Välillä tekis mieli katkaista välit mutta siltikään pääni sanoo etten voi luovuttaa, kun mulla on jos on muutama ystävä, jotka on muuten hyviä ystäviä mitä nyt kaks niistä paljon lapsellisempia. Yksi heistä tulee tapaamisiin vähintään puoli tuntia myöhässä aina joku syy, toinen puhui kerran paskaa selän takana, toinen syyttää mua ahistelusta vaikka itse ahisti mua (ahistun helposti) lisäksi viettämässä tyttöjen iltaa joihin ei mua kutsuttu joissa olin ainoa joihin ei mua kutsuttu, lisäks nää ei soita ei lähetä viestiä että mitä sulle kuuluu?? Mä soitan heille puhutaan tunti sit saldo loppuu eikä heistä kuulu mitää no yhestä kyllä - sentään. kaikki seurustelee, kyl mä sen ymmärrän miksi aika ei riitä mulle, yhellä lapsi senkin ymmärrrän, mutta silti, ei jaksa aina olla ekana pyytämässä lähtemään jonnekkin. olen myös varautunut siihen jos toiselta puuttuu kymmenen penniä on taskussa lainaksi. mutta jos enemmän saat takaisin lounas lappusen (ei se mitään, mut olo tuntuu huijatulta kun aina maksetaan takaisin lapulla). Yks puhuu koko ajan lukiosta, ei jaksa kiinnostaa sekään välil tuntuu et se pitäis mua huonompana (olen amislainen). alkaa pikkuhiljaa kiinnostus näihin ns. frendeihin käydä vähiin. mutta toisaalta nää ei ainakaa kerro asioita eteenpäin niin kuin eräät...
parempia nää on
kui koskaan ennen oli
0194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.