Erilainen ongelma "akkojen hommista". Tällä hetkellä minun arkeni on väljempää ja energisempää kuin miehen. Tykkään puuhastella kotona, pestä pyykit, tiskata jne. ennen kuin mies tulee töistä. Tässä elämäntilanteessa minulle sopii oikein hyvin leikkiä sitä kotityöt hoitavaa "pikkuvaimoa". Tuntuisi julmalta kääntää kylkeä sohvalla tiskivuoresta huolimatta, kun mies tulee kuuden aikaan kotiin.
Mutta kummankaan nykyinen arkirytmi tuskin on pysyvä. Lapsia toivon mukaan siunaantuu joskus kuvioon. Entä jos mies ei sitten osaa pestä pyykkiä? Ei tajua, että roskatkin pitää viedä joskus? Entä jos omalla kanaemoilullani teen hänestä uusavuttoman, ja kohta saan vuorostani hakata päätä seinään kun mies ei osaa, viitsi tajua...? Kaivanko maata omien jalkojeni alta, vain olenko vain reilu ja "hyvä" puoliso nykyisen elämäntilanteemme huomioiden?
(Äitini on onnistunut opettamaan isästäni tosi onnettoman kodin hoidossa, ja en haluaisi tehdä samaa virhettä. Tulevaisuuden mahdollisiin ikäviin sivuvaikutuksiin vedoten olisi kuitenkin naurettavaa laistaa nyt kotitöistä.)
Mutta kummankaan nykyinen arkirytmi tuskin on pysyvä. Lapsia toivon mukaan siunaantuu joskus kuvioon. Entä jos mies ei sitten osaa pestä pyykkiä? Ei tajua, että roskatkin pitää viedä joskus? Entä jos omalla kanaemoilullani teen hänestä uusavuttoman, ja kohta saan vuorostani hakata päätä seinään kun mies ei osaa, viitsi tajua...? Kaivanko maata omien jalkojeni alta, vain olenko vain reilu ja "hyvä" puoliso nykyisen elämäntilanteemme huomioiden?
(Äitini on onnistunut opettamaan isästäni tosi onnettoman kodin hoidossa, ja en haluaisi tehdä samaa virhettä. Tulevaisuuden mahdollisiin ikäviin sivuvaikutuksiin vedoten olisi kuitenkin naurettavaa laistaa nyt kotitöistä.)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Turha odottaa miehen tekevän mitään, kun on tottunut ensin täyshoitoon...
Hittolainen. Kun mie oikeasti haluaisin tässä elämäntilanteessa hoitaa kotipuolen käytännönasiat. Mutta pitänee sen verran jättää vastuuta miehellekin, ettei vallan passivoidu.
Kun aikansa pääsee helpolla, on vaikea muuttaa tapojaan.
Manfred...
...vaikeaa, kyllä, mutta ei mahdotonta.
Aina voi muuttaa tapansa. Aina.
...älä passaa liikaa, se odottaa sitä muuten koko loppuikänsä. Sanoo yks, joka passaa vieläkin mielellään, jos huomaa, et tulee huomioiduksi kaikinpuolin passaamisen lomassa.
Jos välit kylmenee jostain syystä, passaus loppuu siihen. Minusta on kiva "huoltaa" miestäni silloin kun hänkin on ihana minulle.
Mut niin ku sanoin, ne oppii siihe aika nopeesti.
Joo,kyllä kaivat kuoppaa itsellesi ja syvää. Opetat miehesi tosiaankin siihen, että "akkojen hommat" eivät hänelle kuulu.
No itsepä osasi valitset.
Tajuan todellakin tilanteen ongelman, enhän muuten olisi siitä tänne avautunut. Mutta jotenkin se tuntuu pahalta ja tyhmältä, etten voi tehdä niitä kotitöitä nyt kun se minulle sopii ja hyvältä tuntuu, vaan minun pitäisi tulevaisuuden varalta sälyttää niitä miehen kontolle pitkän työpäivän päätteeksi.
Taidan tehdä kypsän ihmisen kompromissiratkaisun. Jospa keskustelen mieheni kanssa aiheesta, ja muistutan, ettei tilanne ole pysyvä. Hän voi vaikka viikonloppuisin osaltaan osallistua, niin ei se pyykinpesukoneen käyttö unohdu =) Mies ei kuitenkaan ole koskaan ollut erityisen laiska tai vastahakoinen kotitöiden suhteen, joten uskon, että potentiaalia tällaiseen elämäntilanteenmukaiseen ratkaisuun ja sen muuttamiseen tulevaisuudessa on, kunhan asia on molemmille osapuolille selvä. Äidiksi en hänelle ryhdy =)
Olen kuullut isäni huutavan kotona (tietysti lasten kuullen) että "minne se noita on piilottanut kaikki sukat". Sana "noita" tässä yhteydessä viittasi äidin ja isän väliseen vitsiin, että he ovat lahjakkaita taikomaan kadoksiin toistensa tavaroita. Mutta pahalta tuo kuulosti, itselleni en sitä toivo...
Onkohan nyt niin, että haluat hiukan kiillottaa sädekehää pääsi päällä. Jos kerran teet mielelläsi kotitöitä, niin ei kai se myöhemminkään mihinkään katoa. Uskotko todellakin, että voit jotenkin "kasvattaa" miestäsi? Miehesi näkyy kasvattaneen itselleen siivoojan, tiskaajan ja ruuanlaittajan. Miksei hän onnistuisi kasvattamaan sinusta lopulta yksinhuoltajaakin?
Sädekehää minulle ei edes ole, mitä kiillottaa. Ja mitä kotileikkiin tulee, on tässä jo sen verran kauan leikitty että on leikki kaukana =)
Tämänhetkinen opintotilanteeni on sellainen, että minulla on runsaasti aikaa ja energiaa tehdä kotona hommia. Ja silloin kun siihen on aikaa ja energiaa, nautin siitä. Tiedän myös sen, että tulee olemaan tulevaisuudessa ei-näin-ihanteellisia aikoja. Mieheni ei ole millään muotoa minua tähän sysännyt, vaan se on oma valintani. Aurinkokin kun paistaa, eikä ole mihinkään kiire, niin pyykkejä ripustaa ihan ilokseen!
Mies siis ei ole kasvattanut minusta kotiorjaa, enkä minä kuvittele kasvattavani hänestä yhtään mitään. Mutta totuushan on se, että avuttomuuteen voi tottua - tiedän sen kokemuksesta. Enkä halua totuttaa miestäni pois kotitöistä ihan meidän molempien kannalta.
Ja loppuheittosi yksihuoltajuudesta oli jo eksynyt niin kauas aiheesta, että en edes tiedä mitä tuohon tuumata =) Jassoo.
Jos pitää kotitöistä, niin sitten pitää. Jos elämäntilanne muuttuu, niin se edellyttää molempien kehittymistä ja halua tehdä asioita yhteisen kodin eteen. Jos mies ei tee kotitöitä, niin tekee sitten muuta, josta kaikki voitte iloita.
Hienoa, kun vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat huolehtia kodistaan ja parisuhteestaan. Kyllä miehetkin tätä arvostavat. Parisuhteen kehittyessä siihen tulee luonnollisesti haasteita, ja siitä yleensä selvitään yhteistuumin.
Itse olen joutunut passaamaan miestä, joka sitten sairauden tullessa lähti toisen naisen kanssa. Kovillehan se otti, mutta olisi se varmasti lähtenyt jo aikaisemminkin. Mies kun oli ymmärtänyt siten, että kodissa riittää kun on mies. Mitään vastuuta yhteisestä kodista oli turha edes odottaa. Yritin vaan peittää miehen puutteet raatamalla itse ettei minua moitittaisi. Omia motiivejaan ns. palvelusuhteessa kannattaa miettiä. Onko sinulla hyvä itsetunto? Yritätkö miellyttää miestäsi? Ja mikä oli loppujen lopuksi motiivisi kirjoittaa tänne palstalle?
Millään muotoa vähimmässäkään määrin ei ole kyse miehen miellyttämisestä, vaikka se ei haittaakaan. Olemme ehtineet hyvin nähdä toisemme sekä laiskimpina että virkeimpinä päivinämme, sekä siistissä kodissa että sikolätissä. Eikä se koskaan ole parisuhteeseemme vaikuttanut millään muotoa.
Itsetunnossanikaan ei ole mitään vikaa. Palvelusuhteesta ei ole kyse, vaan ajankuluksi puuhastelusta. Ajankuluksi taisin tännekin palstalle päätyä, ja ajan kuluksi varmaan juutuin ajattelemaankin tuota kotityöasiaa liikaa, koska ei se koskaan ongelma ole ollut.
Pitäisi vissiin keksiä uusi harrastus =)
Kyllä se vain on niin monen naisen kokemus, että suunnilleen avioero tulee mm. äityisloman jälkeen, kun mies tottuu täyshoitoon kotona, ja sitten pitäisi "ihan itse" sukat löytää omasta kaapistan..... aika avuttomia noi miespuoliset olennot kyllä osaakin olla!
...niitä sukkia ei löydä yleensä siksi, että nainen siirtää ne aina jonnekin jemmaansa siitä, mihin mies ne jätti. Aina niitä ei löydä vaikka ne tavallisimmat jemmatkin ensin tarkastais, joten on pakko kysyä, että minne sä ne laitoit.
Pitääkö sitä saada heti kohtaus, jos löytää sukat lattialta? Mitäs jos se asunnon toinen asukki pisti ne siihen tarkoituksella, tullakseen kohta ne taas pukemaan, kun pitää lähtee kauppaan tai lenkille tai ulkoiluttaan rakki tai hakemaan mukulat tarhasta.
laita ne sukat vaikka tuolin selkänojalle jos niitä aiot vielä käyttää. mun mielestä se on selvä viesti että sukat on menossa pesuun jos ne jätetään hujan hajan lattialle. meillä miehen vaatteet jää aina siihen missä ne on otettu pois päältä. sukat ja kalsarit vieläpä heitellään minne sattuu, ei ole kuin 2 paikkaa mihin ne siitä lattialta voi joutua, joko kaappi tai pyykkikori. ja mies tämän tietää ja tietää myös että ne sinne häviää jos lattialle jätetään.
silti vaikka vaatteet olis sen omilta jäljiltä ties missä, harvase aamu kuuluu "missä on se ja se?" ei edes katsota kaappiin vaan kysytään ensiksi. mua ei haittaa, mä tiedän yleensä aina missä ne vaatteet on vaikka en niihin olis koskenu joten ihan loogista kysyä multa, ei tarvii tuhlata aikaa etsimiseen :) ja tämä ei koske pelkästään vaatteita vaan oikeastaan kaikkea, mä kyllä tiedän missä tavarat on vaikka mulla ei olis mitään tekemistä niiden kanssa ;) mies taas ei löydä mitään vaikka olis nenän edessä :D
...joka ei löydä puhtaita vaatteita talostaa kun tulee saunasta.
Sanoin sille, että kulje sitten alasti, jos et omasta kaapistasi ja talostasi löydä itsellesi vaatteita. Tai hae kaupasta.
Herrajumala, mikä vauva. Ei se kotona tuollainen ollut, mutta vaimonsa passasi sen ihan pilalle (=avuttomaksi) parissa vuodessa.
Haluan vain kertoa tosi pitkän linjan esimerkin kotitöiden taidon merkityksestä. Sukulaismies täytti hiljattain 90 vuotta. Esnsimmäiset 35 vuotta hän eli poikamiehenä ja joutui opettelemaan ruuanlaitot, pyykinpesut ym. Sitten hän löysi elämänsä naisen ja ehti olla naimisissa liki 50 vuotta kun jäi leskeksi. Nyt hän on elänyt jälleen "sinkkumiehen" elämää omassa asunnosaan. Nuorena opitut ja perhe-elämässäkin käytetyt taidot on erittain tarpeen nyt.
Aikanaan heille syntyi kolme lasta. Vaimon ollessa vuorotyössä mies hoiti kotia ja lapsia. varsin modernia meninkiä sen ajan näkökulmasta. Ei voi muuta kuin ihailla sitä elämän asennetta.
Niin, se on täysin asennekysymys. Mies-ihminen löytää kyllä ihan itse omat sukkansa kaapista JOS haluaa. Tai osaa keittää, siivota ym.
olennaiseen