Ihan mielenkiinnosta kysyin, että kuinka monesti teillä riidat päättyvät siihen, että nainen pyytelee vuolaasti anteeksi, kerjää tuntikaupalla anteeksiantoa ja tuo vielä seuraavana päivänä kukkia/suklaata/tms pahoitellakseen tapahtunutta?
Olenko minä ainoa, jonka riidat päättyvät järjestään siihen, että minä joudun pyytelemään anteeksi. Jos en sitä, että olin väärässä, niin sitten sitä, että rupesin syyttelemään naistani (vaikka tämä olisikin ollut syyllinen). Tuntuu, että minkäänlainen järkiperustelu ei riitä siinä vaiheessa, kun nainen on vetäissyt kookospähkinän sieraimeensa. Ja sitten kun on absoluuttisen selvää, että nainen on väärässä, alkaa hirveä marttyyrishow "minä olen niin huono ihminen" tms. Ja sitten taas tyynnytellään tuntikaupalla, että naiselle ei jäisi paha mieli.
Olenko minä ainoa, jonka riidat päättyvät järjestään siihen, että minä joudun pyytelemään anteeksi. Jos en sitä, että olin väärässä, niin sitten sitä, että rupesin syyttelemään naistani (vaikka tämä olisikin ollut syyllinen). Tuntuu, että minkäänlainen järkiperustelu ei riitä siinä vaiheessa, kun nainen on vetäissyt kookospähkinän sieraimeensa. Ja sitten kun on absoluuttisen selvää, että nainen on väärässä, alkaa hirveä marttyyrishow "minä olen niin huono ihminen" tms. Ja sitten taas tyynnytellään tuntikaupalla, että naiselle ei jäisi paha mieli.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuuntele nyt niitä luolamiehiä jotka karjuu sun korvaan :
*DUMP THAT BiTCH!*
Suurin osa naisista on synnynnäisiä narsisteja, jotka olettavat saavansa miesten kanssa kaikissa asioissa ns. pillualennuksen. Valitettavasti suuri osa miehistä on niin tahdottomia pillun perässä juoksijoita, että yleensä naiset löytävät helposti itselleen miehen, jota voi rauhassa pompottaa mielensä mukaan. Naiset juoksevat järjestään karkuun jokaista miestä, joka ei hypi pillun tahdissa.
Eivät pääty.
Kumpikaan ei pyydä anteeksi.
Eikä anna.
Parempi on siis olla riitelemättä.
En ole koskaan kuullut naisen pyytävän vilpittömästi anteeksi ja katuvan, vaikka olisi jäänyt kiinni pettämisestä. 10-vuotias tyttäreni osaa vielä pyytää nöyrästi anteeksi jos on tehnyt tuhmuuksia, mutta jossain vaiheessa (murrosiässä?) jokaiseen naiseen iskee pakonomainen ylpeys ja oikeassa olemisen tarve. Ehkä naisen "aikuistumisen" huomaa siitä, että hän eräänä päivänä tajuaa, että kaikki on aina miehen syytä.
Tai sitten sulla on joko huono tuuri naisten suhteen tai vaihtoehtoisesti kokemusten värittämät stereotypiasilmälasit nokalla.
Pyytänyt enkä antanut, ja välit muijaan ovat olleet tosi viileet jo vuosia. Pari vuotta on mennyt jo selibaatisa ja silleen...
mutta vastaan silti.
En koskaan halua loukata toista ihmistä, varsinkaan sellaista, josta välitän paljon. Tulee niin kuitenkin joskus tehtyä tarkoituksella tai ihan tahattomastikin joskus. Tietenkin olen pahoillani ja pyydän anteeksi. Mutta en kyllä oikeastaan ymmärrä mitään "vuolasta tuntikausien anteeksiannon kerjäämistä". Se on vaan jotain peliä, mitä lie, puolin ja toisin. Ja lepyttelylahjat samaten, vähän oudolta tuntuisi sellaiset. Ellei toiselle riitä vilpitön anteksipyyntö, niin sitten pitää vaan odottaa, että toinen on valmis leppymään.
Ei riidoissa juuri koskaan ole vaan yhtä "syyllistä", sekin kannattaa pitää mielessä. Toisen syyttelyllä ei ikinä pääse mihinkään, kuten olet varmaan huomannutkin.