Loppuuko väkivaltaisuus koskaan?

Ilmoita poliisille. Toisen pahoinpitely, myös puolison toimesta, on julkisen syytteen alainen teko. Eli syyttäjä on velvollinen ottamaan asian käsittelyyn ja nostamaan syytteen, vaikke uhri sitä itse vaatisikaan. Huolehdi siitä, että löytyy jotain todisteita.

tyttäres on tyhmä,suoraan sanottuna.
ei se lopu ikinä jos sen alottaa.
saatika viä kun sitä on jatkunu pari vuotta.
mun siskoo pahoinpiteli aikoinaan sen mies pari kertaa,toka kerta oli kun sisko uhkaili sitä sillä että kertoo mulle.puutuin siihen sillain että tempasin sitä turpaan.ei oo sen jälkeen koskenukkaan.se konsti auttoi,ollaan kavereita siitä huolimatta siskon miehen kaa,vaikka kyllä siitä välillä huomaa että pelkää mua jollain lailla.asiat sovittu,enkä usko että niin enää tapahtuu.

Tiedän ihmisiä, jotka olivat nuorempana väkivaltaisia ja nyt keski-iän kynnyksellä voivat sanoa olevansa täysin "parantuneita". Kävivät läpi pitkän terapian ja olivat lähtöisin normaaleista perheistä, joissa ei ollut väkivaltaa.
Heidän "paranemistaan" edistivät puolisot, jotka tarttuivat heti ensimmäiseen lyöntiin eli eivät alistuneet pelolle eivätkä toistuvaan väkivaltaan.

Et sinä ulkopuolisena voi auttaa kuin korkeintaan tytärtäsi, jonka elämänhistoriankin tunnet paremmin. Jos saat hänen jotenkin tajuamaan, että hän elää nyt pelon eikä rakkauden liitossa ja ansaitsee paljon paremman kohtelun, niin se ehkä auttaa häntä tekemään itsenäisen ratkaisun liittonsa suhteen.
Jostakin syystä hän nyt alistuu hakattavaksi. Ehkä hän kuvittelee olevansa siihen syypää ja siten ansaitsevansa miehen kurituksen. Tai ehkä hän ei vain uskalla lähteä lätkimään, koska pelkää miehen seuraavan häntä minne vain meneekin.
Hän ei arvosta itseään vaan antaa toisen pahoinpidellä itseään - ehkä jopa selittelee syitäkin siihen.

Miehen henkilöhistoriastakin saattaa löytyä montakin syytä siihen, miksi hän ei osaa hallita vihantuneitaan. Väkivaltaisuus saattaa myös olla hänen tämänhetkisestä elämäntianteestaan johtuvaa, esim. hirveät opiskelu- ja/tai työpaineet, jotka sitten kiehuivat kerran yli ja kohdistuivat tyttäreesi, joka otti sen "kiltisti" vastaan ja antoi siten oikeuden käyttää samaa "purkautumiskeinoa" vastakin...

Mene ja tiedä, vaikeaahan sitä koko kuvaa on ulkopuolisen hahmottaa.

Olen ollut jokseenkin samassa tilanteessa. Homma alkaa näin. Mies on ensiksi aivan IHANA. Nostaa naisen jalustalle. Uhriksi valitaan tunnollinen, vastuuntuntoinen nainen...tosin kuka vaan voi joutua uhriksi, mutta kyllä nämä laskemoijat osaavat vainuta tunnollisen ihmisen..

Kun nainen on satimessa esim. muuttanut miehen kotiin... Alkaa nöyryytys pikkuhiljaa... Aivan varkain...

Mies lyö/repii hiuksista riidan aikana ja antaa ymmärtää, että hänellä oli täysi oikeus tehdä näin... Esittää asian esim: Sä olit niin hullu että oli pakko lyödä.

Nainen on löysässä hirressä koko ajan.
Mies kiristää esim. Mä kerron sun vanhemmillesi
millainen sä oikeasti olet....

Kiristää asioilla, jotta nainen pysyy hänen vallassaan....

Kaikki väkivaltatilanteet mies kääntää omaksi edukseen.. Esim. Mies heittelee naista kotona ympäri asuntoa ja sitten haukkuu, että nainen hajotti kodin.....ja kaikki on miehen puolelta täyttä väärinkäsitystä.

Naista valvotetaan öisin ja mies jankkaa aivan älyttömiä juttuja... Näin naisen itsetunto murskautuu...

Nainen luulee, ettei kukaan muu huoli häntä kuin tämä mies huolii säälistä. Siinä on sairas riippuvuus suhde. Tämä ei ole naisen vika.

Poliisi on ikävä kyllä ihan oikeassa, ettei he voi mitään, jos tytönne menee takaisin.

Ei kannata hankkia omalle pojalle ongelmia pahoinpitelysyytteitä... se vaan ei toimi.

Toivon että hankit tietoa kyseisestä kirjasta..
ja luet Narsistien tuki infon sivuja...
Siellä on paljon samassa tilassa olevia naisia..

On oikeutettua, että teet miehestä rikosilmoituksen. Mies saattaa vaan innostua siitä ja kääntää jollain vivulla tytäresi sinua vastaan... Minä menin tähän lankaan kun sisareni
yritti pelastaa minua.. ( Ex alkoi puhumaan, että siskoni yrittää kidnapata minut ja erottaa miedät ja meidät oli kuulemma luotu toisillemme)

Pimeää tekstiä, mutta siinä on kuin hypnoosissa.
Ehkä huumeriippuvuus voi kuvata samaa tai uskontojen uhrit voi sanoa samaa...

Minä pääsin eroon miehestä kun hän ylitti tietyn rajan. Se loppui kun seinään. Sain nuolla haavojani lähes 7 vuotta. Se kannatti.
Jäljet jäi, mutta olen vahva. kaikki eivät selviä yhtä hyvin. Osa joutuu terapiaan.. saikka hoitoon.

Nämä kiusaajat eivät tunnista itsessään sairauden merkkeäjä. Eikä siihen oikein löydy
lääkettäkään.. ikävä kyllä näitä on enemmän miehissä kuin naisissa. Muutama prosentti väestöstä...

Ole tukena ja yritä saada tyttäresi silmät auki !
Tyttäresi ei ole rakastunut, vaan miehen vanki ilman kaltereita...

Voimia sinulle, toivon todella tytäresi silmien avautuvan.

Tyttäresi avopuoliso on avun tarpeeessa, hänet täytyisi ohjata terapeutin hoitoon, ennenkuin tapahtuu kamalia, ei tyttäresi pitäisi alistua tähän väkivaltaan eikä hyväksyä.
Miehellä on käsittelemättömiä asioita luulisin lapsuudesta,tunteita joita hän ei ehkä ole saanut kokea, sisällä on vihaa ja hän kohdistaa sen avovaimoonsa tai jotakin muuta.
Psykoterapeutti voisi auttaa.

Jaa, jaa! taas samanlainen tapaus, näitä naista pahoinpiteleviä luonnevikaisia miehiä tuntuu tämä palsta olevan täynnä.

Sanon nyt sinulle alkuperäinen kirjoittaja, että tyttäresi on suuressa vaarassa tämän miehensä kanssa. Voi mennä vaikka henki.

Suomessa kuolee keskimäärin yksi nainen joka viikko puolisonsa pahoinpitelemänä.
Nyt on niin, että mies on luonteeltaan sairas, kieroutunut - eikä häntä voi auttaa. Ei ole hoitoa, terapiaa tai lääkitystä,joka auttaisi. Näin se vaan on.

Ainoa apu on, että tyttäresi jättää miehen ja poistuu esimerkiksi turvakotiin.

Se voi olla tyttärelle hengenpelastus. Tytärparka -hyväuskoisuuttaan luulee (vielä), että hän voi rakastaa miehn terveeksi. EI VOI !
Tällaisia tyyppejä ei auta mikään, mutta oman elämän voi pelastaa poistumalla kuvioista.

Ja,kun tytärä lähtee, hän ei saa koskaan - siis EI KOSKAAN - palata takasiin vaikka mies olisi pelkkää mettä ja sokeria puheiltaan.

Joka kerta, kun nainen palaa takaisin miehen
luo, mies (kieroutuneilla ajtuksillaan) selittää itselleen, että nainen "hyväksyy" miehen pahoinpitelyt - ja pahoinpitelyn määrä lisääntyy sekä laatu kovenee. Onnetonta !

Sitten voi lopulta mennä henki!

Miten saisi tyttären päähän järkeä? Haluaako tytär mahdollisesti menettää henkensä? Se mies ei muutu kuin pahempaan suunttaan tyttären kannalta...tämä kannattaa muistaa.

Tyttären pitää muuttaa tuntemattomaan osoitteeseen eli salata yhteystiedot.

Tyttären pitää saada miehelle lähestymiskielto ja aloittaa tosiaan ihan auusi elämä omin voimin.

Suosttelen luettavaksi kirjan Raimo Mäkelä: "Naamiona terve mieli"

Katsottavaksi sivut:
www.narsistienuhrientuki.info
Sieltä erityisesti parisuhdekeskustelu

onks toi sukuvika geeneissä vai onks se sun tyttäres muuten vaan aivokuollut apina

Olin itse suhteessa,missä minua pahoinpideltiin,sukulaiset koittivat auttaa mutta mitä kun rakastaa sanomiset ja tuki eivät auttaneet..Lopulta kävi niin sukulaiset kyllästyivät ja yksin jäin,hullun kanssa,eroon pääsin juuri sen takia kun huomasin olevani yksin pahoinpideltynä,mutta tuli järkikin päähän,pääsin eroon hullusta...olen sitä mieltä että,niin pahalta kun se tuntuukin,ei pidä puuttua asiaan ja poliisi ei voi tehdä mitään vaikka on todistajia jos tyttäresi itse ei halua tehdä ilmoitusta.

Minä olen juuri tuö samanlainen tyttö kuin sinun tyttäresi. Edes minä en ymmärrä itseäni ja miksi edelleen olen minua pahoinpitelevän ja alentavan miehen kanssa. Olen miettinyt asiaa paljon, mutta en usko enää edes rakastavani häntä. Kyse on enemmänkin riippuvuudesta ja yksinjäämisen pelosta. Se mitä voit tehdä tyttärellesi on olla läsnä ja kuunnelle kun hän sitä tarvitsee. Jos hän puhuu miehestä hyvää muistuta aina pahasta äläkä mene mukaan puheisiin joissa hän miestä puolustelee. Olen itse samassa tilanteessa kuin tyttäresi. Tue häntä, älä jätä yksin. Toivotaan että niin sinun tyttäresi kuin minäkin saisin järjen päähäni. Terapia voisi auttaa, itse koin siitä ainakin jonkinasteista apua. Voimia sinulle. Tyttäresi ei muuten enää varmaan kerro sinulle pahoinpitelyistä vaan sanoo että niitä ei ole, koska haluaa suojella sinua. Väkivalta ei kuitenkaan koskaan lopu.

Olen ollut yhdeksän vuotta miehen kanssa, joka edellisessä suhteessan pahoinpiteli naistaan melko usein. Tutustuttuani mieheen hän kertoi tuosta suhteestaan, myös pahoinpitelyistä, ja sanoin sen johtuneen siitä että heidän ei olisi pitänyt niin pitkään yhdessä ollakaan. Kumpikin provosoi toista ja se oli kauheaa. Sellaista se oli ollut alusta asti.

Tunnen miehen entisen naisystävänkin melko hyvin, koska heillä on kaksi yhteistä lasta. Enää he eivät juuri edes puhu toisilleen. Lasten tapaamisvaihdot hoituu muuten. Minun kanssani nainen asioi mielummin kuin miehen.

Minun ja miehen välillä ei ole ollut pelkoakaan pahoinpitelystä. Hän ei ole sellainen, ja tietää itsekin olleensa kuin riivattu silloin aikoinaan.

Uskon pahoinpitelijöiden olevan erilaisia. Toiset pahoinpitelevät aina ja kaikkia, toisilla voi joku elämänvaihe olla kriisiä ja purkautua väkivaltana, ja sitten on näitä mieheni tapaisia ihmisiä, joista tulee väkivaltaisia "sopivan" eli väärän kumppanin kanssa. Hänen entinen naisensa on myöntänyt heidän välit olleen aivan käsittämättömät ja hänen itsekin provosoineen miestä. Hänenkin nykyinen miehensä on aivan erilainen kuin tämä entinen, eikä heidän suhteessaan ole väkivaltaa.

Eräs nykyinen työkaverini kertoi kun oli aikoinaan tavannut miehensä joka kävi eroprosessia edellisestä liitostaan läpi, olleen ajoittain erittäin pahasuinen ja jopa väkivaltainenkin. Erokriisistä selvittyään väkivaltaisuus oli loppunut. Heilläkin nyt kahdeksan väkivallatonta vuotta takana, ja mies on kuin eri ihminen.

Valitettavasti jotkut ihmiset eivät siitä parane koskaan. Heillä itsellään on suurin valta, haluavatko tehdä asialle jotain, jos edes ymmärtävät olevansa väkivaltaisia. Minun mieheni on ymmärtänyt eikä pitänyt siitä piirteestä itsessään.

Tyttäresi kannattaa ottaa oma elämänsä vakavasti ja ryhdistäytyä eikä suotta häpeillä elävänsä väkivaltaisen miehen kanssa. Tietysti hänkin ehkä toivoo muutosta parempaan, mutta ymmärtääkö hänen miehensä tilanteen?

Kyllä väkivaltaisuudesta voi jollain tapaa parantua. Itse elin suhteessa jossa mies aina kännissä löi, haukkui, heitti esineillä, potki ja käytti henkistä väkivaltaa. Tätä jatkui jokunen vuosi. Lopulta sain tarpeekseni ja kun mies yritti käydä käsiks, kerkesin lyömään häntä ensin. Aika hölmöä se oli, mutta meillä väkivaltaisuus loppui siihen. Enää ei mies ole lyöny, eikä edes yrittänyt. Se loppui kun kerran annoin takaisin. Sanoin vaan että mua et enää ikinä lyö.