Minulla oli vuosi sitten melkoinen angsti päällä, oli ihan pakko löytää jostain naisseuraa. Tosiaankin olin melko epätoivoinen suorastaan. Se oli vuosi sitten. Nyttemmin olen hyväksynyt sen tosiasian ettäpoikamieheksi tässä jäädään koko elämäksi eikä siinä mitään ihmeellistä ole joten kaikki on rauhoittunut.
Vuosi sitten kun en ollut ihan samaa mieltä, tuli paljon harrastettua netin kautta seuranhakua. Kyllähän se tilaisuuksia poiki. Kaiken kaikkiaan kävin seitsemillä treffeillä. Kolme tapausta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen. Tietenkin ensimmäinen kokemus, joka oli pettymys.Minulla on vissiin melkoisen luottamusta herättävä puhelinääni sillä ennen tapaamistamme olimme puhuneet paljon puhelimessa ja nainen paljasti kaikenlaisia melko intiimejäkin asioita itsestään, joita ei ihan ventovieraalle yleensä kerrota.
Tavatessamme pystyin melekin lukeman hänen ajatuksensa, että "Luoja, tolle äijällekö minä olen itsestäni kertonut vaikka mitä". Juotiin kohteliaisuuskahvit ja toivotettiin toisillemme hyvää jatkoa.
Seuraavat muutamat eivät olleet juuri kummempia.
Toiseksi viimeinen tapaus oli iloinen poikkeus. Olimme sähköpostiviestitelleet paljon aikaisemmin ja meillä juttu synkkasi hyvin. Tavatessamme myös. Mutta, hän oli jo etukäteen rehellisesti kertonut, että hän on kahden lapsen yksinhuoltaja ja lopulta yhteistuumin päätimme että ehkä meidän maailmamme ja elämänkokemuksemme ovat sittenkin kuin eri planeetalta. Kuitenkin, hänen kanssaan silloin tällöin vielä viestitellään että mitä kuuluu. Miellyttävä ihminen.
Viimeinen tapaus oli se, joka sai minut lopettamaan harrastuksen. Eräs nainen vastasi minun ilmoitukseen ja viestitelimme jonkin toven ja sitten sovimme treffit. Tapasimme ja itse en erityisemmin kiinnostunut. Joimme kuitenkin kahvit ja teimme kävelylenkin ja juttelimme kaikenlaista. No, hän lähinnä tykkäsi puhua itsestään, joka on ärsyttävä piirre ihmisessä kuin ihmisessä.
Tässä vaiheessa tein sen virheen, että en sanonut suoraan, että ei tavata enää eikä viestitellä. Annoin väärän signaalin siis. Seuravina päivinä häneltä alkoi tulla tekstareita ja sähköpostiviestejä, jotka hän oli allekirjoittanut esim "Päiviesi piristäjä" tai "Elämäsi käännekohta" ym yhtä kornia. Viimeistään tässä vaiheessa olisi pitänyt puhaltaa peli poikki.
Eräs päivä hän lähetti raivoa puhkuvan viestin, että mitä peliä minä oikein pelaan. Olin äimän käkenä. Ilmeni, että hän oli huomannut,että ilmoitusviestini oli yhäcityssä. Siis, itse olin laittanut ilmoituksen city-deittiin ja siellähän on myös sellainen toiminto, että oman viestin voi poistaa mutta enhän minä sitä edes tiennyt. Hän tulkitsi että minä samanaikaisesti tapailen muita naisia. Selitin että kyse on väärinkäsityksestä ja hän vaati minua poistamaan ilmoitukseni. No, sen vielä teinkin.
Eräänä päivänä häneltä tuli vihaisia viestejä, että missä oikein olen ja miksi en vastaa hänen viesteihin ja tekstareihin. Siinä vaiheessa lähetin hänelle viestin, että en ole hänelle tilivelvollinen menemisistäni ja tulemisistani ja toivotan hänelle hyvää jatkoa elämässä mutta ilman minua. Sen jälkeen en hänen viestejänsä edes avannut ja pikkuhiljaa ne loppuivat. Kuitenkin vielä viime kuussa tuli yksi satunnainen viesti häneltä.
Opetus on se, että AINA tehkää alusta lähtien selväksi jos ette ole kiinnostuneita. Minun moka tämä viimeisin tapaus kun en kertonut heti että ei kiinnosta.
Kuten sanoin, en ole enä sen jälkeen netin kautta seuraa hakenut. Minulla on kuitenkin muutama naispuolinen sähköpostiviestiystävä ja samaten tekstiviestiystävä, naispuolisia siis. En ole heitä koskaan tavannut ja se viestittely on kestänyt jo kauan. Viesteissä on täysin ystävämeininki ja omasta mielestäni pilaisin koko jutun jos kävisin vonkaamaan.Jollain lailla olen näiden ihmisten ystävyydestä riippuvainen, siis koukussa viestittelyyn vaikka eihän asiassa mitään järkeä olekaan kun tarkemmin ajattelee.
Vuosi sitten kun en ollut ihan samaa mieltä, tuli paljon harrastettua netin kautta seuranhakua. Kyllähän se tilaisuuksia poiki. Kaiken kaikkiaan kävin seitsemillä treffeillä. Kolme tapausta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen. Tietenkin ensimmäinen kokemus, joka oli pettymys.Minulla on vissiin melkoisen luottamusta herättävä puhelinääni sillä ennen tapaamistamme olimme puhuneet paljon puhelimessa ja nainen paljasti kaikenlaisia melko intiimejäkin asioita itsestään, joita ei ihan ventovieraalle yleensä kerrota.
Tavatessamme pystyin melekin lukeman hänen ajatuksensa, että "Luoja, tolle äijällekö minä olen itsestäni kertonut vaikka mitä". Juotiin kohteliaisuuskahvit ja toivotettiin toisillemme hyvää jatkoa.
Seuraavat muutamat eivät olleet juuri kummempia.
Toiseksi viimeinen tapaus oli iloinen poikkeus. Olimme sähköpostiviestitelleet paljon aikaisemmin ja meillä juttu synkkasi hyvin. Tavatessamme myös. Mutta, hän oli jo etukäteen rehellisesti kertonut, että hän on kahden lapsen yksinhuoltaja ja lopulta yhteistuumin päätimme että ehkä meidän maailmamme ja elämänkokemuksemme ovat sittenkin kuin eri planeetalta. Kuitenkin, hänen kanssaan silloin tällöin vielä viestitellään että mitä kuuluu. Miellyttävä ihminen.
Viimeinen tapaus oli se, joka sai minut lopettamaan harrastuksen. Eräs nainen vastasi minun ilmoitukseen ja viestitelimme jonkin toven ja sitten sovimme treffit. Tapasimme ja itse en erityisemmin kiinnostunut. Joimme kuitenkin kahvit ja teimme kävelylenkin ja juttelimme kaikenlaista. No, hän lähinnä tykkäsi puhua itsestään, joka on ärsyttävä piirre ihmisessä kuin ihmisessä.
Tässä vaiheessa tein sen virheen, että en sanonut suoraan, että ei tavata enää eikä viestitellä. Annoin väärän signaalin siis. Seuravina päivinä häneltä alkoi tulla tekstareita ja sähköpostiviestejä, jotka hän oli allekirjoittanut esim "Päiviesi piristäjä" tai "Elämäsi käännekohta" ym yhtä kornia. Viimeistään tässä vaiheessa olisi pitänyt puhaltaa peli poikki.
Eräs päivä hän lähetti raivoa puhkuvan viestin, että mitä peliä minä oikein pelaan. Olin äimän käkenä. Ilmeni, että hän oli huomannut,että ilmoitusviestini oli yhäcityssä. Siis, itse olin laittanut ilmoituksen city-deittiin ja siellähän on myös sellainen toiminto, että oman viestin voi poistaa mutta enhän minä sitä edes tiennyt. Hän tulkitsi että minä samanaikaisesti tapailen muita naisia. Selitin että kyse on väärinkäsityksestä ja hän vaati minua poistamaan ilmoitukseni. No, sen vielä teinkin.
Eräänä päivänä häneltä tuli vihaisia viestejä, että missä oikein olen ja miksi en vastaa hänen viesteihin ja tekstareihin. Siinä vaiheessa lähetin hänelle viestin, että en ole hänelle tilivelvollinen menemisistäni ja tulemisistani ja toivotan hänelle hyvää jatkoa elämässä mutta ilman minua. Sen jälkeen en hänen viestejänsä edes avannut ja pikkuhiljaa ne loppuivat. Kuitenkin vielä viime kuussa tuli yksi satunnainen viesti häneltä.
Opetus on se, että AINA tehkää alusta lähtien selväksi jos ette ole kiinnostuneita. Minun moka tämä viimeisin tapaus kun en kertonut heti että ei kiinnosta.
Kuten sanoin, en ole enä sen jälkeen netin kautta seuraa hakenut. Minulla on kuitenkin muutama naispuolinen sähköpostiviestiystävä ja samaten tekstiviestiystävä, naispuolisia siis. En ole heitä koskaan tavannut ja se viestittely on kestänyt jo kauan. Viesteissä on täysin ystävämeininki ja omasta mielestäni pilaisin koko jutun jos kävisin vonkaamaan.Jollain lailla olen näiden ihmisten ystävyydestä riippuvainen, siis koukussa viestittelyyn vaikka eihän asiassa mitään järkeä olekaan kun tarkemmin ajattelee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tätä oli kiva lukea vaikka surullisen sävyinen olikin. Nettideittailu on vähän kuin pelaisi hedelmäpeliä. Ja ainahan se vähän arpapeliä on.
Voisit myös kokeilla mennä baariin ja jutella jonkun mukavan tuntuisen naishenkilön kanssa joka kuitenkaan ei räkäkännissä ole. Tai no, ehkä vähän teinien homma tuo baarideittailu. Ajattelin vain, että voi olla helpompi nähäd heti että synkkaako jos tapaa kasvotusten. Toki se menee heti pinnalliseksi - ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan - touhua.
Ää, en enempää ala kommentoimaan muuta kun onnea ja vinkkinä ;)
se nainen ilmestyy elämääsi juuri silloin kun sitä vähiten odotat.
Eli keskity työhön ja muuhun ja katso löytyykö sattumalta sitten sitä omaa naisystävää.
Terveisin nainen
En usko että minun elämääni mitään naista koskaan ilmestyy mutta kuten sanoin, asia ei ole enää sillä tavalla ahdistava kuten esim vuosi sitten. Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka eivät koskaan löydä mielitiettyyään, sellaista se elämä vaan on.
Sitä paitsi, asiaa ei auta, että itsekään en ihan kenen tahansa kanssa edes haluaisi olla. Kuten kerroin nettideittailukokemuksistani niin yhdenkään heidän kanssaan en olisi halunnut olla ja ainakin se viimeinen tuttava olisi kovasti halunnut olla minun kanssani. Tuntuu siltä, että naisilla se rima alkaa kovasti laskemaan kun biologinen kello alkaa tikittämään.
Minun elämässäni on nykyään niin paljon muuta ajateltavaa kuin naisenpuute, että asiat ovat loksahtaneet oikeisiin mittasuhteisinsa. Tällä hetkellä on taloudelliset huolet niin ylivoimaisia että ei ehdi paljon muuta miettiä kun asuntolaina on kaatumassa niskaan. Olen kohta konkurssissa oleva mies. Ei kovin painavaa valuuttaa naismarkkinoilla.
Eronneena sanon sulle suoraan: ei ole pariin vuoteen naiset kiinnostanut pätkääkään!
Useamman kerran olen ollut treffeillä, parit jätin n. vartin jälkeen, muutamaa en mennyt edes tapaamaan ja toisille en edes vastaa.
Tajusin, että mä en yksinkertaisesti halua mitään naisihmistä. Ero ja tappelu sai ainakin minut vihaamaan suomalaista naista, noin yleisesti ottaen.
Tuoko tulevaisuus minulle toisen ajatusmaailman vai ei jää nähtäväksi. Ulkomaille haikailen ja siellä käyn nykyään usein, en naisten perään vaan nähdäkseni että muuallakin kuin Suomessa on elämää ja sellaista elämää joka ei tunnu ahdistavalta.
Naisista erossa pysyminenkin voi olla helvetin hyödyllistä ja asioita voi alkaa pikku hiljaa ymmärtämään muillakin tavoilla kuin mitä täällä harmaassa Suomessa yleensä luullaan.
Nauti siitä että olet yksin, saat tehdä mitä haluat, saat mennä minne haluat. Kukaan ei arvostele ja nalkuta perääsi. Jonain päivänä joku
hyvä tyyppi voi tulla jostain eteesi katso sitten miten hommat voisivat mennä. Netistä on turha kaivaa itselleen ongelmia.
Itte oon parin vuoden ajan sähläilly niin paljon äijien kans, lähinnä yrittänyt deitata ja yhes vaihees yhenillanjutut oli sitä jotakin, mutta jossain vaiheessa leikkiin kyllästyy.
Tiedän, kuulostaa teiniangstiselta mä-en-enää-koskaan-rakasta-ketään-puheelta, mutta ei se noin ole. Jos joku äijänkäppänä kävelee vastaan, ni siinähän kävelee ja katotaan mihin siitä on. Mutta juuri nyt ei jätkät kiinnosta yhtään.