Seksiä ja hellyyttä, yleistä yhdessä olemista, ei ollut pitkään aikaan kovin paljoa mieheni kanssa, viikolla ei huvittanut tai ei jaksanut (näin hän sanoi) ja viikonloppuisin kiinnosti harrastukset ja juhlinta. Minä olin aina se aloitteen tekijä. Mies ei suostunut tajuamaan, että en voi elää niin. Menin ja ihastuin tyyppiin netissä. Hullaannuin ajatukseen, että joku haluaa minut ja nauttii seurastani. Miestäni en onnistunut innostamaan seksistä tai saanut kunnolla huomiota. Suhde tyyppiin oli puhumista, chattailua, hakkailua ja nettiseksiä. Hän tiesi, että olin varattu. Melkein menin ja petin fyysisesti. Irrottauduin hommasta, kun en enää kestänyt valehtelua, vaikka kaipasinkin tyyppiä, niin enemmän kaipasin tunnetta, että olen haluttava naisena ja kiinnostava. Tyyppi oli ihminen jota minä käytin vain egoni pönkittämiseen. Aikaa on kulunut jo yli vuosi.
Suhde mieheni kanssa on nyt parantunut, hullua kyllä sillä, että olen raivonnut hänelle ja vaatinut huomiota. Hän on sitä antanut ja myöntää laiminlyöneensä minua. En ole kertonut hänelle mitä olen tehnyt selän takana ja poden huonoa omatuntoa, asia tulee mieleeni aina uudelleen ja uudelleen. Mies ei voi vahingossa saada asiaa tietoonsa, mutta mietin, pitäisikö hänelle kertoa kuitenkin. Uskon viettäväni loppuelämäni hänen kanssaan ja en tiedä miten hän suhtautuisi tietoon. En tule ikinä tekemään mitään vastaavaa typeryyttä uudelleen (uskon ihan oikeasti tähän). Helpotanko kertomisella omaa huonoa omatuntoani vai tuhoanko suhteemme? Voisitko antaa anteeksi tuollaisen teon, pitäisikö olla vain hiljaa katua mielessään. Joskus tuntuu, että haluaisin kertoa vain siksi, että asia ei enää vaivaisi minua. En ole kertonut kenellekkään ennen tätä asiasta, en voi edes kavereilleni, koska häpeän sitä niin paljon.
Luin läpi mitä kirjoitin, koetan vain selitellä miksi tein mitä tein. Tyhmää ja tiedän olleeni idiootti.
Suhde mieheni kanssa on nyt parantunut, hullua kyllä sillä, että olen raivonnut hänelle ja vaatinut huomiota. Hän on sitä antanut ja myöntää laiminlyöneensä minua. En ole kertonut hänelle mitä olen tehnyt selän takana ja poden huonoa omatuntoa, asia tulee mieleeni aina uudelleen ja uudelleen. Mies ei voi vahingossa saada asiaa tietoonsa, mutta mietin, pitäisikö hänelle kertoa kuitenkin. Uskon viettäväni loppuelämäni hänen kanssaan ja en tiedä miten hän suhtautuisi tietoon. En tule ikinä tekemään mitään vastaavaa typeryyttä uudelleen (uskon ihan oikeasti tähän). Helpotanko kertomisella omaa huonoa omatuntoani vai tuhoanko suhteemme? Voisitko antaa anteeksi tuollaisen teon, pitäisikö olla vain hiljaa katua mielessään. Joskus tuntuu, että haluaisin kertoa vain siksi, että asia ei enää vaivaisi minua. En ole kertonut kenellekkään ennen tätä asiasta, en voi edes kavereilleni, koska häpeän sitä niin paljon.
Luin läpi mitä kirjoitin, koetan vain selitellä miksi tein mitä tein. Tyhmää ja tiedän olleeni idiootti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muuten menee luottamus sinuun.On väärin,jos omantuntosi puhdistaaksesi heität toisen niskaan tuollaisen.Luottaisitko mieheesi,jos hän kertoisi vastaavaa ?
Olen vahvasti sitä mieltä, että jos teidän suhteenne kerran on kunnossa ja muutoin tyydyttävä, ja haluat elää miehesi kanssa lopun elämääsi, niin pidä suusi kiinni tuosta asiasta. Jos sinun on vaikea elää sen asian kanssa, niin puhu siitä jonkun ammattiauttajan kanssa, mutta älä miehesi äläkä ystäviesi kanssa. Ystävien kautta asia saattaa vuotaa ennemmin tai myöhemmin miehesi tietoon.
Asian tunnustaminen saattaa pahimmassa tapauksessa rikkoa teidän liittonne. Kannattaa miettiä, onko sen tunnustaminen parisuhteenne romuttamisen arvoista?
Toimivan parisuhteen edellytys ei ole se, ettei kummallakaan osapuolella ole mitään salattavaa. Se kannattaa pitää mielessä. Luultavasti jokaisessa parisuhteessa on molemmin puolin asioita, jotka halutaan pitää toiselta salassa. Pidä sinä tämä salaisuutesi ja vie se hautaan mukanasi. Tuo nettisuhde auttoi sinua aikanaan ja voit olla siitä kiitollinen. Ehkä se auttoi sinut todellisen aviokriisin yli. Sait kokea jotain sellaista, mitä sillä hetkellä kaipasit, mutta jota miehesi ei voinut siihen aikaan sinulle antaa. Jos suinkin voit, koita kääntää asia positiiviseksi, rikkaudeksi, ...
"Jos suinkin voit, koita kääntää asia positiiviseksi, rikkaudeksi, ..."
Just joo, miten voit kääntää pettämisen positiivikseksi? Se on negatiivitsä ja ällöttävää. "Älä kerro..", siinä kanssa toinen.. kyllä petetyn täytyy saada tietää. Se on selvää. Muuten olet katala ihiminen. Olet pettäjän lisäksi myös valehtelija - kiero Haluatko sitä? Voitko elää valheen kanssa? Minusta tuntuu, että et voi kun täällämkirjoittelet. Mitä itse ajattelisit miehestäsi jos hän olisi tehnyt samalla tavalla? Ainut tapa puhdistaa omatuntosi on kertoa miehellesi ja voittaa hänet puolellesi.
... joku älähti. Oletkohan käynyt vielä rippikouluakaan, kun puhut tuolla tavalla. Älä puutu aikuisten keskusteluun!
...mut eihän toi edes ole mitään varsinaista pettämistä...vai mistä lähtien nettiseksi on luettu semmoiseksi???? Uskon että tuo kokemus paransi oleellisesti aloittajan ja hänen miehensä suhdetta. Monesti käy myös niin,että "oikeesti" pettäminenkin voi parantaa suhdetta. Sen jälkeen ajattelee omasta suhteestaan ihan eri tavalla ja käyttäytyy myös eri tavalla arvostaen omaa suhdettaan enempi kuin ennen, mikä voi olla erittäin positiivinen asia suhteen parantamiseen.
Terve!
Olen itse hyvin moralistinen tällaisissa asioissa ja olenkin aina sanonut, että jos pettää, niin pitää kertoa. Sinun tapauksessa kuitenkin jättäisin asian kertomatta. Turhaan sitä menet enää kertomaan kun te olette saaneet asian ratkaistua ja nyt menee hyvin. Ja mitään aivan kauheaa fyysista (jos nettisesksia ei lasketa "fyysiseksi") ei ole tapahtunut. Mielestäni säästät miehesi suurelta surulta kun jätätä kertomatta. Nyt se pysyy aina mielessäsi , mutta luuelen sen myös muistuttavan sinua siitä mitä teit ja toivottavasti pysyt kaidalla tiellä.
Jaksamisia teille!
mitään ja pilaamaan nyt hyväksi kasvanutta suhdettanne? Et ole pettänyt miestäsi...no jos nyt henkisellä tasolla olet vähän irrotellut vieraan miehen kanssa, niin se ei maailmaa kaada.
Unohda koko asia ja ajattele tosiaan niin, että se auttoi sinut yli vaikean kriisivaiheen. Itse asiassa sun tulis olla äärettömän kiitollinen siitä, että pääsit jonkun avulla yli ongelmista.
Älä kuitenkaan ryhdy moiseen uudestaan, koska nyt se tuntuu sinusta nyt jo noin pahalta jälkikäteen. Tsemppiä teille ja ihanaa kevättä, kun vaan tietäisit kuinka moni muu tekee vastaavaa... en kuitenkaan mä, mut olen pettänyt muulla tavoin, niin sillä "oikealla" tavalla ihan.
pettäminen ei ole ällöttävää, ei ihminen sitä pahalla tai ilkeyksissään tee. Ymmärrän sinua täysin, olit onneton. Olisin itse toiminut samoin.
Älä kerro, ei ole järkevää keventää omaa taakkaa heittämällä se toisen niskaan.
"Uskon viettäväni loppuelämäni hänen kanssaan ja en tiedä miten hän suhtautuisi tietoon. En tule ikinä tekemään mitään vastaavaa typeryyttä uudelleen (uskon ihan oikeasti tähän)"
Vaatii oikeasti ihan helvetisti duunia, että pystyt pitämään tuon lupauksen. Se seuraava kerta kun petät voi olla kännissä pikkujouluissa tai ihastut naapurin Reijoon, kun hän on niin taitava käsistään. Olet jo kerran antanut itsesi ihastua, joten sinun on helppo ihastua uudelleen. Se että et ole jäänyt kiinni siitä mitä olet tehnyt, helpottaa entisestään sitä, että saatat pettää uudelleen.
Jos oikeasti haluat välttyä uskottomuudelta jatkossa on sinun heti uuden ihmisen kohtaamisessa otettava hälytyskellot käyttöön. Se antaa sinulle luotaantyöntävän ilkeämielisen akan maineen, mutta jos haluat olla uskollinen, on tuo kohdallasi ainoa vaihtoehto. Tai on toki toinenkin vaihtoehto, eli lihota itsesi niin rumaksi, ettei kukaan sinusta ole kiinnostunut, niin eipähän tule kiusaustakaan.
Uskoin, että monet teistä olisivat sanoneet, että pitää kertoa ehdottomasti, mutta yllättäen päinvastoin ajattelette. Haluaisinko itse kuulla vastaavaa? En haluaisi ja toisaalta haluaisin, en pysty objektiivisesti ajattelemaan asiaa. Se satuttaisi minua paljon, jos mies olisi tehnyt vastaavan ja kertoisi (miksi ihmeessä itse menin sitten tekemään sen) ja satuttaa miestäni jos kerron. En vaan saa perusteltua itselleni mitenkään mikä olisi oikea ratkaisu. Kai toistaiseksi vaikenen, tehtyä en saa tekemättömäksi ja jos kerron, sitä en myöskään saa takaisin ikinä.