Kertokaapa mielipiteenne:
Minulla on suhteessani kaksi isohkoa ongelmaa: yhteenmuutto ja erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3 vuotta, josta viimeisen vuoden ajan olemme puuhailleet yhteenmuuttoa ja etsineet isompaa vuorka-/omistusasuntoa (kummallakin yksiöt). Käytännössä katsoen olen jo asunut hänen luonaan 2 vuotta, kun pyörähdän omassa asunnossani hoitamassa vain opiskelujutut. Olemme olleet jo kahdesti ostamassa kivaa asuntoa(asunnot olisivat tulleet jo työelämässä olevan miehen nimeen, kun hän lainat olisi maksanutkin), mutta viime hetkellä olemme peruneet suuren rahamenekin nimissä. Nyt meille on tarjottu upeaa vuokra-asuntoa, mutta mies empii - ja niin olen minäkin alkanut empiä: mies haluaisi kuulemma muuttaa, koska asumisen taso nousisi. Minä haluan muuttaa yhteen suhteen vuoksi, en asunnon.
Toinen ongelma liittyy kiinteästi yhteenmuuttoon: mies haluaisi lähteä ulkomaille töihin 13 kk:ksi syksystä alkaen - tai siis hakea erästä huippupestiä, johon hänellä olisi hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Etäsuhdehan siitä tulisi, sillä en voi opiskelujeni takia lähteä juuri tässä lähdössä matkaan: en saisi ulkomailla suoritettuja vuoden opintoja sisällytettyä tutkintooni. Miehen mielestä en jousta tarpeeksi ja voisin ihan hyvin lähteä matkaan. Minäkin haluan ulkomaille, mutta en kesken koulutuksen ilman tutkintopapereita ja Ranskaan, jonka kieltä en osaa. Ja toiseksi, olen jo kerran odottanut miestä Suomessa ½ vuotta hänen vaihtariopintojensa ajan.
Siis: miehen mielestä voisimme periaatteessa muuttaa yhteen siihen vuokra-asuntoon, kun elintaso nousisi. Minä puolestani vaadin, ettei hän hae sitä ulkomaanpaikkaa, jos muutamme. Muuten minä jäisin hyvin todennäköisesti jo pari kk muuton jälkeen yksin kalliiseen vuokra-asuntoon miehen suunnattessa Eurooppaan. Ja tuollainen hinku ulkomaille loukkaa, sillä hän ei suostu uskomaan, etten voi lähteä mukaan ja väittää, että jos jää minun kanssani yhteen, hän ei pääse ikinä ulkomaille.
Minulla on suhteessani kaksi isohkoa ongelmaa: yhteenmuutto ja erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3 vuotta, josta viimeisen vuoden ajan olemme puuhailleet yhteenmuuttoa ja etsineet isompaa vuorka-/omistusasuntoa (kummallakin yksiöt). Käytännössä katsoen olen jo asunut hänen luonaan 2 vuotta, kun pyörähdän omassa asunnossani hoitamassa vain opiskelujutut. Olemme olleet jo kahdesti ostamassa kivaa asuntoa(asunnot olisivat tulleet jo työelämässä olevan miehen nimeen, kun hän lainat olisi maksanutkin), mutta viime hetkellä olemme peruneet suuren rahamenekin nimissä. Nyt meille on tarjottu upeaa vuokra-asuntoa, mutta mies empii - ja niin olen minäkin alkanut empiä: mies haluaisi kuulemma muuttaa, koska asumisen taso nousisi. Minä haluan muuttaa yhteen suhteen vuoksi, en asunnon.
Toinen ongelma liittyy kiinteästi yhteenmuuttoon: mies haluaisi lähteä ulkomaille töihin 13 kk:ksi syksystä alkaen - tai siis hakea erästä huippupestiä, johon hänellä olisi hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Etäsuhdehan siitä tulisi, sillä en voi opiskelujeni takia lähteä juuri tässä lähdössä matkaan: en saisi ulkomailla suoritettuja vuoden opintoja sisällytettyä tutkintooni. Miehen mielestä en jousta tarpeeksi ja voisin ihan hyvin lähteä matkaan. Minäkin haluan ulkomaille, mutta en kesken koulutuksen ilman tutkintopapereita ja Ranskaan, jonka kieltä en osaa. Ja toiseksi, olen jo kerran odottanut miestä Suomessa ½ vuotta hänen vaihtariopintojensa ajan.
Siis: miehen mielestä voisimme periaatteessa muuttaa yhteen siihen vuokra-asuntoon, kun elintaso nousisi. Minä puolestani vaadin, ettei hän hae sitä ulkomaanpaikkaa, jos muutamme. Muuten minä jäisin hyvin todennäköisesti jo pari kk muuton jälkeen yksin kalliiseen vuokra-asuntoon miehen suunnattessa Eurooppaan. Ja tuollainen hinku ulkomaille loukkaa, sillä hän ei suostu uskomaan, etten voi lähteä mukaan ja väittää, että jos jää minun kanssani yhteen, hän ei pääse ikinä ulkomaille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuo 13 kk nyt niin paljon ole, mikäli oikeasti haluatte toistenne kanssa elää. Minä ainakin ymmärtäisin miestäni ja hänen uraansa ja antaisin hänen mennä yksin sinne ulkomaille. Jos ei pääse toteuttamaan urasuunnitelmiaan suhteen takia, se voi katkeroittaa. Kaipa se mies maksaa osuutensa vuokrasta sieltä ulkomailta käsin kuitenkin?
1. Jos miehesi menee yksin ulkomaille, teille tulee ero.
2. Toisaalta, jos hän ei mene, asia jää kirvistelemään teitä, ja siitä saattaa tulla silti ero. Sinä estit? Hänestä tuntuu ainakin siltä.
3. Kolmas vaihtoehto.... ette ota missään nimessä uutta kallista kämppää (kuka sen maksaa?). Mies menee ulkomaille, ja sinä osaksi tai kokoajaksi mukaan. Mitä väliä on opintojen viivästymisellä? Tai mene tosiaan osaksi aikaa. Et ilmeisestikään opiskele yliopistossa.. siellä olisi mm. etäopintovaihtoehtoja, graduntekoa ym. ym.
Duoda duoda... sun /teidän täytyy päättää nyt ja just nyt tässä jatkatteko siis vai eroatteko.
vaikeaa.
Tämä tapaus on sitten todennäköisesti niitä camel boots-miehiä, jotka kulkevat omia polkujaan - ehkäpä koko ikänsä.
Eli tällaista miestä ei oikein saa istutettua "rivitalo-kaksilasta-purjevene-koira-lauantaisin saunaan"-kuvioon.
Harkitse mitä itse elämältä haluat, haluatko tulevina vuosina seikkailla "miehen siivellä hänen työnsä perässä" ympäri maailmaa tai odotella häntä kotona, kun mies menee omia menojaan?
Tämä miehesihän selvästi osoittaa menohaluja on liikkuvaa sorttia. Onko tämä siis sinun Elämäsi Mies? Ja oletko sinä ylipäätään hänen Elämänsä Nainen?
Ehkä molemmat olisitte onnellisempia Oikeanlaisen kumppanin kanssa?
Kannusta miestäsi! Anna miehen mennä jos hän haluaa.
Muuta mukana, ole vaikka 2kk ja sit taas Suomessa. Ja sitten taas pari kk hänen luonaan.
Kyllä elämä näyttää, tuleeko suhteestanne mitään vai ei.