Tuttu juttu varmasti monelle ..
Tätä helvettiä on kestänyt kohta vuoden. Meillä oli isompi remontti talossamme ja oma aika oli kortilla ja parisuhteen hoito jäi puoleltani vähemmälle. Vaimoni ihastui 16 vuotta vanhempaan työkaveriinsa. Tekstiviestejä meni satamäärin ja he soittelivat salaa päivittäin. Epäilykseni heräsivät kun tunnistin vaimoni käyttäytymisessä samat piirteet kuin kymmenkunta vuotta sitten kun hänellä oli niinikään toinen mies. Puheluerittelystä selvisi sitten loput… Olen kaikin keinoin tämän jälkeen pitänyt vaimoani kuin kukkaa kämmenellä; teen kotitöitä hartiavoimin, hellin ja huomioin. Vaimoni mukaan hän on vain ystävä ko. työkaverinsa kanssa Kuitenkin kaikenlainen yhteydenpito on erittäin tiivistä ja erilaisia ”rakkausvärssyjä” lähetellään jatkuvasti (=olen niitä luvatta tonkinut ;-( ) Meillä menee kaikin puolin hyvin – uskon että hän rakastaa kuitenkin myös minua. Mutta minusta tuntuu äärimmäisen pahalta tämä ”ystävyys”suhde toiseen mieheen.. Olen sitä usein itkenyt hänelle, olen joskus raivonnut että sen tulee loppua ja hetken päästä ”ryöminyt” pyytämään anteeksi. En tiedä mitä tehdä. Meillä on kolme lasta joista kaksi vielä alle kouluikäisiä. En haluaisi erotakaan, mutta raskasta on näinkin. Minun on nyt hirvittävän vaikea luottaa häneen aiempien kokemusteni vuoksi. Miten muut ovat toimineet vastaavissa tilanteissa ?
Tätä helvettiä on kestänyt kohta vuoden. Meillä oli isompi remontti talossamme ja oma aika oli kortilla ja parisuhteen hoito jäi puoleltani vähemmälle. Vaimoni ihastui 16 vuotta vanhempaan työkaveriinsa. Tekstiviestejä meni satamäärin ja he soittelivat salaa päivittäin. Epäilykseni heräsivät kun tunnistin vaimoni käyttäytymisessä samat piirteet kuin kymmenkunta vuotta sitten kun hänellä oli niinikään toinen mies. Puheluerittelystä selvisi sitten loput… Olen kaikin keinoin tämän jälkeen pitänyt vaimoani kuin kukkaa kämmenellä; teen kotitöitä hartiavoimin, hellin ja huomioin. Vaimoni mukaan hän on vain ystävä ko. työkaverinsa kanssa Kuitenkin kaikenlainen yhteydenpito on erittäin tiivistä ja erilaisia ”rakkausvärssyjä” lähetellään jatkuvasti (=olen niitä luvatta tonkinut ;-( ) Meillä menee kaikin puolin hyvin – uskon että hän rakastaa kuitenkin myös minua. Mutta minusta tuntuu äärimmäisen pahalta tämä ”ystävyys”suhde toiseen mieheen.. Olen sitä usein itkenyt hänelle, olen joskus raivonnut että sen tulee loppua ja hetken päästä ”ryöminyt” pyytämään anteeksi. En tiedä mitä tehdä. Meillä on kolme lasta joista kaksi vielä alle kouluikäisiä. En haluaisi erotakaan, mutta raskasta on näinkin. Minun on nyt hirvittävän vaikea luottaa häneen aiempien kokemusteni vuoksi. Miten muut ovat toimineet vastaavissa tilanteissa ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meillä oli sama tilanne, vaimo alkoi pelehtimään työkaverinsa (nyk. esimies) ja suhde on jatkunut yli vuoden. Kiinni jäi samalla tavalla kuin sinunkin, textarit paljastivat.
Meillä ei onneksi ole lapsia mutta sillä miehellä on oma perhe josta se raukka ei uskalla lähteä...
Halusin erota vaimostani ja lopulta muutimme erilleen ja nyt on harkinta-aika käynnissä.
Olo on muuten aika hemmetin helpottunut kun se jatkuva epävarmuus ja pahaolo on poistunut.
Sinuna nostaisin teillä sen kissan pöydälle ja sanoisin mitä asiasta ajattelen. Kenenkään ei ole pakko olla sellaisessa suhteessa missä on paha olla.
missä todella mennään. En tiedä onko mitään halausta kummempaa fyysistä tapahtunut mutta toki henkinenkin uskottomuus tuntuu pahalta. Toisaalta vaimoni on kyllä jäänyt kiinni useasta valheesta .. Tuntuu että pelissä on niin paljon - lapset erityisesti... ja kuten sanoin niin tuntuu myös että vaimoni rakastaa minua .. ja meillä menisi oikein hyvin jollen tietäisi ja pitäisi itseäni "ajantasalla" siitä minkälaista viestiä kulkee. Toki nyt kaikki textarit ja puhelutiedot pyyhitään aina pois mutta jälkiä jää aina ja keinoja on monia..
Kiitos kommentistasi..koita selvittää oma tilanteesi. Itse ajattelin homman aikanaan olleen vaimoltani hairahdus ja jatkoin. Nyt arveluttaa silloinen päätös pitää kiinni suhteesta ja lapsiakin on siunaantunut kaksi lisää.
Pitäisikö taas vain niellä ylpeytensä; jatkaa ja toivoa parasta kunnes ei enää jaksa .......
Kokemuksella voin sanoa että vaikka ero satuttaa lapsia syvästi, enemmän he kärsivät katsellessaan vanhempiensa riitoja ja hidasta etääntymistä toisistaan. Jos vanhempien välinen rakkaus ei riitä ja ratkaisua tilanteeseen pitkitetään, se ei todellakaan ole lasten edun mukaista (kuten monesti kuvitellaan). Lapsi huomaa ikään ja sukupuoleen katsomatta välittömästi, jos jokin vanhempien välillä on vialla.
Pettäminen satuttaa koko perhettä. Se ei ole vain sinun ja vaimosi välinen asia. Samalla kun vamosi kehittelee suhdetta työkaveriinsa, hän pettää myös omat lapsensa. Lapsilta menee usko omiin tuleviin parisuhteisiinsa: Jos oma äiti/ isä ei ole ollut uskollinen, miksi pitäisi minunkaan olla tai miksi omakaan kumppanini olisi? Silloin sinun suhtautumisesi asiaan on kullan arvoinen -alistutko tilanteeseen vai teetkö vaimollesi selväksi ettei sinua kohdella näin. Itse otin mallia omasta äidistäni ja elin vuosia epäterveessä, alistettuna ja sekä fyysisesti että henkisesti pahoinpideltynä. Kaikki oli vain kestettävä tavalla tai toisella, asettamalla kaikki muut itseni ja oman mielenterveyteni edelle.
Vaimollasi ei ole mitään oikeutta tehdä noin sinulle ja pienille lapsillenne. Sinulla on valta ja vastuu kertoa miten tästä eteenpäin. Sinä olet uhri, mutta samalla sinun on suojeltava lapsiasi.
että jotain on TODELLA tapahtunut .. mutta vaimoni on kaikenlaisen pettämisen kiistänyt. Vain halauksen myöntänyt. Siis voihan olla että he ovat erittäin rakkaita työkavereita .. mutta viestien tyyli ja ja tiivis yhteydenpito on kyllä aivan eri asteikolla kuin normaali työkaveruus. Itse olen tietysti äärimmäisen mustasukkainen koska pelkään aiemman toistuvan... Mutta en siis voi sanoa että minua olisi petetty sanan varsinaisessa merkityksessä, muutoin kuin ehkä henkisesti.
En tarkoittanut missään vaiheessa viestiäni että ero olisi ainoa oikea vaihtoehto -sanoin vain että jos asiat menevät niin huonoiksi ettei ole muuta mahdollisuutta, päätöstä eroon ei kannata pitkittää pelkästään lasten takia. He kärsivät tilanteesta yhtä paljon kuin sinäkin.
Mieleeni tuli eräs ystäväni ja hänen parisuhteensa: hänelle pettäminen "pettäminen", sekä yletön flirtti ja lähentely vieraiden miesten kanssa on keino kostaa poikakaverille sitä jos tämä ei hänen mielestään ole huomioinut häntä tarpeeksi. Hän kerjää huomiota antamalla ymmärtää enemmän kuin mitä tarkoittaa tai olisi valmis tekemään.
Ettei vaimollasi olisi samaa vikaa? Hän ei kaiketi ole missään välissä salaillut tekojaan tai piilotellut viestitietojaan? Ehkä hän haluaa vain sinuun vähän "vipinää"?
Olipa niin tai näin, joku tuossa yhtälössä kuitenkin mättää. Kehoitan ettet jätä asiaa sikseen vaan yrität selvittää syyt vaimosi käytökseen. Puhumalla ja itkemällä (huutaminen ja syyllistäminen turhaa).
Sinun ei kannata missään vaiheessa kyseenalaistaa sitä, etteikö vaimosi olisi tietoinen siitä mitä tekee.
En ole itse samanlaisessa tilanteessa ollut, mutta pari pientä huomiota.
Vaikka nöyristely, itkeminen, anelu ja muu tunteilu tulee tuollaisessa tilanteessa luonnollisesti, muista kuitenkin se että noilla teet vain lisävahinkoa. Huomioiminen, kunnioitus ja yhteinen aika jne. tietenkin ok ja tärkeääkin.... mutta muista että se toinen mies on hänelle nyt se "mies", eli jos alat käyttäytymään herkästi ja nössömäisesti, niin sen toisen miehen asema vain vahvistuu.
Sorry en siis tarkoita tällä mitään pahaa, eikä tilanteesi ole helppo. Mutta tilanteessa kuin tilanteessa, miehen ei pitäisi lakata olemasta mies. Naiset vihaa heikkoutta (miehissä).
Sanot tiukasti mutta kunnioittavasti että haluat teidän jutun toimivan ja olet valmis sen eteen töitäkin tekemään, mutta sitä "ystävyyttä" tosien miehen kanssa et tule sulattamaan.
Onko sillä toisella miehellä muuten vaimo?
(Jos on, niin pieni kantelu vaikka onkin hieman "raukkamaista" voisi olla paikallaan... Miehet kun usein tuppaa valitsemaan sen turvallisen vaihtoehdon lopulta kun kotirintama kuulee seikkailuista).
ja aikuiset lapset. Olet varmastikin oikeassa ja tuota olen itsekin pohtinut .. siis ns. kovempaa linjaa.. Jossain vaiheessa jo ehdotinkin eroa, mutta löysäilin ja vedin takaisin. Näissä työkaverisuhteissa on se paska juttu että niitä ei tahdo saada poikki millään .. työpaikan vaihdolla ehkä.
Olisikohan aiheellista ottaa yhteyttä tuohon mieheen ensin ennenkuin vaimolle soittaa ?
Jep. Kovempi linja ei ehkä pelasta tilannetta, mutta worst case scenario taitaa olla se että häviät kuin mies. Passiivisuudella tappio taitaa tulla varmiten.
Jos se toinen mies on 16v vanhempi, niin aika varmaa on että naisesi ei sen timmin kropan perässä ole vaan se sisäinen mies siellä korvien välissä muut statusjutut on se mikä vetää häneen päin. Eli vielä kertauksena kaikki jahkailu, mielipiteiden yms muuttamiset ja muut miehekkyyttä syövät asiat heikentävät vain omaa asemaasi.
Se että otat ensin yhteyttä siihen toiseen mieheen on tietenkin "oikea" raktisu, vaikka se ehkä edesauttaa sitä että salasuhde muuttuu "salaisemmaksi", mutta asiallisen jämpti ilmoitus miehelle kyllä on paikallaan - ei mitään riehumista. Naisesihan on voinut satuilla tälle miehelle mitä tahansa jos tämä mies ei sinua muuten tunne. Se miten faktat toiselle miehelle esität voi kyllä vaikuttaa tilanteeseen sinun eduksesikin.
Miehen vaimolle kertominen on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta suojelet omaa perhettäsi ja sillon kyllä saa minun puolesta lentää hanskat pois ja katsoa sitä kotipesän etua ennen "sääntöjä" jne. Toisessa taloudessa jos lapset ovat jo aikuisia ei vauriot ole samaa luokkaa kun sinun kotona. Eli ei ole mitään syytä olla ajattelematta kotiin päin tässä.
Muista myös suojata oma selusta kotona. Niin kauan kuin naisesi juoksee toisen miehen perässä, vaarantaa hän perheenne hvyinvoinnin. Ja tässä maassa kun miehellä ja naisella menee sukset ristiin, niin juridisesti mies saa selkään 6-0. Eli kaikkiin raha, asunto, huoltajuus jne juttuihin kannattaa käyttää hetki jos toinenkin aivojen kanssa. Pointti on se että ennen kuin kova kovaa vastaan laitetaan on oma asema mahdollisimman hvyä. Alatavastaajan huutelut ovat hyödyttömiä.
Jos mies ja vaimosi tekee töitä yhdessä, siihen että he eivät tapaisi toisiaan, ei voi vaikuttaa valitettavasti oikein millään. Tietenkin voit vaatia että joku vaihtaa työpaikaa, mutta se voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Loppupeileissä se on kuitenkin naisesi päätös se poikkipistäminen.
Suojaa selusta & kotipesä (etenkin lapset). Tee vaatimukset (ole asiallinen mutta vaativa). Äläkä anna periksi tai arastele pudottaa pommia sinne vihollisleiriin.
Nämä siis minun mielipiteitä - omakohtaista kokemusta ei ole. Tsemppiä.
... Sitä piti vielä sanoa, että mitenkäs naisen muu suku ja oletko väleissä heidän kanssa?
Veikkaisin että toimiva suhde noin kulissitasolla on naiselle keskimäärin tärkeämpi asia kuin miehille (ok yleistystä, mutta...).
Eli jos muu suku on pimennossa asiasta ja kuitenkin naisella hyvät suhteet ja haluaa pitää hvyät suhteetjne, niin joku siskolle, veljelle, äidille "kantelu" voi auttaa myös.
Pointti on se että jos ei nainen sinua arvosta tarpeeksi, niin voi olla että arvostaa jotain muuta kuitenkin sen verran että järki palaa päähän... tai tuo kikkailu toisen miehen kanssa tulee "kalliimmaksi".
Anyways suku ja ystävät on resurssi... vaikka ehkä hieman nolottaakin sisäistä likapyykkiä levitellä. Mutta jos mitään menetettävää ei ole....
Hyvä täällä pidetään toisten puolia.
Mitä se nainen tekee jollain 16 ! vuotta vanhemmalla, jolla alkaa oleen jossain vaiheessa toinen jalka haudassa kun nainen on vielä... Sori kun sanoin noin mutta tässä jutussa voi sanoa niin, eikö.
... en ymmärrä kuinka saat pidettyä sisälläsi sen, että tiedät asiasta. Toisen kännykän ym. urkkiminen on tietenkin väärin, mutta jos olet sitä tehnyt ja asioista tiedät ja epäilet ainakin jotain, niin... minä en kykenisi pitämään sisällä noita asioita vaan haluaisin kuulla vaimon selityksen. Jos mies olisin ;)
Toi kuulostaa tosi raskaalta, itselläkin vähän kurja tilanne parisuhteessa nyt... Mutta itse haluaisin mieheltä tuossa tilanteessa jämäkkää käytöstä. Lapsetkin hakevat rajoja, ehkä vaimosi tekee sitä samaa?
sun vaimos ei tuosta muutu usko pois kerran pettää aina pettää.parempi erota ku elää jatkuvassa epävarmuudessa ja lapset ei ole syy pysyä yhessä saavat nekin ajan kanssa oasansa teidän touhuista...
Siis akka on jo kerran jäänyt kiinni ja vielä olet sen kanssa?
Kuule nämä jutut perustuvat sen verran rankasti kunnioitukseen että tilanteesi on toivoton. Katsos olet jo kerran antanut anteeksi akan sikailut, jolloin hänen kunnioituksensa sinua kohtaan on kuollut 100%. SIKSI hän sinua pettää. Naiset kunnioittavat MIEHIÄ eivät nöösipoikia.
Nyt ainoa mitä voit tehdä on lempata huora pellolle ja pitää huoli siitä ettet tee samaa virhettä uudelleen.
Voimia>
naisena olen samaa mieltä kanssasi miesten ei pidä olla niin nössöjä että jopa konttaavat akan jalkojen juuressa kun pettävät.mikään ei ole niin noloo ja huvittavaa ku kerjätään ja luvataan hakee vaikka kuu taivaalta ettei akka enää pettäis.itse ku en hyväksy pettämistä missään muodossa...
Mitäs jos laittaisit "yksityisetsivän" vaimosi perään?
Joku vaimollesi tuntematon, joka yksinkertaisesti varjostaa menemisiä - jos nyt haluat tietää, onko hänellä jotkain muuta hässäkkää.
Työpaikalla tapahtuvia on tietty vaikeampi tarkkailla.
Joka tapauksessa kaikenlainen lempiminen, vaikka kännykälläkin, tuntuu varmasti tosi kurjalta.
Sen asian voi minusta sanoa puolisolle suoraan.
Tsemppiä
Tänä aamuna. Luin omin luvin viestin jossa mies vastaten vaimoni viestiin tunnustaa rakkautensa ja pyytää vaimoani kaupungille kahdestaan eräänä iltana toisen tapahtuman varjolla. Se oli viimeinen tikki. Soitin miehelle ja jätin viestin että meillä olisi kaikki hyvin ilman hänen väkisin väliin tunkemistaan. Vaimolleni sanoin että hän saa nyt valita mitä elämältään haluaa..minä en jatka tällaisessa suhteessa.
..en tietenkään ole kertonut mitään omin luvin lukeneeni...menettäisin ainoan kanavan mistä saan rehellistä tietoa...olkoon kuinka väärin tahansa.
Jos vaimoni lähtee tuonne kaupungille voisi yrittää tietysti perään jonkun laittaa..mutta lieneekö enää tarpeen.
Monesti olen tehnyt selväksi että tilanne tuntuu minusta erittäin pahalta ja loukkaa minua..
MItään fyysistähän ei ehkä ole tapahtunut mutta tällä vauhdilla se on vain ajan kysymys.
Olen myös ottanut yhteyttä tuon ukon vaimoon ja ehdottanut nopeaa tapaamista.
Laita ihmeessä joku perään, varsinkin jos vaimo seikkailee verukkeilla.
Tuollaisesta seikkailusta on vaan päästävä tavalla tai toisella eroon.
Jos joku on perässä, on varmaan varsin helppo nähdä eleistä ja olemisesta, mistä siellä jutellaan.
Siinä vaiheessa kun on ruvettu valehtelemaan, on sitä vaikea lopettaa.
Teille kaikille jotka olette mielipiteitänne antaneet .. alkaa oma pääkin kirkastua!
Näistä on vähän vaikea puhua päivittäisten ystävien kanssa jotka useimmiten ovat myös perhetuttuja.
Ensimmäinen kokemukseni keskustelupalstalla on ollut todella positiivinen yllätys.
Ja kuinka homma jatkuukaan...
Olen ollut nyt yhteydessä vaimoni työkaverin vaimoon ja hän on järkyttynyt kuulemastaan ja on lemppaamassa miehen suorin tein pihalle. Olen näyttänyt hänelle omin luvin esiin kaivetun meilin jossa mies tunnustaa rakkautensa vaimooni. Olen kieltänyt kuitenkin tuomasta ilmi ko. meiliä koska sen lukeminen on on rikkonut kirjesalaisuutta. Mies kiistää edelleen kaiken ja minä olen hänen vaimonsa mielen myrkyttänyt "keksityillä jutuilla". Hän ei ole tehnyt mitään. Tragikoominen tilanne - varma näyttö vilunkipelistä on mutta sitä ei voi käyttää ja toinen kiistää niin kauan kunnes kortit on pöydällä. Oman vaimon kanssa on hiljaista ja nukutaan eri pedeissä...ei hänkään tiedä mitä kaikkea tiedän. Eiköhän tästäkin ero tule ..
Hei vaan. Aluksi pahoittelut tilanteesi takia.
Halusin vain kertoa, että mielestäni olet toiminut ihan oikein ja selkärankaisesti ottaessasi yhteyttä ko. häntäheikin vaimoon. Kuka tahansa vaimo/mies haluaisi varmasti itsekin tietää puolisonsa touhuista. Valitettavan usein juuri puoliso saa kuulla viimeisenä (siinä vaiheessa kun jo toinen hautoo eroa).
Uskoisin, että tuolla tavalla menetettyä luottamusta omaan puolisoon ei voi saada enää koskaan kokonaan takaisin. Vaikutat kuitekin kiltiltä ihmiseltä, ja on olemassa riski, että kiltti ihminen antaa anteeksi ja jää kuitenkin suhteeseen roikkumaan, kun toinen tulee itkien takaisin. Toivottavasti kohdallasi ei käy näin, ja jos käy, niin vaadit vaimosi pariterapiaan.
Luulisi, että vaimosi häntäheikkirakastaja on jo hätää kärsimässä omassa kodissaan. Avioliitto hajoaa, koti myydään, ja hänellä on enää sinun vaimosi. Onneksi olkoon vaan hänellekin.
Kirjesalaisuuden rikkominen on moraalisesti vähemmän arveluttavaa kuin tuollaisten kirjeiden kirjoittaminen puolisoiden selän takana. En ottaisi sinuna kovin suurta huolta siitä kirjesalaisuudesta. Kun heidän salaisuutensa paljastuu, siinä on vähän noloa alkaa rutista jostain kirjesalaisuudesta. Ainahan voit sanoa, että jos he nostaa siitä jutun niin tulet kertomaan jossain vaiheessa lapsille mitä äiti teki...tiedän, noloa kiristää tuollaisella asialla mutta sodassa on kaikki sanominen sallittua (ja tietenkään ei ole järkevää kertoa sellaista lapsille, sillä se varmaan järkyttäisi lasten tasapainoa entisestään, on hyvä että lapsilla säilyy kohtuullisen hyvä kuva molemmista vanhemmista ero- tai kriisitilanteessakin). Kiristyskeinona kuitenkin ihan ok.
Jaksamista sinne. Ja hei oikeesti. Miten iso tuomio jostain kirjesalaisuuden rikkomisesta voi tulla, jos siitä nyt jotkut pikku rapsut tulee elämän pahimman kriisitilanteen takia niin SO WHAT. Tuollaisessa tilanteessa jotkut tekee jotain vielä paljon pahempaa. Kaikki kortit avoimesti vaan esiin.
sikäli, että olen itsekin ollut sen kaltaisessa aikanaan. Väsyin tilanteeseen tosin aika nopeasti ja ajattelin, että tämmöistä ihmissuhdepeliä ei minun kanssani pelata. Säilyttääkseni oman elämäni hallinnan ja itsekunnioitukseni vihelsin pelin poikki ja hankkiuduin eroon miehestä, joka selvästi haki jotain nk. sisältöä elämäänsä. Minun kanssani sitä ei tuntunut löytyvän ja siksi sellaisen suhteen ylläpito oli turhaa.
Yhden illan sänkyynmenon olisin pystynyt pistämään löystyneen housunvyötärön tiliin, mutten kuukausien flirttailua, lemmenviestien lähettelyä työpaikan sihteerille enkä varsinkaan minulle päin naamaa valehtelua, kotona kiukuttelua ja henkistä poissaoloa perhe-elämästämme. Sanalla sanoen se olisi ollut sairasta ihmissuhdepeliä ja kulissien pystyssä pitämistä ja sellainen elämä ei minulle sovi.
Ero on varmasti paras ratkaisu. Kukaan elämäänsä tyytyväinen, rakastava ihminen ei tekisi toiselle noin. Lasten kannaltakin ero on parempi, ette tule koskaan pääsemään yli tällaisesta etkä voi enää ikinä luottaa vaimoosi. Kumma juttu, että kerran annoit anteeksi, eivät ne nimittäin siitä muuksi muutu.
Tuosta tunnustamisesta, tuskin kukaan sinua oikeuteen haastaa, jos otat tuon meilin käyttöön. Eiköhän siinä ole riittävästi puhdetta, kun totuus paljastuu ja välien selvittely alkaa. Melkoisen tyhmä lienee kyllä tämän toisen miehen vaimokin, jos uskoo sokeasti ukkoaan. Miksi ihmeessä sinä keksisit moisia?! Tuosta veneestä kannattaa hypätä niin pian kuin mahdollista!
Katso nyt miten tilanne kehittyy. Vaikka itselläni ei kokemusta tuollaisesta tilanteesta ole, voisin kuvitella, että siitä voisi päästä yli. Siis jos tilanne oli niinpäin, että suhde oli ihan hyvä, mutta pettäminen toi siihen rakoilua, eikä siten, että huono suhde johti pettämiseen.
Tosin tilanteen korjaaminen vaatii kyllä vaimoltasi melkoisesti ja näiden tekstien perusteella pelkään, ettei löydy potentiaalia. Kaikkea hyvää teidän perheelle.
Kaikki on nyt selvinnyt kaikille osapuolille ja tuo toinen mies on lempattu ulos kodistaan. Vaimoni sekä hän etsivät kumpikin nyt asuntoa. Myöhemmin mahdollisesti muuttavat yhteen. Olen helpottunut kun kaikki on vihdoin ratkennut..mutta surullinen perheen hajoamisesta. Ja rakastan edelleenkin vaimoani..taidan olla vinksallaan päästäni. Olen sanonut että annan kaiken anteeksi jos hän vaihtaa työpaikkaa ja lopettaa kaiken yhteydenpidon mieheen. Vaimo kuitenkin totesi että olen onneni ansainnut mutta hän ei ja rakastavansa minua niin paljon että muuttaa pois. Eroamme ystävinä ja pitää tuohon toiseen mieheenkin varmaan jossain vaiheessa tutustua jos hänestä tulee "isäpuoli" lapsilleni. Jotenkin en vain vieläkään usko tätä todeksi ja pysty käsittämään vaimoni tekoa .. onko hän enää sama ihminen johon olen 13v sitten rakastunut ??