olenko outolintu?

Minä olin naimisissa 7 vuotta ja avioliitosta on kaksi lasta. Yhtenä päivänä, kuin salama kirkkaalta taivaalta mieheni ilmoitti, että lähtee ensi viikolla naispuolisen työkaverinsa matkaan ja jättää kaiken entisen.
Kaksi seuraavaa viikkoa meni ihan sumussa, en syönyt, en nukkunut tai muutakaan. Siihen jäi minun suruni ja murheeni ja aloin elää taas uutta omaa elämääni.
Erosta ei mennyt kuin muutamia kuukausia, kun tapasin nykyisen mieheni. Alkuun tietysti tavattiin vähän, kun kummatkin olivat juuri eronneet, mutta rakkaus vaan veti meidät puoleensa.
Nyt ollaan oltu yhdessä n. 4 vuotta ja en todellakaan kaipaa entiseen. Exääni tietysti lasteni vuoksi näen silloin tällöin, kun hakee lapsia, muttaexäni ällöttää todella.
Nyt vasta olen huomannut, että kyllä minulle oli tarkoitettu aivan joku muu, kuin lasteni isä.

Ottakaa hyvät ihmiset järki käteen ja eläkää elämäänne. Täällä ollaan vaan kerran ja ette pilaa muuta, kuin oman elämänne, jos poraatte exienne perään vuosi tolkulla...ihan oikeesti.
1630
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

aina alussa mutta aina mennään eteenpäin. Olen ollut erossa ja 2:n lapsen kans yksin 98 vuoden syksystä saakka ja en kadu et lähdin. Olin kolmas pyörä.

Koville otti mutta lasten takia aina parempi olla ja antaa aika heille 10:n vuoden helvetin jälkeen. Nyt on elämä ollu onnellinen ja tasapainoinen vaikka moni epäili poikani saavutuksia elämässä. Luulivat et hänestä ei tule mitään, mutta parempaa poikaa tuskin löytyy. Siis mun mielestä, kaikille äideillehän ja isillekin on se oma aina paras.

En ole edes ajatellu uutta vaikka olen seurustellut ja kandidaatteja on enemmän jos vähemmän ja joskus vähän liikaakin, mutta olen yksin lasten kans vielä muutaman vuoden. Silti olen onnellinen

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


orvokki76 kirjoitti:

Minä olin naimisissa 7 vuotta ja avioliitosta on kaksi lasta. Yhtenä päivänä, kuin salama kirkkaalta taivaalta mieheni ilmoitti, että lähtee ensi viikolla naispuolisen työkaverinsa matkaan ja jättää kaiken entisen.
Kaksi seuraavaa viikkoa meni ihan sumussa, en syönyt, en nukkunut tai muutakaan. Siihen jäi minun suruni ja murheeni ja aloin elää taas uutta omaa elämääni.
Erosta ei mennyt kuin muutamia kuukausia, kun tapasin nykyisen mieheni. Alkuun tietysti tavattiin vähän, kun kummatkin olivat juuri eronneet, mutta rakkaus vaan veti meidät puoleensa.
Nyt ollaan oltu yhdessä n. 4 vuotta ja en todellakaan kaipaa entiseen. Exääni tietysti lasteni vuoksi näen silloin tällöin, kun hakee lapsia, muttaexäni ällöttää todella.
Nyt vasta olen huomannut, että kyllä minulle oli tarkoitettu aivan joku muu, kuin lasteni isä.

Ottakaa hyvät ihmiset järki käteen ja eläkää elämäänne. Täällä ollaan vaan kerran ja ette pilaa muuta, kuin oman elämänne, jos poraatte exienne perään vuosi tolkulla...ihan oikeesti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu