Kun katselee näitä sivuja on paljon kiusattuja ihmisiä työssään, ihan tukehtumiseen asti. Mistä saatte apua ja lohtua? Mielenterveystoimisto ei ole ainakaan oikea paikka, sillä leimaantuu ja tilanne menee entistä hankalammaksi.
Mistä kiusattu saa apua ?
tiedosta kiitollinen
211775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Apua en saanut mistään. Eikä tilanne ole varmaankaan muuttunut.
miksi niitä vertaistukiryhmiä ei perustetan eri puolille Suomea, kun näin pahaksi on päässyt. Olen soittanut radio dein rukouspuhelimeen etenkin perjantaina klo 21.00 jälkeen alkaa tuo ohjelma.Se puhelintuki olisi hyvä, vaikka hieman maksaisikin, mutta pahaan henkiseen hätään se olisi tosi tarve, mutta ongelmaahan se ei poista. Uhrit on aika tuskaisia.
Hyvämpä heitit!
Kiusaamiseen ei oikein kukaan uskalla vielä puuttua! Puuttuu myös keinot! Miten kiusattu työntekijä todistaa oikeudessa tulleensa kiusatuksi pomonsa puolelta? Vaikka olisi näyttöä aikaisemmista tapahtumista ei siltikään esim. luottamusmiehet uskalla lähteä ajamaan asiaa.
Jos kiusattu ei jaksa ainoa keino on työterveys tai muu lääkäri ja sairasloma. Mutta ongelmaa se ei poista tilanne saattaa vain kriisiytyä loman aikana.
Kiusattu on yksin omine henkisine voimineen ja omat läheiset tukenaan (jos niitä on).
Ainoa keino on lähteä pois (jos pääsee tai saa uuuden paikan) Toivoa vielä ettei vanha pomo soittele perään kertoen tarinoita.
Mutta lainatakseni erään ajattelijan sanoja: yksin olet ihminen kaiken keskellä yksin.
Niin ja jollei kukaan usko tai välitä!?
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
jos joudut kiusatuksi työnantajan taholta niin ainut VARMA keino on se että vaihdat työpaikkaa tai sairastutat itsesi(ITSELLÄ JÄLKIMMÄINEN,IKÄVÄ KYLLÄ)
koska jos alat ikäänkuin nostaa kissaa pöydälle firmassa jossa savustaminen/kiusaaminen on sallittua niin voit olla varma että jäät toiseksi.
työterveyshuolto ei pysty tekemään muuta kuin kirjoittaa sairaslomaa(ongelma ei poistu)koska jos se on liian aktiivinen niin työnantaja vaihtaa työterveyshuoltoa.työsuojelupiiri ei pysty auttamaan koska kiusaaminen tehdään niin ettei sitä pysty todistamaan ja varmasti kukaan kollega ei lähde todistamaan työnantajaa vastaan ovat vaan tyytyväisiä ettei ole sattunut omalle kohdalle.
ELI PARAS APU VAIHTAKAA TYÖPAIKKAA!!!!!!!!!!!!!
Mites lähdet, kun on ikää jo 46- 48 vuotta. Tällaista ei edes kutsuta haastatteluun saatika, että palkattaisiin uuten toiseen firmaan. Näitten ihmisten elämä on pilattu. Kerran pari naistuttavaniluki opistotasoisen ammattin. Toinen oli valmistuttuaan 48 v. ja toinen 39 v. Tämä nuorempia on saanut vain työpätkiä yli 10 v ajan, ikuinen lomittaja lähes 50 vuotiaana. Lisää tulee ja yksityisillä on ongelmia työsuhteissa. Tuosta vanhemman työnsijoituksesta ei ole tietoakaan.Tuskin missään töissä, kun kohta on ikä lähentelee 60 v.
Olen kokenut saman. 30 työkokemusta takana. Uudessa paikassa jouduin henkisen väkivallan kohteeksi. Se aiheutti minulle terveydellisiä haittoja. Työterveyshuolto ei apua tarjoa. Itse on pärjättävä. Tiedän että nöyryytyksen ja vähättelyn kultturiin sopeutumiseen tarvitaan uusia taitoja, sellaisia että ei välitä työstään, että on ihan sama mitä päivisin tekee, kunhan palkka juoksee:)
Mutta jossain sisällä tiedän että todellinen maailma on toisaalla, minun on vain saatava siitä kiinni. Luotan siihen, mitä olen itse nähnyt ja kokenut. Luotan edeleen niihin, jotka ovat sen arvoisia.
Alunperin, kun tulin uuteen virkaan, niin vanhempi kollegani ohjasi työtäni vähättelyllä, mitätöimiseen, toisin sanoen "älä välitä, mehän ollaan talon alasakkia" -tyyliin, muut on jotain. "Ei ne meistä välitä eikä katso". Vähitellen näillä puheilla minut saatiin "sivuun" kierolla tavalla. Aloin epäillä jo allekirjoitustanikin tulikohan se nyt oikealle riville. Nyt tuon ymmärrän, että kaikki oli kateellista kiusantaa ja syrjäyttämistä ammatista pois.Olen ennenaikaisella eläkkellä.Joka on turha, kun olisin pystynyt töitäkin tekemään.
kysymys olikin että miten selvitä kiusauksesta,olen edelleen varma siitä että työpaikan vaihto on ainoa ratkaisu ko.tapauksissa.
ei ole väliä onko 3 tai 5kymppinen jos vaarana on menettää oma terveys.elämme tätä elämää vain YHDEN kerran ja voi itse valita että kärsiikö ja sitten kuolee vai kärsiikö vähemmän ja sitten kuolee.laittaa omat arvonsa vaakakuppiin ja miettii haluaako jatkaa kärsimystä vai haluaa muutosta.lopputilin otosta saa 3kk karenssin ja tuo tullessaan rahahuolia mutta sitä kautta avautuu uusia ovia....en sano että elämä helppoa on sittenkään mutta olet ainakin hakenut muutosta elämääsi,kukaan muu sitä ei tee puolestasi!
Kyllähän se näin on, että meillä on yksi elämä. Jos ottaa lopputilin tällaisena aikana ja on yksinhuoltaja ja asuntolainat päällä. Siitä huonostakin työpaikasta täytyy pitää kiinni, muuten on sosiaalihuollon asiakas. Asunto lähtisi myyntii, johon miltein on säästänyt, pihistäen monesta asiasta. Hurjaa se on luopua jo omastaan. pääkaupunkiseudulla (luin lehdestä) oman asunnon omistajia on mennyt vuokra-asuntojonoon, kun ei pysty hoitamaan lainojaan, varmaankin joutunut työstä jotenkin pois tai työ loppunut.Uuden työpaikan saanti on todella vaikeaa tänä aikana.
niin edelleenkin kyse niistä omista arvoista,onko tärkeämpää että "kulissit"muita ihmisiä varten pystyssä vai haluaako päästä jonkin sortin sisäiseen rauhaan kiusaamisesta....se voi vaatia juuri oman asunnon myyntiä(pahimmassa tapauksessa),paikkakunnan vaihtoa jne jne mutta jos lopputuloksena saa pidettyä oman terveytensä ja löytää jonkin sortin onnellisuutta niin eikö se ole tärkeintä itselle?
varmasti sitten vanhana elämän ehtoopuolella kiikkustuolissa miettiessä omaa elämäänsä,niin harmittelee ettei muuttanut elämänsä suuntaa kun siihen oli kaikki mahdollisuudet vain oma pelko esti...............
mitä sitten jos on sosiaalihuollon asiakas?kyse on varmasti väliaikainen ratkaisu kun saa palikat kohdalleen,mutta jos ei uskalla tehdä muutosta niin mielestäni täällä palstalla valittaminen ei ole oikea ratkaisu(voi tietysti helpottaa muttei poista ongelmaa)
ja uutta työtä löytää varmasti:esim siivoustyöntekijöistä on huutava pula pk-seudulla...ja jos taas esteenä on siivoustyön "arvostus"yleensä, niin loppujen lopuksi kyse on juuri siitä omasta elämästä,onko tärkeämpää mitä muut ajattelevat vai onko tärkeintä oma hyvä olo?
ps.kaikille hyvää kesän alkua ja muistakaa että ratkaisun avaimet on omissa käsissä.on työpaikkoja joissa kiusaaminen on sallittua ja on olemassa myös hyviä työpaikkoja(vissiin)
Tekisin minäkin niin mielläni, mutta moniin työpoikkoihin otetaan vaan työttömiä.
Minä en jaksanut enää työpaikkakiusaamista ja sanouduin irti enkä ole katunut.
Luotin siihen että kun en ole kerran mitään pahaa kenellekkään tehnyt ja kiusaaminen oli pelkkää kateutta ammattitaidostani, ulkonäöstäni, sosiaalisuudestani, iloisuudestani ja siitä että seisoin omilla jaloillani enkä tarvinnut tukijoukoikseni kiusaajia jotan minusta tuli kiusattu. Mietin elämäni arvot uudelleen ja sanouduin irti työpaikkahelvetistä.
Olen kohta 55 vuotias ja kun menein henkilökohtaisesti näyttämään naamani työnantajalle niin työnhaku tärppäs. Nyt eivät enää halua päästää minua pois.
Huomasin kyllä että pätevyyteni noterattiin korkealle kun pistin hakemuksia eri työnantajille ja kerroin itsestäni, mutta paikkaa ei sillä tavalla saanut, liekö ikärasismia sitten ....
Luottakaa itseenne. Sanotaan että mielikuvitus voittaa tahdon, eli mitä itsestänne ajattelette niin se yleensä toteutuu sitten käytännössä.
Onnea kaikille työnhakuun..
Ikävä kyllä vuonna 2003 tullut työsuojelulaki on fiasko. Kiusattua ei kukaan auta. Syntipukkeja täytyy olla työpaikoilla. Luepa kirja Muodollisesti epäpätevä (on kirjastoistakin) ja totea, miksi kukaan ei auta kiusattua. Surullista luettavaa mutta totta.
Työnjohdon velvollisuus on valvoa työhyvinvointia ja puuttua epäasialliseen käytökseen.
Jos työnjohto ei puutu asiaan hän laiminlyö työtehtävänsä se on rikos.
Yksi hyvä keino on. Pitäkää päiväkirjaa tapahumista, että on mustaa valkoisella. Menkää kiusatut työterveyshuoltoon keskustelemaan asioista ja he ottavat sitten yhteyttä työnjohtoon (jos annat siihen luvan).
He voivat myös järjestää keskustelun jossa ovat läsnä haluamasi henkilöt. Yleensä ne ovat esimies, luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu, kiusaajat, kiusatut ja työterveyshuollon lääkäri ja hoitaja.
Työterveyshuolto valvoo ettei asiat mene henkilökohtaisuuksiin ja he voivat tuoda myös asiat esiin puolestasi, jos annat heille valtuudet siihen. Näissä keskusteluista tehdään pöytäkirja jonka jokainen allekirjoittaa. Nämä keskustelut on tuottanut monelle tuloksia.
Rohkeasti vaan!!! Kiusaus ei lopu ellei niihin puututa!
Minulla oli alainen, joka halusi paikkani.Juoksi työterveyshuoltoon,sai viisi viikkoa sairauslomaa, kun olin loukannut häntä kysymällä, mitä hän oikein ajaa takaa.
No, hän sai paikkani,minut siirrettiin muualle.Minulta meni maine ja itseluottamus esimiestehtäviin. Kun kerran en yhtä tolloa kyennyt ymmärtämään.
Elämä jatkuu, sellaista sattuu. Ei ne työterveyshuollon porukat mitään ihmeotuksia ole. Ihan tätä samaa sakkia. Joskus voit saada apua, usein et.
Kiusaamista sekin on,kun tekee tahallaan toisesta kiusaajan jonkun pikku asian takia, omaa etuaan tavoitellen. Tiedän myös erään tapauksen jossa hyvä työntekijä leimattiin kiusaajaksi samalla tavalla. Hän joutui (passitettiin)ennenaikaiselle eläkkeelle, sekä joutui syrjityksi loppuelämäkseen. Ihminen on ihmiselle susi, kaikenlaista kyynärpäätaktiikkaa käytetään työelämässä,kaikkia saa varoa, vaikka yrittäisit olla esimerkillinen työssäsi, se on sääli.
Apua saa esim. työterveydestä ja sitten on olemassa Kiusattujen Tuki ry. - en ole itse ollut yhteydessä, mutta ns. vertaistukea varmaan sieltäkin kautta,kirjallisuutta on. Jos tykkää lukemisesta, tanskalaisen Christian Jurgensenin )toivottavasti oikein kirja Poikkeus säännöstä on tosi hyvä ja kaiken lisäksi jännittävä. Kertoo mm., että kiusaamisesta VOI selvitä.
Kyllä kirjoista saa teoreettisen avun. "Henkinen väkivalta työpaikoilla", "Virtahepo työpaikalla" ja "Naamarina terve mieli". Ainakin nämä 3 kirjaa minäkin tiedän.Saa lainata kirjastosta, mutta käytännön toimenpiteet näytää olevan hakusassa ja siinä tarvitaan joukkovoimakeinoja ja vahvat todisteet, että alkaa kiusaajille tulla rapsuja
Monen elämä on jo pilattu, on jopa korkeesti koulutettujakin joukossa, jotka syrjäytyneet työpaikoiltaan, kuka kortistoon kuka ennenaikaiselle eläkkeelle. Kallista puuhaa yhteiskunnalle.
Monet ei näytä laisinkaan tiedostavan tätä ongelmaa. Sanovat "mitäs olit sellainen, ettet osannut olla työssäsi". Pikkuhiljaa tämä asian on menossa eteenpäin ja se on hyvä!
Tää on siitä hassu juttu, että henkisen väkivallan kohde usein menee mukaan siihen vallitsevaan käsitykseen, että jos sinua on kohdeltu huonosti, sinä olet jollain tavalla itse ansainnut sen.
Uhri hakee rikostaan...eikä löydä.
Toisia ei voi muuttaa, on olemassa myös julmuutta, pahuutta,kateutta, vallanhalua ja sairaita pelejä, joiden seurauksena kukaan ei voita.
Voi yrittää hakea tietoa, yrittää ymmärtää vaikka koskaan ei voisi hyväksyä.Mutta itseään voi kehittää;laajakatseisemmaksi, viisammaksi, varovaisemmaksi ja enemmän lähimmäisiään rakastavaksi.
Luin kaikkea asiaan liittyvää; lainsäädäntöä ( hyvä tarkoitus, valvonta puuttuu),työyhteisöoppaita (Pekka Järvisen ym), Martti Lindqvistin teoksia, Sandy Hotchkissin Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä, Mäkelän Naamiona terve mieli jne...
Paraneminen on oma prosessi, apua saa vertaisryhmistä ja itse ajattelemalla ja kestämällä.
Dorothy Rowe: Depression - the way out of your prison ja Katajainen-Lipponen-Litovaara: Voimavarat käyttöön olivat myös hyvää luettavaa.
Sitten kun pääsee itse tasapainoon, kannattaa vahvistaa sitä,minkä kokee oikeaksi ja hyväksi. Mohandas Gandhin Tottelemattomuudesta ja Äiti Teresan Ilon ja hiljaisuuden sanoja olivat ajatuksia herättävää luettavaa entisten pohjalta.
Niin että kyllä siitä voi selvitä. Ihan itse.
Työpaikkani on se sama. Asenteeni on jotenkin muuttunut. Olen varautunut että minut voidaan irtisanoa/joku haluaa työhuoneeni/minut häpäistään julkisesti tai jotain vastaavaa.Olen myös pyrkinyt tekemään oikeita asioita, edistämään niitä käytäntöjä, joita koen hyviksi niisä rajoissa kun minun on mahdollista.
On hyvä jos saa tukea työterveyshuollosta tai työsuojeluvaltuutetuilta. Mutta jos ei saa, ei saa eikä se elämä siihen lopu.