Annattako naiselle

Juu ei tulisi mieleenkaan alkaa mitaan sisustaa ukolta kysymatta/vahvistamatta! Onneksi kummiskin on niin samanlainen maku tuommoisissa asioissa ettei mitaan matsia ole tarvinnut kehittaa aiheen pohjalta.

Mutta jos jotain oikein alyttoman kovasti haluaisin ja TIETAISIN etta se sopii muidenkin kanssa yhteen niin hankkisin kylla, tosin infoisin ukkoa ensin...

Mun mielesta se sisustaa/kokkaa/pyykkaa/kouluttaa koiran kuka sen kyseisen homman osaa parhaiten ja ainakin meilla se toimii ihan hyvin. Esim. kokkaustilanteessa paatetaan heti alussa kumpi on se "head-chef" ja toinen pysyy sitten hiton kaukana eika kommentoi YHTAAN. Muuten tulee maailmanloppu.

Kaksi harkaa jotka kumpikin uskovat vakaasti, etta oma tapa tehda asiat on maailmassa ainoa oikea...)

Kyllä minä mielelläni sisustaisin itsekin jos rahaa riittäisi. Mutta en kyllä verhoista alkaisi riitaa nostamaan, mulkoilla saattaisin ilkeesti.

päättää mitä ostetaan.

on huomannut sen. Se tahtoo kai että kotiin kehtaisi jotain vieraitakin kutsua ilman että täytyy hävetä sinun sisustusratkaisujasi.

joka sopii mun kämpän sisustukseen

Annan vapaat kädet itselleni. Jos naisella on tismalleen sama sisustusmaku kuin minulla, niin voin antaa hänenkin tehdä päätöksiä.

minulla olisi mies jonka kanssa kotia tehdä kyllä mielelläni tekisin kodista semmoisen, jossa molemmat viihtyvät, eli mielelläni myös miehen mielipiteet ovat tärkeitä :)

Aikoinaan kun Rouva Ratikka muutti asuntooni, hän aloitti sisustustoimet minulta kysymättä. Kotiin saavuttuani sain paskahalvauksen ja kun lopulta sain ähkäistyä, että mitä hän oikein luulee tekevänsä?

Hän oli aivan ihmeissään kysyessään, että mistä lähtien miehet ovat sisustukseen puuttuneet. Noh, se oli sitten siitä lähtien. Vaikeaa on tosin ollut. Sohvaakin etsittiin 2 viikkoa, että löytyi molempia miellyttävä kompromissi.

Mutta kun se on myös minun kotini, enkä minä ala omassa kodissani mihinkään tahdottomaan kotirintamamiehen rooliin, jossa vaimo veisi ja minä vikisisin.

En omaa minkäänlaista kiinnostusta, saati kykyä sisustamiseen. Siksi olen ollut hyvin ilahtunut jos mies on hoidellut sen puolen. Tämänhetkinen sinkkuhuushollini onkin melkoinen "tyylien" sekamelska... kaikki on vähän keskeneräistä ja rempallaan. Viihdyn suloisen sotkun ja rojujen sekä kaaosmaisen värimaailman keskellä.

Ihmissuhteessa on yleensäkin minusta arvokasta ja hyödyksikin se, että puolisoilla on erilaisia käytännöllisiä taitoja ja kiinnostuksia, joiden ei todellakaan tarvitse noudatella mitään oletettua sukupuolen mukaista jakoa.

Molemmathan siinä kämpässä asuvatkin, kyllä sisustus täytyy pystyä päättämään yhdessä.

ehdottomasti, jos oma asunto...meikäläisen luukku on rauhoitettu alue.

Naisia ei pidä päästää sisustamaan. Pian on kämppä paslellisävyillä vuorattu, on hörhelöunelmaa, sohvatyynyä ja kaiken maailman kippoa, kuppia, tuoksukynttilää ja muuta turhaa tilpehööriä joka nurkka täynnä. Jos naisen kanssa meinaa muuttaa yhteen, täytyy olla niin paljon rahaa, että voi pitää ylimääräistä huonetta. Siellä nainen voi toteuttaa itseään, kunhan pitää oven kiinni.

Ei ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt sopivaa kompromissia maalaisromantiikan ja modernin minimalismin väliltä, joten sisustaminen on jäänyt vähemmälle.

Meillä on roolit jakautuneet ihan luontaisesti: nainen päättää sisustuksesta ja mies talon rakenteista ja ulkokuoresta.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa terassin valokatteen materiaali tai pihalaatoituksen rakenne, eikä miestäni taas yhtään sen enempää kodin sisustusratkaisujen teemat tai värit.

Molemmat ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen ja näin jatkuu täst'edeskin. Rauha säilyy maassa ja molemmilla on tilaa toteuttaa itseään.

...siitä, millainen maku naisella olisi. Jos käsityksemme mukavasta sisustuksesta olisi riittävän yhtenevä (ts. kämppäään ei alkaisi ilmaantua ruusunpunaista röyhelöä, tarjoustalosta löytyviä ns. koriste-esineitä, taikakristalleja ja muuta kylmän hien otsalle nostavia hirvityksiä), niin olisi aivan tyytyväinen siitä että hän touhuaa asian eteen. Esim. sohvakaluston valintaan ottaisin silti mielelläni kantaa.

Virallisesti yhdessä emme ole vielä asuneet. Miehellä on omistuskaksio ja minulla toisessa kaupungissa opiskelijaluukku. Miehen asunto on kuitenkin vakiintunut tukikohdaksi.

Onneksi meillä on samanlainen maku. Sisustuksessa on pelkistettyä japanilaista sekä goottityyliä. Miehen kämpässä on isot huoneet. Todella mukavaa, minun käsitykseni mukaan uusissa taloissa yli 60- neliöiset pilkotaan kolmioiksi. Minun pianoni pitää aina mahtua!

Kylppäri, pikkukeittiö ja olohuone ovat aika persoonallisen näköisiä. Edellisten asukkaiden perheenäiti olikin sisustussuunnittelija. Ei olisi tullut itselle mieleen vetäistä yhtä seinää erivärisellä tapetilla...makuuhuone oli jäänyt heiltä remppaamatta, ja se oli tosi epäeroottinen. Pari vuotta sitten revimme irti 50 vuoden aikana päällekkäin lätkityt tapetit, maalasimme seinät violetiksi, katosta lattiaan ulottuvat verhot ovat turkoosit, huonekalut ja sisustustavarat mustat. Hyvältä näyttää.

se sentään yhteinen koti!Mutta verhoista päätän minä naisena :)

tottakai yhteinen koti sisustetaan YHDESSÄ!

luotan kyllä naiseni makuun, mutta yksiäkään verhoja tms ei laiteta ellen myös minä niitä hyväksy!

onhan se miehenkin koti...

miehillä on ollu sellanen tapa, että onneksi ovat ottaneet mielellään osaa sisustusjuttuihin. Joistakin asioista voi tulla kommenttia että "Ihan sama" vähän närkästellen esim. verhoista tms...tietää et ok meitsillä aika vapaat kädet valita. Joku mies vois olla tosi tarkkanakin esim. tietokonepöydän, tv-tason tai sohvien yms. kanssa. Ymmärrän kyllä hyvin, et hermo palais mieheltä, jos sitä patistais kaikkiin juttuihin osallistumaan kympillä mukaan, vertaa vaikka pöytäliina, keittiön tiskipyyhkeet jne. Taitaa mennä liian hien oksi näpertelyksi varmaan miehen mielestä ja kysyessä vastaus vois hyvinki olla että "Ota vaan jotku kivannäköset sieltä".

Mies saa äänioikeuden sisustusasioihin sinä päivänä, kun ryhtyy antamaan työpanoksensa kodin kunnossapitoon ja osallistumaan taloudellisesti kodin hankintoihin. Siihen asti pitäköön leipäläpensä kiinni. Jos valitsemani tekstiilit tai huonekalut eivät miellytä, painelkoon itse kauppoihin etsimään parempia ja maksakoon ne myös. Veikkaanpa, ettei sellaista päivää tule.