Olen ollut yhden jätkän pauloissa.
3 vuotta sitten kesällä hän oli kiinnostunut minusta, mutta en halunnut seurustella, koska en halunnut seurustella.
N. 2 vuotta sitten oli sellainen tilanne, että olin kiinnostunut hänestä, mutta hänellä oli jo toinen, koska hänen kumppaninsa eivät pysyneet kovin kauaa. n. viikosta kuukauteen maksimissaan.
Kuluneen vuoden aikana olin katunut päätöstäni kieltäytyä seurustelusta. Olin miettinyt häntä todella usein ja itkenyt, kun kaduin päätöstäni.
Olin edelleen kiinnostunut hänestä, mutta hän oli varattu ja kuitenkin arastelin seurustelusuhdetta.
Sitten toissa vuoden talvena aloimme seurustelemaan,n 2 viikkoa peräti, mutta ilman syytä hän lopetti seurustelun. Ja näimmekin harvoin, siitä se varmaan johtui.
Pidin hänestä sen jälkeenkin ja itkin kun olin onneton. Kaikki muistot liittyivät häneen ja
aiempina vuosina olimme nähneet satunnaisesti diskossa ''vähän enemmän kuin ystävinä''. Tanssimme silloin ja juttelimme. ja joskus suutelimme jne.
Nämä kappaleet ja tapahtumat ovat vieläkin mielessäni lähes päivittäin ja ajattelen häntä.
Viime talvena en ollut edelleenkään lopettanut kiinnostumasta häneen.
Ja yhtenä iltana olimme kaupungilla ja tiesin, että hän oli siellä. Menin hänen kanssaan hänen kaverin luokse yöksi, kun aluksi vietimme iltaa.
Ehdotin sitä itse.
Olisimme päätyneet harrastamaan seksiä, jos olisi ollut ehkäisy, mutta ihmettelen vieläkin, että hänellä ei olisi ollut suunnitelmissa seksin harrastaminen.
Myöhemmin kuitenkin tuntui saastaiselle olo, kun emme mitään kiltisti silti olleet, vaikka ei ollut ehkäisyä.
Morkkis tuli ja silloin olin varma, että siihen loppuisi koko tyhmä rakkaus.
KERRAN AIEMMIN SANOINKIN HÄNELLE RAKASTAVANI häntä, mutta se oli hänelle liikaa, hän ei ollut valmis mihinkään vakavaan.
Tänä vuonna olen vihdoinkin siirtymässä eteenpäin
vuosien rakastamisen jälkeen, mutta silti tunnen vielä jotakin häntä kohtaan. Hän on onnellisesti varattu ja näyttää ihan pidempiaikaiselta..
Olenkohan päässyt edes jotenkin yli hänestä?
Niinä disko vuosina itkin aina öisin, kun hän oli diskossa muiden kanssa ja suuteli ja tanssi hitaita, toisinaan hän pyysi minuakin, oli silti tuskaista katsella sivusta, kun hän on muiden kanssa, suutelee ja tykkää, vaikka itsellä oli voimakkaita tunteita häntä kohtaan..
Vai oliko hän vain törppö?
Mitä mieltä miehet/naiset olette?
Osaatteko selittää...?
Olen kumminkin päättänyt, että en kuluta liikaa aikaani tähän pähkäilyyn ja häneen, sillä onhan hän varattu....
:/
3 vuotta sitten kesällä hän oli kiinnostunut minusta, mutta en halunnut seurustella, koska en halunnut seurustella.
N. 2 vuotta sitten oli sellainen tilanne, että olin kiinnostunut hänestä, mutta hänellä oli jo toinen, koska hänen kumppaninsa eivät pysyneet kovin kauaa. n. viikosta kuukauteen maksimissaan.
Kuluneen vuoden aikana olin katunut päätöstäni kieltäytyä seurustelusta. Olin miettinyt häntä todella usein ja itkenyt, kun kaduin päätöstäni.
Olin edelleen kiinnostunut hänestä, mutta hän oli varattu ja kuitenkin arastelin seurustelusuhdetta.
Sitten toissa vuoden talvena aloimme seurustelemaan,n 2 viikkoa peräti, mutta ilman syytä hän lopetti seurustelun. Ja näimmekin harvoin, siitä se varmaan johtui.
Pidin hänestä sen jälkeenkin ja itkin kun olin onneton. Kaikki muistot liittyivät häneen ja
aiempina vuosina olimme nähneet satunnaisesti diskossa ''vähän enemmän kuin ystävinä''. Tanssimme silloin ja juttelimme. ja joskus suutelimme jne.
Nämä kappaleet ja tapahtumat ovat vieläkin mielessäni lähes päivittäin ja ajattelen häntä.
Viime talvena en ollut edelleenkään lopettanut kiinnostumasta häneen.
Ja yhtenä iltana olimme kaupungilla ja tiesin, että hän oli siellä. Menin hänen kanssaan hänen kaverin luokse yöksi, kun aluksi vietimme iltaa.
Ehdotin sitä itse.
Olisimme päätyneet harrastamaan seksiä, jos olisi ollut ehkäisy, mutta ihmettelen vieläkin, että hänellä ei olisi ollut suunnitelmissa seksin harrastaminen.
Myöhemmin kuitenkin tuntui saastaiselle olo, kun emme mitään kiltisti silti olleet, vaikka ei ollut ehkäisyä.
Morkkis tuli ja silloin olin varma, että siihen loppuisi koko tyhmä rakkaus.
KERRAN AIEMMIN SANOINKIN HÄNELLE RAKASTAVANI häntä, mutta se oli hänelle liikaa, hän ei ollut valmis mihinkään vakavaan.
Tänä vuonna olen vihdoinkin siirtymässä eteenpäin
vuosien rakastamisen jälkeen, mutta silti tunnen vielä jotakin häntä kohtaan. Hän on onnellisesti varattu ja näyttää ihan pidempiaikaiselta..
Olenkohan päässyt edes jotenkin yli hänestä?
Niinä disko vuosina itkin aina öisin, kun hän oli diskossa muiden kanssa ja suuteli ja tanssi hitaita, toisinaan hän pyysi minuakin, oli silti tuskaista katsella sivusta, kun hän on muiden kanssa, suutelee ja tykkää, vaikka itsellä oli voimakkaita tunteita häntä kohtaan..
Vai oliko hän vain törppö?
Mitä mieltä miehet/naiset olette?
Osaatteko selittää...?
Olen kumminkin päättänyt, että en kuluta liikaa aikaani tähän pähkäilyyn ja häneen, sillä onhan hän varattu....
:/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se kappale On George Michaelin Careless Whisper.
Se aina muistuttaa ja tulen surulliseksi