Olen 23-vee opiskelijatyttö. Muutan syksyllä 170km:n päässä olevalle opiskelijapaikkakunnalle, poikaystäväni jää tänne. Olemme nyt olleet eeeeerittäin onnellisesti yhdessä vajaan vuoden.
Kaipaisin neuvoja käytännön asioihin. Eli junalippuihin tulee uppoamaan kuukausittain sievoinen summa, ja tekisin mielelläni jotain töitä. Kannattaako työpaikka hankkia opiskelupaikkakunnalta vai kotikaupungista? Opiskelemassa olen 4-5 päivää viikosta nyt aluksi, myöhemmin vähemmän. Kotikaupungissa vietän pidennettyjä viikonloppuja.
Millaisia töitä tällaisessa tilanteessa kannattaa hakea? Miten olette sovittaneet tällaiset käytännön asiat toimivaksi paketiksi?
Kaipaisin neuvoja käytännön asioihin. Eli junalippuihin tulee uppoamaan kuukausittain sievoinen summa, ja tekisin mielelläni jotain töitä. Kannattaako työpaikka hankkia opiskelupaikkakunnalta vai kotikaupungista? Opiskelemassa olen 4-5 päivää viikosta nyt aluksi, myöhemmin vähemmän. Kotikaupungissa vietän pidennettyjä viikonloppuja.
Millaisia töitä tällaisessa tilanteessa kannattaa hakea? Miten olette sovittaneet tällaiset käytännön asiat toimivaksi paketiksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä vähän sama tilanne tällä hetkellä. Olen siis opiskelemassa eri paikkakunnalla kuin missä poikaystäväni asuu. Välimatkaa on suunnilleen tuo sama 170 km.
Mulla on tämä vuosi mennyt niin, että olen päivät opiskelemassa ja iltaisin olen ollut töissä täällä opiskelukaupungissa. Toimii. Tällä tavoin viikonloput ovat olleet kokonaan vapaat yhdessä oloa varten.
Kiirettä pitää kun täytyy yrittää hoitaa viiden päivän aikana kaikki kouluhommat ja sitten vielä iltojen työt. Töitä olen tehnyt 3-4 iltaa/vko. Perjantai on aina ollut vapaa että pääsee matkustamaan...
Mutta minun kohdalla paras vaihtoehto.
Olen ollut mieheni kanssa 4 vuotta yhdessä. Kun kuulin saavani opiskelupaikan noin 200km päästä, aloitin heti etsimään meille asuntoa. Muutosta yhteen (olemme asuneet jo noin 1-2v yhdessä nykyidellä paikkakunnalla) uudella paikkakunnalla oli juteltu MONESTI ja luulin asian olevan selvä. Eilen mieheni ilmoitti, ettei aiokaan muuttaa mukana, mikä mursi minut täysin. Hän itse haluaisi elää kaukosuhteessa, mutta minulle -läheisyydestä riippuavaiselle- kohta loppuva inttiaika on ollut yhtä helvettiä. Itkuun nukahtamista ja jatkuvaa ikävää. En tiedä mit teksin. Opiskelupaikkaa en haluaisi perua, mutten heittää myöskään 4 yhteistä vuottamme hukkaan. Itkettänyt on, kohta 48h:/ Mutta itku ei auta, eikä keskustelukaan. Harmittaa jo kun sain edes opiskelupaikan, tehnyt vain elämän vaikeaksi.