Itse otan pakit, kuin muutkin elämän vastoinkäymiset, rutiinilla sen kummemmin murehtimatta. Mutta kun taas joku nainen pyytää minua ulos tai jonnekkin kävelylle, ja joudun keksimään jotain verukkeita ja sanomaan mahdollisimman kauniisti ei, tunnen itseni täysin paskiaiseksi ja vaivaan päätäni asialla useamman päivän. En tiedä miksi.
Se tilanne, että mies pyytää naista ulos on paljon yleisempi, joten käytännössä miehet ovat oppineet ottaa pakit vastaan ja naiset antaa niitä. Toistepäin asia on sitten vähän hankalampi, ainakin minulle. Tuntuu pahalta "voimakkaampana" osapuolena torjua "heikompi". Taidan kyllä olla hieman liian vanhanaikainen...
Ettehän te naiset(ainakaan kaikki) ota pakkeja lähelle sydäntänne? Nimittäin jos katsoo esim. pikkusiskoani, niin hän ottaa vastoinkäymiset hyvin henkilökohtaisesti ja stressaa niistä paljon enemmän kuin pitäisi, sellaista sattuu katsoa.
Voisinpa tässä vaikka kysyä, että millaisen "ei:n" te naiset mieluinten kuulisitte? Tähän mennessä olen syöttänyt valheita, että seurustelen yms. vaikken silloin seurustelisikaan. Välillä tolla verukkeella on kuitenkin tapana ampua omaan nilkkaan.
Se tilanne, että mies pyytää naista ulos on paljon yleisempi, joten käytännössä miehet ovat oppineet ottaa pakit vastaan ja naiset antaa niitä. Toistepäin asia on sitten vähän hankalampi, ainakin minulle. Tuntuu pahalta "voimakkaampana" osapuolena torjua "heikompi". Taidan kyllä olla hieman liian vanhanaikainen...
Ettehän te naiset(ainakaan kaikki) ota pakkeja lähelle sydäntänne? Nimittäin jos katsoo esim. pikkusiskoani, niin hän ottaa vastoinkäymiset hyvin henkilökohtaisesti ja stressaa niistä paljon enemmän kuin pitäisi, sellaista sattuu katsoa.
Voisinpa tässä vaikka kysyä, että millaisen "ei:n" te naiset mieluinten kuulisitte? Tähän mennessä olen syöttänyt valheita, että seurustelen yms. vaikken silloin seurustelisikaan. Välillä tolla verukkeella on kuitenkin tapana ampua omaan nilkkaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
riippuu tosi paljon tilanteesta. Jos baarissa (kovassa humalatilassa) saan vonkauksen seurauksena pakit, saatan olla niin idiootti että vonkaan silti vielä vähän lisää. Ja hävetys alkaa vasta aamulla :)
Jos seurustelukumppani jättää, aloitan uuden elämän, en jää roikkumaan tai suremaan. No muutaman päivän kyllä itkettää, myönnetään.
Jos mies, josta olen kiinnostunut torjuu jonkun tapaamiskutsun, en sen kummemmin jää asiaa miettimään. Esim. viime vkonloppuna pyysin erästä miestä tekstiviestitse kahville. No ei se lähtenyt, kieltäytyi kiireisiin nojaten. Enpä asiaa sen kummemmin jäänyt miettimään: ei se mitenkään loukannut, vaikka tajusinhan minä, ettei sitä vaan kiinnosta.
Ja on tullut vastaan noita että "asumme niin kaukana toisistamme", "olen varattu", "olen niin kiireinen" selityksiä paljonkin. Tottakai tajuan, milloin kyse on tekosyistä ja milloin noilla oikeasti halutaan sanoa, että minua ei kiinnosta, olen pahoillani. Minusta on kuitenkin kiva, että miehet keksivät noita tekosyitä. Siis vaikka näenkin niiden läpi, tuntuu hyvältä, että miehet yrittävät hoitaa torjumisen hyvin ja fiksusti.
Nojoo, yhden kerran muistan että itkin koko päivän, kun oli sellainen syvällinen pikaihastus kyseessä. Siis tutustuin mieheen ja olimme kummatkin ihan ihastuneita ja tuijottelimme toisiamme silmiin, siis tutustumispäivänämme. Mies oli ihan innoissaan minusta ja puhui suhteen jatkosta... Seuraavana päivänä mies oli ihan eri ihminen, oli tullut järkiinsä ja sitten sain kuulla noita tekosyitä. Silloin itkin pettymystäni. Mutta tämä oli poikkeustapaus ja siitäkin selvittiin muutamassa päivässä.
Vakisuhteessa arvostan rehellisyyttä, sillä kyllähän noiden valheiden läpi näkee. Eli kivempi, jos mies sanoo sitten rehellisesti, että lopetetaan.... eikä vetoa esim. kiireisiin.
Tilapäisisissä/ iskuyritys / ym. .. on kivempi, kun keksii sen valkoisen valheen - eli sanoo, vaikka että seurustelee jo. Sorry.
Minua loukkasi erittäin paljon takavuosina mies, joka sanoi (itse eka iski minut!) että ei haluakaan tapailla, mutta hänellä ei ole ketään muutakaan.... seksiä silti teki mieli. Eli seksiä halusi, ei ollut ketään, mutta minäkään en kelvannut (itse soitteli 3x perään.... ja minä hullu suostuin).
siis p....a kun mies rehellisesti sanoi, ettei haluakaan seurustella, muttei ole ketään muutakaan keltä p....a pyytää, joten saiskos?
Täytyy varmaan iteki alkaa rehelliseksi, jos vaikka säälistä sais :)
Näyttää rehellisyys toimivan. Tai sitte naiset on tosi yksinkertaisia.
Ei kun se soitti 3x (kuukausi väliä), että haluaakin olla mun kans. Sitten oltiin viikko, ja se sanoi taas, että "olen vähän miettinyt" ... eli ei halunnutkaan. Kaksi kertaa siis uskoin tuon (eka kertaa kun aloitettiin "seurustelu" ei lasketa uskomiseen vielä).
Tyhmä. Mutta sattui pirusti. Vaihdoin puhelinnumeroa, kun pelkäsin, että sorrun taas.... se oli aika ihana mies....
ole että rehellinen vastaus on paras, vaikka sattuiskin.
Naiselle aloitteen tekeminen on vaikeampaa, ei se aikaisemmin ollut edes "soveliasta" eikä ainakaan "kunnolliset tytöt" tehneet aloitteita.
Sitä taakkaa kai vieläkin kannetaan.
miltähän ne pakit sit voi tuntua... :/
vähintään yhtä pahalta kuin miehestäkin
niillä piisaa setämiehiä kierrätykessä heti valmiina käyttöön
Arvostan sitä jos suht kohteliaasti sanotaan ettei kiinnosta, jos toiset vaihtoehdot ovat valehtelu tai kokonaan vastaamatta jättäminen. Se ns. epätietoisuus on pahinta, eli antaa tulla vaan suoraan :)
En tähään ikään mennessä ole koskaan pyytänyt ketään miestä ulos. Tosin olen elänyt parisuhteessa kahta viime vuotta lukuunottamatta, koko elämäni.
Vaikealta tuntuu ajatus pyytää ketään ulos. Sitten olisi jotenkin noloa todeta, että itseä ei kiinnostakaan. Peräytyminen on muutenkin niin vaikeaa, saati sitten silloin, kun olisi itse aloitteentekijä.
Taidan pidättäytyä näistä parisuhde gameista ja odottaa vain jotain ihmettä tapahtuvaksi. Kaipa se routa porsaan kotio ajaa ;-)
N35
Ei ole koskaan pakkeja tullut niin en osaa sanoa kuinka suhtautuisin! =)
Ei kai siina mitaan, jos sanoo suoraan etta ei kiinnosta niin miksi ihmeessa se pitaisi ottaa itseensa? Itse ainakin sanon aina suoraan, etta kiitoksia, olen kovin immareltu mutta juuri nyt en kaipaa mitaan taman kummempaa/olen suhteessa. Ei mitaan "liian kiire"-selvitysta, koska kylla aina aikaa on jos toinen on tarpeeksi kiinnostava.
Kohteliaasti vaan mutta suoraan, ettei toinen jaa roikkumaan tai luulemaan etta ehka sittenkin...
miten suhtaudut asiaan
Jouduin kriisiin. Taa onki paljon pahempaa ja rankempaa ku maa luulin. Ottasitkos takasin (kai ne kummiskin sulta ne pakit tuli?)
tuotemyyjä soittaa sinulle kymmeniä kertoja jos vetoat joka soittossa kiireeseen. jos olet varma, ettet ikimaailmassa tule tilaamaan kyseistä tuotetta, sano myyjälle puhelimessa törkeintä mitä osaat, eipä soittele enää koskaan, etkä tule saamaan tuotetta vaikka mielesi muuttuisi.
Minä en ole kauheasti aloitteita tehnyt. Niin on kuitenkin käynyt, kun olen ollut oikeasti ihastunut ja luullut tunteiden olevan molemminpuolisia. Kun siinä sitten tuleekin torjutuksi, niin kyllähän se kirpaisee.
Jos mies on kiltti ja kohtelias, niin kyllähän se siitä torjuntatilanteesta vähän helpomman tekee, mutta ei se itse asiaa muuta. En kyllä edes tekisi aloitteita kuin kilteille ja kohtelialle miehille:)
Lopulta on ihan sama miten torjuu, kunhan ei nyt suoranaisen tökerö ole, ja on selkeä. Ja tiedä sitten missä ympyröissä ap liikkuu, ja millaisia ne hänelle tehdyt aloitteet ovat, mutta sanoisin, että kannattaa niitä naisille annettuja pakkeja vähän murehtiakin;)
Vaikka kyllä mekin ymmärretään,että elämä on..
Se toivon, että ei kiduttaisi. Sanoisi rehellisesti, jos ei kiinnosta. Eli ei vedättäisi. :-((
Vastaus ystävällisesti suoraan: "ehkä on parempi, ettei mennä".
"Ettehän te naiset(ainakaan kaikki) ota pakkeja lähelle sydäntänne?" -Lähes vieraan pakeilla ei niinkään väliä. Jos ihastus oli voimakkaampi, sitä tulee mietittyä pidempään.
"Tähän mennessä olen syöttänyt valheita, että seurustelen yms. vaikken silloin seurustelisikaan."