Minulla menee hermot! Itse olen suht järjestelmällinen ja siisti ihminen. Tämä avokkini on siis ihan huoleton ja epäjärjestelmällinen. Minä joudun koko ajan korjaamaan hänen jälkiään (astioita makkarissa,kakkaraitoja pöntössä,likaisia astioita sohvapöydällä...)Riita syntyy aina kun mulla menee hermo sikolätissä asumiseen...hänen mielestään ne ovat vain elämisen jälkiä...Siis sotku on sellaista, että hävettäisi jos yllätysvieraita tulisi. Hän sanoo minua kontrollifriikiksi ja käskee sopeutumaan sotkuiseen asumiseen...meinaa pikkuhiljaa mennä hermo..siis en tarkoita että paikat kiiltäis ja olisi kliinisen siistiä..vaan että roskat roskissa,tiskit altaassa, puhdas wcpytty ja leivänmuruset poissa näkösältä...onko tämä liikaa?
Sotkuinen avokki
lyylityyli1
81735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sika
Joo, ei tuosta ihan totta tule mitään. Susta tulee nalkuttava, v... keski-ikäinen akka, ja miehestäsi puhumaton jörrikkä.
Kokemuksesta sanon, että sotkuista ei siistiksi muuteta. Ei oikeasti.
Kohta riidat hiipii makkariin, ja sitten kun seksi ei enää luista, niin suhde on ohi. Älä tee lapsia ainakaan.
Sen energian, mitä käytät aiheesta nalkuttamiseen, käytä siihen siivoamiseen. Niin minäkin teen, en itsekään voi sietää likaista keittiötä esim.
Meillä taas on niinpäin, että mies on tosi siisti ja korjaa heti tavarat pois pöydiltä, vaikka minulla olisi lehdenluku kesken. Hän ei nalkuta minulle, mutta tunnen silti piston sydämmessäni, kun hän ehtii aina korjaamaan esim. likaiset astiat. Minäkin siivoan kyllä jalkeni, mutta saatan ensin tehdä jotain muuta välissä ja mennä sitten korjaamaan. Ja esim,juuri lehdenluvussa jätän lehden avoimeksi pöydälle,kun tykkään pian palata siihen uudelleen.Mutta mies ehtii aina ensin.
Mies ei ilmeisesti ainakaan vielä koe jälkieni siivoamista rasitteeksi,mutta minua taas rasittaa,kun hän ehtii joskus liiankin nopeasti. Joudun esim. etsimään lukemaani lehteä lehtikorista. Liika siivousintoilu siis tekee minun oleilustani hankalampaa. Olen naureskellen vihjaillut, ettei olisi niin nopea järjestelemään ja siivoamaan.
Jos miehesi tarvirtsee vähän syttymisaikaa? Tietenkin jos tavarat makaavat päivätolkulla, mutta jos olet itse turhan nopea käänteissäsi ja olet heti siivoamassa pöytää, niin miehesi ei ehdi osallistua siistimiseen.
Meiltä vielä esimerkkiä: Jätän puhelinten laturit tietylle sivupöydälle ja vain kasaan johdot päälle.On niin nopeampi nykäistä laturi ja laittaa pistorasiaan.Mies sitten rullaa johdot tiukasti laturin ympärille ja menee aikansa, että saan nämä "rullat" auki ja puhelimen seinään.Tosi ärsyttävää, kun joskus pitäisi kesken puhelun saada puhelin äkkiä latinkiin.
Tai teen puutöitä varastossa ja ajattelen jatkaa hommia,kun taas ehdin. Jätän tarvikkeet ja työkoneet niille sijoilleen, kun kumminkin niitä taas kohta tarvitsen. Vaikka menisi muiden kiireiden vuoksi parikin päivää, niin tarkoitukseni on vielä käyttää koneita ja tarvikkeita. Mutta annas olla, kun menen jatkamaan: mies on siivonnut kaiken työpöydiltä ja pakannutjoka koneen alkuperäispakkaukseensa ja vienyt puutavarat puukasaan. Kerää siinä sitten taas kaikki uudelleen käyttöön. Ja varastossa kun ei edes vieraat käy, miksi siellä pitäisi siistiäkään koko ajan olla.
En ole sottapytty ja kodissani oli ennen yhteenmuuttoa ihan siistiä, vaikka lehtiä oli jonkun verran pöydillä ja astioita tiskialtaassa tai muki pöydällä. Miehen tultua taloon, koti on koko ajan paraatikunnossa, mikä on toki mukavaa. Toisaalta taas tietty rentous oleilusta on vähentynyt. Mutta liitto on tuore ja eiköhän tässä molemmat hiouduta lähemmäs kultaista keskitietä...
Oma avokkini on aika sotkuinen ja ennen yhteen muuttua hän tuskin tunsi käsitettä "siivoaminen". Nykyään hän tiskaa, imuroi, pyykkää, etc.
Keino jolla sain hänet osallistumaan on seuraava:
En kertaakaan ole kommentoinut sotkua millään lailla, vaan olen itse siivonnut ja laittanut paikat kuntoon. Noin 4 kuukaudessa hän ei enää kestänyt olla jouten, kun puursin ja alkoi itse korjata jälkiään. Vielä ei ole sottapytty kokonaan poistunut, mutta auttaminen riittää minulle. Olenhan itsekkin eräänlainen sottapytty... :)
Tämä on yksi näitä ikuisuuskysymyksiä, joihin vastaus on "toista ihmistä ei voi muuttaa", mutta hyvässä liitossa täytyy pystyä tekemään kompromisseja ja siihen on MOLEMPIEN osallistuttava.
Voistiko sinä joustaa jostakin ja loppettaa sen marttyyrimaisen siivousfriikkeilysi ja hellittää vähän?
Mies puolestaan voi alkaa hoitaa joitakin asioita paremmin?
... siitä se sitten lähtee. Mutta jos kumpikaan ei ole halukas omista kriteereistään piiruakaan hellittämään, niin siinä sitä sitten ollaan; ajan kanssa ero edessä...
Ihan nousi niskakarvat pystyyn. Jos miehesi kutsuu sinua kontrollifriikiksi, olisikohan hänellä ihan perustellut syyt tehdä niin?
Ja mikä sinä olet sanelemaan, miten teidän kodissa eletään - onko miehesi siellä alivuokralla, tai mitä? Aina mennään sen siistimmän mukaan, et ole tullut ajatelleeksi, että yhteinen kotinne on myös MIEHESI koti, jossa ei jaksa joka alvarin hetki pingottaa jotain saatanan leivänmuruja, jottei vaimolla olisi naama rytyssä kuin kamelin persii.
Niin. Kodilla ja armeijalla on eronsa, tiedätkö?
Ja minä olen nainen. ADHD.
Ei se kaikilta onnistu sisäsyntyisesti siististi eläminen. Joillakin on oikeasti tärkeämpääkin tekemistä. Se on niiden aina-oikeassa-olevien, neuroottisten ihmisten ihan oma häpeä, jos heidän maailmankuvansa ja elämänsä heittää häränpyllyä, kun teekuppi onkin telkkaripöydällä eikä tiskialtaassa. Ja jos tuttavat on sellaisia, että heidän nenänselkänsä rypistyy muutamasta käytetystä astiasta, niin kylläpä teillä on pikkumaisia, tylsiä tuttavia, pitävät vissiin jakkupukua nukkuessaankin. Ja niitten kotona on pastellivärejä, marimekkoverhoja, design -astioita ja kuviollisia talouspapereita. Boring!
Löysää pipoa, nainen!
Ja vielä parempaa, yritä vaikka riisua se saamarin pipo. Näkyy maailmaakin enemmän, kun ei ole villaneuletta silmillä!