdollisia, mutta tähän asti olen pystynyt oleilemaan tilalla ilman suurempia ongelmia ja jopa ystävystynyt perheen koiran ja kissan kanssa sekä pystynyt olemaan avuksi kotihommissa.
Tilanne on nyt tämä:
poikaystäväni isä ei jostain syystä hyväksy minua. Hän yrittää kovin sanoin saada poikaystävääni jättämään minut sillä minulla ei kulemma "tee mitään" - ku olen niin allergine!! Minulla ei hänen mielestään ole mitään ihmisarvoa.
Hän kohtelee minua kuin karitsaa joka syntyy siinä kunnossa että sen voi heittää pois ja todeta "ei tuosta tule kalua" niinkuin tiloilla karitsoille tehdään!
Poikaystäväni on päivät töissä ja jos satun olemaan paikalla silloin, pistetään minut armotta töihin. eihän siinä mitään, mukava sen emännän kanssa on puuhailla, mutta isänsä kulkee kyttäämässä ja haukkumassa kuinka hidas oikein olen.
Poikaystävälläni on käytössä talon yläkerta, mutta emme saa olla kahta tuntia enempää rauhassa, sillä isänsä ramppaa koputtamatta sisälle, ihan sama onko meillä vaatteet päällä vai ei?! hänellä on omasta mielestään valta käskeä myös minua töihin ja kiroaa yleensä molemmat alimpaan helvettin, "tässä talossa ei nukuta!"
yritin jo olla menemättä sinne, tai syödä ja olla vaivaksi. muttakun teen niin, nämä huutavat kilpaa että jumalauta tässä talossa syödään ihmisten lailla.. tilalta on kaupunkiin matkaa joten ei viitsi ihan edestakaisinkaan ajella..
Tämä on siis käsittämätöntä.. mitähän mun pitäisi tehdä..?? olishan se ihan mukava olla hyvissä väleissä ku ehkä joutuu saman katon alla joskus vielä elämään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kantsiskohan tota noin harkita ns. taukoa. Katsele ympärillesi, mahtaisitko löytää sopivamman poikaystävän joka ei ole vanhemmissaan / perinnössään kiinni.
suhde "jäihin" ja katso mitä tulee, muuttuuko tilanne miksikään. Suurin syy kohteluusi taitaa olla se kun olet kaupunkilainen ja saattaa olla että pojan vanhemmat pelkää sinun houkuttelevan myös pojan kaupunkiin ja siksi eivät sinua hyväksy.
Toinen vaihtoehto on tietysti muuttaa asumaan poikaystäväsi luo, mutta kestäisitkö siellä pitkään sellaista kohtelua.
mennä tuollaiseen paikkaan ihan asumaan??!!! Ties kuinka vanhaksi tuollainen "juntti" elää ja kiusaa sinua lopun elämäänsä siellä. Entä sitten kun tulee lapsia, miten meinaat säilyä siellä tervejärkisenä kun jatkuvasti kuulet tältä "Ilveilijältä" sen miten huono olet kaikessa? En kyllä sinuna vapaaehtoisesti päätäni piikkipensaaseen pistäisi.
Se voin jo kaiken kokeneena kertoa että rakkauskin on niin ohimenevä tauti joten ei se kamalan kauan kestä. Odottele siihen saakka ennenkun muutat sinne, niin sitten onkin jo helpompaa sanoa; kiitos, mutta ei kiitos.
Ei niin sekopää saa rakastuneenakaan olla että ihan vapaaehtoisesti menee sellaiseen paikkaan asumaan jossa takuuvarmasti sairastuu henkisesti ja sitten fyysisestikin, henkinen sairaus kun yleensä aiheuttaa fyysisiäkin vaivoja ihmiseen.
Mieti, mieti ja mieti ja tee mikä on oikein SINULLE.
Pyydä vaikkapa poikaystävääsi asumaan kanssasi kaupunkiin jos teidän on pakko yhdessä olla ja asua nyt jo.
Minusta olet selkeesti väärä miniä siihen taloon. Ja poikaystävän työpaikka on siellä missä on.
Et sinä koskaan tule sopimaan siihen työpaikkaan.
että kun appiukko lopettaa haukkumisen alkaa saman tehdä oma ukkosi, tavallisesti se kulkee suvussa perintönä isältä pojalle.
Sinun on vaan alistuttava ja kestettävä ja nuoleskeltava appiukon lampaanpaska saappaita jos meinaat pärjätä jotenkin
nokun eikai se luovuttaminenkaan mikään ratkaisu ole.. minä ja mieheni kyllä rakastamme toisiamme.. ja hän on kyllä ihan eri maata kuin isänsä. äitinsä on myös kaupungista lähtöisin, joten en usko sen olevan syynä että itse asun kaupungissa...
voi tämä on niin inhottavaa. miksi noin ahdasmielisiä ihmisiä pitää olla olemassa?
miten tuommoisen saa voitettua puolelleen? tuntuu että pitäis vissiin pitää joku luento siitä etei allergiat nyt mikään rutto ole tai jotain..
Ja mukaan tietty lääkärin kokeet ja labrat ja pari tulostettua sivua allergioistasi ja kelialiasta. Se nyt on niin maanviljelyksen lumoissa, että ei ymmärrä. Toivottavasti voisit kunnostautua vaikka tekemällä käsitöitä. En kyllä tiedä muuttaako koskaan mielipiteitään susta. Mutta lukko kannattaa kyllä hankkii.
No siinä sulle bonde-natsismia...! Tottakai ne ajattelee, että olet kohtapuoliin sairaseläkkeellä, kun pirtsakkaa maatalon emäntää etsivät...
Minkäs teet..?
a) Hankkiuut eroon allergiasta..? (helpommin sanottu kuin tehty9
b) Hankkiudut eroon niistä tulevista appivanhemmistasi..?
helpommin sanottu ku tehty..
mulla on kyllä esimerkiksi ruoka-aineista tämän hetken tietojen mukaan niin kattava ja laaja valikoima, ja kasvisallergioilla on yhteys siitepöly yms allergioihin.. jopa viljatuotteisiin.. siitäpä sitten arvata että mikä oireilee ja mikä ei.
kaikenlainen pöly on myös allergisoivaa..
niitä kun ei voi sen kummemmin hoitaa..
sehän se olis jos niihin keksittäis hoito.
no.. olenpa minä ollu taas puolivuotta kohta jonossa polille täystutkittavaksi, että sittenpä se selviää kunnolla.
mutta pääasia on että allergiani ovat lieviä, eivätkä sen kummemmin pahene, joten minusta olisi elämään maalla.. yritäpä sitten selittää sitä appivanhemmille....?
järkihän tässä lähtee
minulla nyt olisi paljon pahempiakin maalla asumista rajoittavia tekijöitä terveydessä kun nämä allergiat, muta ne taas appivanhemmista tuntuvat pieniltä seikoilta verrattuina allergioihin.. miten tämä voi olla mahdollista? mitä tälle nyt mahtaa.. eipä mulla oikeen ole varaa "astua toisten varpaille", mutta oikeasti - suvaitsemattomuus ja asioiden tuomitseminen ilmen minkäänlaista tietopohjaa kai ne pahempia ovat ihmisessä ja tuomittavampia kuin sellaiset fyysiset tekijät joitten kanssa itse pärjää?
en tiedä.. kyllähän tämä masentaa tulla tuomituksi. Ihan niinkuin isännän mielestä heidän suku olisi niin "puhtaampaa" ettei ketä tahansa suostuta ottamaan matkaan.
minunkin allergiat ovat tietojeni mukaan enemmän ympäristön kuin perimän aiheuttamia...
Allergioilla on taipumus pahentua, jos elimistöä ärsytetään lisää. Olen tätä mieltä, vaikka lehdissä on puhuttu nykyään muutakin. Itselläni on tosi pahat ruoka, siitepöly ja eläinallergiat. Nuorena ei ollut mitään, sitten alkoivat vähitellen ilmestyä ja pahenivat ja laajenivat koko ajan. Olin aikuisiässä siedätyshoidossa eläin- ja siitepölyjä vastaan. Kokonaan ne eivät lähteneet edes kolmen vuoden hoidolla ja ruoka-allergiat eivät vähentyneet yhtään.
Elo maalla voi muuttua hyvinkin piinalliseksi ja siinä on rakkaus koetuksella. Nuorena ihmisenä ei kannata pilata terveyttään edes rakkauden takia. Rakkauden taudista kun voi vielä parantua, mutta paha astma ja siitä seuraava keuhkonlaajentuma ovatkin jo toista luokkaa.
Suoraan sanoen ole kiitollinen että nuo kertomasi ihmiset ei vät ole "anoppi ja appiukkosi".
Käytös heiltä on aivan yksinkertaisen maalaistollon käytöstä, ovesta ryntäämisineen (koputtamatta!!!) sekä asioista kettuili ja asioihin sekaantuminen.
Viisaat aikuiset ihmiset ei käyttäydy noin.
Allergiat ovat tässä nyt sivuseikka. Ja sinä harkitset siis ihan tosissas että "joo, jonain päivänä mä voin kyllä muuttaa boyfriendini kans asuun maalle,noitten idioottien kans, ei mun allergia haittaa". Älä nyt viitsi.
Jos sä nautit kun kärsit, niin sitte. Mees maalle ja nauti kivoista appivanhemmista. Saman katon alla. Koko elämä. Ou jee ja allerginen atschii.