Odotin esikoistamme, kun mies ilmoitti ettei perhe-elämä ole häntä varten. Liian monta baaria ja hametta oli kuulemma koluamatta. Joten avioero ja mies lähti. Ja ettei olisi elämäni liian helpoksi muuttunut, otti kaiken mukaansa minkä irti sai, sanoi vielä asunnon vuokrasopimuksen irti.
Jäin totaalisesti tyhjän päälle, kaksi matkalaukullista vaatteita ja maha pystyssä koputin äidin ovelle. Onneksi äiti otti kuukaudeksi asumaan luokseen, pitempäänkin olisin saanut jäädä, mutta onneksi löysin oman kämpän varsin pian.
Lapsi syntyi, kallein aarteeni, taivalsin tarhan ja opiskelupaikkani väliä viisi pitkää vuotta. Valmistuin ja sain hyvän työpaikan, lapsikin aloitti koulun ja meillä meni oikein hyvin kahdestaan.
Kunnes kuukausi sitten ilmestyi pojan isä ovelle, halusi kuulemma nähdä pitkästä aikaa. Onneksi poika oli harrastuksen parissa, eikä isäänsä tavannut, tuskin olisi edes tuntenut.
Nyt isällä olisi kovat halut muuttaa takaisin meidän luoksemme, puhelin soi joka päivä monta kertaa ja viesteissä luvataan kuu taivaalta. Ei ota ukko uskoakseen ettei takaisin ole tulemista, uudelleen en siihen pyöritykseen ala.
Mikä vaivaa tällaista miestä, eikö järki sano mitään? Kuvitteleeko hän olevansa Luojan lahja naisille, helmat hampaissa kun hän ohi kävelee....
Ei auta vaikka sanoisin suorat sanat ja rautalangasta vääntäisin mallin...
Ihmettelen...
Jäin totaalisesti tyhjän päälle, kaksi matkalaukullista vaatteita ja maha pystyssä koputin äidin ovelle. Onneksi äiti otti kuukaudeksi asumaan luokseen, pitempäänkin olisin saanut jäädä, mutta onneksi löysin oman kämpän varsin pian.
Lapsi syntyi, kallein aarteeni, taivalsin tarhan ja opiskelupaikkani väliä viisi pitkää vuotta. Valmistuin ja sain hyvän työpaikan, lapsikin aloitti koulun ja meillä meni oikein hyvin kahdestaan.
Kunnes kuukausi sitten ilmestyi pojan isä ovelle, halusi kuulemma nähdä pitkästä aikaa. Onneksi poika oli harrastuksen parissa, eikä isäänsä tavannut, tuskin olisi edes tuntenut.
Nyt isällä olisi kovat halut muuttaa takaisin meidän luoksemme, puhelin soi joka päivä monta kertaa ja viesteissä luvataan kuu taivaalta. Ei ota ukko uskoakseen ettei takaisin ole tulemista, uudelleen en siihen pyöritykseen ala.
Mikä vaivaa tällaista miestä, eikö järki sano mitään? Kuvitteleeko hän olevansa Luojan lahja naisille, helmat hampaissa kun hän ohi kävelee....
Ei auta vaikka sanoisin suorat sanat ja rautalangasta vääntäisin mallin...
Ihmettelen...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joopa-joo. Ne ovat nämä miesten aivoitukset niin käsittämättömiä meille naisille - se on sitä miesten logiikkaa.
Ja sinun naisen logiikkasi on loistava! Älä toki ota tyyppiä takaisin. Kuten et otakaan :)
Olet elänyt haastavaa elämää ja mitä ilemisimmin onnistunut siinä loistavasti! Onnittelen sinua vahvuudestasi, ole ylpeä itsestäsi ja lapsestasi!
Oma stoorini on sellainen, että mieheni petti vuosia. Sanoin aina hänelle mitä liitolta haluan ja ennen kaikkea sen mitä merkitsee, jos hän pettää. Hän aina kielsi kaikki ulkopuoliset suhteet.
Silti sain kiinni kerran ja sen jälkeen keskustelimme pitkään. Hän lupasi maat ja taivaat sekä jättää kaikki muuta naiset. Uskoin onneton tai sanotaan, että toivoin sitä. Arvasin hänen oppineen pimittämään asioita yhä paremmin.
Tein testin n. vuoden päästä tästä ensimmäisestä isosta kärystä (pieniä myös sen jälkeen). Sain heti hänet kiinni itse teosta. Ei tunnustanut, vaikka todisteet näytin.
Pakkasin tavarat ja lähdin. Enää en huoli takaisin vaikka jatkuvasti soittaa ja viestittelee siten. Kuvittelee edelleen, että annan joskus anteeksi ja palaan. Olen myös päättänyt, että se oli liittomme loppu.
Muista, että älä anna miehesi palata. Ei hän pysty koskaan olemaan uskollinen, vaikka lupaa sinulle maat ja mannut. Saat vain lisää surua, kun hän pettää luottamuksesi yhä uudelleen.
Elä lapsesi kanssa ja samalla katsele maailmaa, josko sieltä löytyy sinulle uusi parempi mies. Luulen, että kyllä vielä sellaisiakin miehiä löytyy, jotka eivät petä.
Saat olla ylpeä itsestäsi!
Oli hienoa lukea tarinasi :)
Ihan järkyttävä tarina.Hyvä anna vaan sen ukon kärsiä.Ei ole tuollaisesta isäksi lapsellesi.
On vähän myöhäistä ängetä lapsen elämään kun ne tärkeät ensimmäiset vuodet on takana.Tuskin lapsikaan pystyisi kiintymään.Ja alkuun tuollainen ukko voisi mielistellä lasta,mutta sitten voisi pettää myös lapsen maailman.
Helvettiin tuollaiset vastuuttomat omahyväiset äijät!!
Ehkä exälläsi on hidas sytytys ja hän on nyt vuosien päästä tullut ajatelleeksi mikä ihmiselle lopulta on tärkeää. Sori vaan hänen puolestaan, että liian paljon peruuttamatonta on tapahtunut. Hän on varmaan alkanut kaivata perhe-elämää ja omaa lastaan. Varsinkin, kun hankalat ja työläät vauva-ajat on ohi. Taitaa mies olla sitä tyyppiä, joka mielellään nyppii rusinat pullasta. Koitapa selvitellä kautta rantain onko miehelle tapahtunut jotain erityistä viime aikoina; jäänyt työttömäksi, sairastunut, lähisukulainen tai kaveri kuollut tai sairastunut tai jotain muuta sen suuntaista, joka yleensä saa ihmisen havahtumaan perimmäisten asioitten äärelle.
Ainoo mitä tässä vois ajatella, on lastanne, joka ehkä kaipaa yhteyttä omaan isäänsä. Muuten en kyllä minäkään moista vapaamatkustajaa ja lieroa elämääni millään ilvellä päästäisi. Mutta sinä oletkin viisas nainen etkä tämmöisiä neuvoja tarvitse :)
Oikeassa olet, palaamisen halut olivat alkaneet, kun oli työpaikka mennyt alta. Eikä niitä mitenkään hillinnyt, kun kuuli omistusasunnostani ja uudesta autosta pihassa. Yhteinen tuttavamme oli häntä ystävällisesti asioista valistanut.
Kaiken huippuna ukko kehtasi yrittää kiristää pojan tapaamisoikeudella, halusi kuulemma pojan huoltajaksi. Lopetti lyhyeen, kun aloin puhelemaan 12 vuoden maksamattomista elatusmaksuista, äkkiä loppui isänrakkaus. Yritti vielä puhua itseään mukaan pojan ja minun yhteiselle Kreikan-matkalle. Sekin loppui, kun olisi joutunut itse maksamaan matkansa.
Olen yrittänyt katsoa tässä asiassa peiliin ja kysellä itseltäni teenkö oikein. Onhan lapsella oikeus isäänsä, mutta teenkö suurempaa vahinkoa sallimalla tapaamiset, kun selvästikään isän aikomukset eivät ole lapsen edun mukaisia. Onko parempi olla ilman isää kuin huonon isän kanssa? Pettymykset kuuluvat elämään, mutta mitä voi tapahtua pienen pojan itsetunnolle, kun isä ei sitten välitäkään?
Nytkin valvon ja mietin, oikeastaan haluaisin tumpata koko ukon johonkin koloon, pitikö nyt tulla häiritsemään, kun olin jo saanut elämäni koottua ja olin niin onnellinen lapseni kanssa.
Sellaista miestä missään tapauksessa omaan elämääni enää huoli, enkä toivoisi hänen sekaantuvan myöskään lapseni elämään. Poika saa itse päättää vanhempana, onko isäänsä yhteydessä ja onko isä sen arvoinen.
Tällaisena hetkenä toivoisin voivani nähdä tulevaisuuteen, teenkö oikean ratkaisun, kyllä osaa elämä olla joskus monimutkaista...
"Onko parempi olla ilman isää kuin huonon isän kanssa?"
Millä tavalla hän on isänä huono? Pojalla ja isällä on oma suhteensa, jota sinun ei todellakaan kannata uhmata. Pojalla on oikeus isäänsä. Jos isä sitten pettää pojan katoamalla taas, se on sen ajan murhe. Jokainen tapaaminen ja yhdessä vietetty aika on lapselle tärkeää.
Minä en kokenut omaa isääni mitenkään huonona, mutta äitini mielestä isä oli juureton sontakasa, ja yritti pitää meidät erossa. Kävin isän luona äidiltä salaa. Murrosiässä karkasin kotoa kaksi kertaa ja katkaisin välit äitiini. Loin suhteet uudestaan odottaessani omaa esikoistani.
Minusta vanhempien ei pidä käyttää lasta välikätenä kostaesssaan entiselle puolisolleen, tai kuvittelemalla tekevänsä lapsen elämästä helpomman. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, kumpikin suhde on yksilöllinen.
Olen itse nyt eroamassa ja vaikka mieheni tekikin väärin ja raukkamaisesti pettäessään minua, niin aion huolehtia tyttäremme tapaamisoikeudesta sen mitä itse voin. Eikä meillä näytä sen asian kanssa mitään ongelmia olevankaan tulossa.
Hyvä, äläkä otakaan takaisin! Sano sille, että soittelu saa luvan lopua tai otat yhteyttä poliisiin.