En tiedä mitä tekisin, olen tässä nyt kuukauden verran ollut yhden äijän kanssa. Mutta eniten minua rassaa tässä se, että minä olen se joka kysyy että nähdäänkö. Jos esimerkiksi soitan ja kysyn niin vastaus on melkeinpä aina että "joo kai"... Mielestäni en mtn ole edes tehnyt. Olen yrittänyt hieman vihjailla että voisi itsekkin ottaa jtn yhteyttä mutta näemmä ei mene perille.
Olen yrittänyt myös selittää että pettymyksiä en halua. Minua on petetty jne. Edellinen suhteeni loppui tuossa tammikuussa, äijä ei päästänyt baariin, ei halunnut tutustua ystäviini yms yms. Eron jälkeen oli juttua myös erään toisen kanssa n. kuukauden mutta hän halusi vain ja ainoastaan sitä yhtä asiaa... Minulle on ihan tarpeeksi valehdeltu tässä kahden viimeisen vuoden aikana enkä enää kestäisi. Olen yrittänyt sanoa että minulle voi sanoa suoraan jos ei halua nähdä mutta ei näemmä mene perille...
En tiedä mitä tekisin, kyllä hän on sitten silloin ihana kun nähdään ja näin kuitenkin... En vain haluaisi luopua... En saa oikeastaan minkäälaisia vastauksia tunteilleni... Olen yrittänyt sanoa että hänen kanssaan on hyvä olla mutta en minkäänlaista vastakaikua tosissaan saa..
Olen yrittänyt myös selittää että pettymyksiä en halua. Minua on petetty jne. Edellinen suhteeni loppui tuossa tammikuussa, äijä ei päästänyt baariin, ei halunnut tutustua ystäviini yms yms. Eron jälkeen oli juttua myös erään toisen kanssa n. kuukauden mutta hän halusi vain ja ainoastaan sitä yhtä asiaa... Minulle on ihan tarpeeksi valehdeltu tässä kahden viimeisen vuoden aikana enkä enää kestäisi. Olen yrittänyt sanoa että minulle voi sanoa suoraan jos ei halua nähdä mutta ei näemmä mene perille...
En tiedä mitä tekisin, kyllä hän on sitten silloin ihana kun nähdään ja näin kuitenkin... En vain haluaisi luopua... En saa oikeastaan minkäälaisia vastauksia tunteilleni... Olen yrittänyt sanoa että hänen kanssaan on hyvä olla mutta en minkäänlaista vastakaikua tosissaan saa..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siis entinen oli kontrollifriikki ja nyt hermoilet kun mies ei kiinnitä tarpeeksi huomiota?
Miehiä stressaa epävakaa käytös naisessa. Eli jos olet roikkumassa miehessä jo kuukauden jälkeen niin kyllä melkein kuka tahansa empisi ja pistää automaattisesti varovaisempaa vaihdetta silmään.
Jos sinulle jäi jotain todella pahaa hampaankoloon edellisestä suhteesta niin siitä kannattaa puhua vaikka ammattilaiselle tarivttaessa.
Ettet nyt vaan liian nopeasti lentele miehestä mieheen? Kokeilet vaikka joku 2-6kk olla ihan omillasi ja mahdollisen pahan olon hoidat ystävien ja perheen avulla?
Ai kontrollifriikki? ja ei saa ahdistella?
Mä en tajua miehiä, enkä opi ikinä tajuamaan.
Mulla on vähän sama juttu kuin AP:llä. Mies sanoo, että tykkä tapailla, mutta ei koskaan ehdota itse. Eli se olen aina minä kun kysyn - minä kun vonkaan (?). Minusta meillä on kivaa kun tavataan, ja näin mieskin sanoo tai antaa ymmärtää (en nyt suoraan ole kysynyt - itse sanonut).
Sitä olen kysynyt, että ahdistelenko liikaa. No en kuulemma.
Mutta v.. kun se olen aina minä kun kysyn.
No nyt sanotte, että lakkaa kysymästä. No ukko ei ota takuulla 3:n kuukauteen yhteyttä sitten! Eli sama kai sitten kun unohdetaan koko juttu? Miksi ei sitten voi sanoa suoraan, jos ei hemmetti huvita. Sillä musta tosiaankin tuntuu jo, että sitä ei huvita, mutta se ei vain viitsi edes sitä sanoa. Vedättää.
Moi vaan. Mies pitää sua varalla, ja odottaa, jos jotain "parempaa" tulisi vastaan. Hänen on varmaan kivempi olla sinun kanssasi kuin yksin. Kyllä mieskin osoittaa kiinnostusta naista kohtaan silloin, kun sitä todellisuudessa on olemassa. Miksi sinulle edes kelpaa suhde, joka on ainoastaan sinun aktiivisuutesi varassa?
Jos hän sanoisi sulle, että ei huvita olla enää kanssasi, niin samalla hän joutuisi elämään ilman sitä kaikkea huomiota ja seksiä mitä hän sinulta saa. Taitaa nauttia siitä kuitenkin.
Eli jos on halua/ on aikaa ja kykyä.
Se vain jotenkin pikkuhiljaa hiipi noin - sitten yhtäkkiä huomaa, että itse on ainut joka ottaa yhteyttä... siinä vaiheessa jo v....
Nyt pitäis kehitellä voimaa repäistä itsensä irti. :-(
Toisaalta luulis, että olisi aika helppo vetäistä itsensä irti tuollaisesta, jos hän ei kuitenkaan edes ota suhun yhteyksiä tai osoita kiinnostusta. Kyse on sitten vain siitä että miten sä saat sen asian käsiteltyä omassa päässäsi niin, että pystyt itse lopettamaan sen yhteydenpidon. Tavallaan se suhteen aloittaminen, ylläpitäminen ja lopettaminen on ollut ihan sun oma juttusi.
Tulee vähän mieleen, että onko sulla taipumus ripustautua tuolla tavalla? Onko muita vastaavia suhteita takana?
Tietysti voi käydä niin, että lopetettuasi yhteydenpidon miekkonen alkaa lähestyä sinua. Sinun on sitten mietittävä ja päätettävä uudestaan, mitä haluat tehdä. Mutta eiköhän hän saa vähintäänkin hyvän herätyksen, jos lähdet.
Ne ei tosiaankan ole taipumus ripustautua. Oikeastaan sarkastisesti olen ajatellut, että tämä on kohtalon kosto minulle. Tähän asti minä olen tainnut olla se, joka on ollut passiivisempi. Nyt kun vihdoin olen rupeamassa tajumaan, että ei saisi jättää kaikkea yhteydenpitoa/aloitteita ym. miehen vastuulle, niin taisin päästä tosi kouluun.
No loppuhan tämä, jos en ota yhteyttä. Veikkaan. Olen jo pari kertaa yrittänyt, mutta itse sortunut sitten. Pitää laittaa lappu seinälle itselle, että en ota enää kertaankaan mitään kontaktia... siitä se loppuu... mutta kun mua periaatteessa v... sekin, että ei voi päin naamaa rehellisesti sanoa, että ei huvita. Että vain hiipuu pois.. se on raukkamaista. Se kai siinä rasittaakin, kun sain käsityksen, että ko mies on fiksu - ja sitten se käyttäytyy noin raukkamaisesti ja inhottavasti.
No, pitää keksiä kesälle muuta tekemistä niin, että unohtaa.
Hei vaan. Lienee oikea ratkaisu.
Kesä tulee, nyt ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!
"Olen jo pari kertaa yrittänyt, mutta itse sortunut sitten."
Poistat ihan kylmästi vaan miehen numeron kännykän muistista. Näin toimin, kun itse olin kerran vastaavassa tilanteessa. Sen jälkeen on helppo kestää kaikki kiusaukset ottaa mieheen uudestaan yhteyttä, kun se ei käy ihan tuosta vaan.
Toinen vaihtoehto on, ettet sinä annakaan jutun vain hiipua. Sanot suoraan miehelle (ihan viileän asiallisesti) että tämä juttu loppuu nyt tähän, koska sinä et saa tästä suhteesta sitä mitä kaipaat. Antaa miehen olla raukkamainen ja inhottava, mutta näytä sinä, että sinulta löytyy selkärankaa. Sen jälkeen voit vaikka noudattaa tuota ykkösneuvoani, niin et tule sitten ottaneeksi mieheen enää yhteyttä (se söisi sanomasi uskottavuutta aika rankasti). Voi olla, että mies sen jälkeen muuttuukin aktiiviseksi - tai sitten ei. Sinä saat kuitenkin "mielenrauhan", kun olet omalta osaltasi selvittänyt asian. Voit suunnata tämän asian murehtimiseen säästyneen ajan ja energian johonkin mukavampaan. Varmasti löytyy sellaisiakin miehiä, jotka ottavat suhdehommelit tosissaan.
"Olen yrittänyt sanoa että minulle voi sanoa suoraan jos ei halua nähdä mutta ei näemmä mene perille... "
Kuulehan nainen, sina olet se jolle miesten viestit eivat mene perille!
He kohtelevat sinua aivan kuten sina ansaitset, sina nimittain rukoilemalla rukoilet ala-arvoista kohtelua ja sinua kohtaan hyvin halventavaa kaytosta.
He antavat juuri sita.
Mitenka olisi, eikohan sinun olisi jo korkein aika muuttaa omaa kaytostasi, alkaa hankkia hiukan tasokkaampaa seuraa ja alkaa kunnioittamaan sita mika jokaiselle ihmiselle on kaikista kalleinta: omaa, Luojan antamaa olemusta.
vastaavanlaisessa tilanteessa. En enää pitkään aikaan ole odottanut mieheltä mitään yhteydenottoa. Enkä ole ottanut yhteyttä. Hän on historiaa ja minä elän tätä päivää odottaen hienoa kesää sellaisessa seurassa, jossa tiedän, etten ole hätävara...
:-(
Sitä on vain vaikea määrittää sitä hetkeä, kun suhde kääntyykin niin päin, että toinen on kyllästynyt (jos toinen ei sitä sano, vaan alkaa vedättää). Ensin sitä uskoi, että oikeasti toisella on kiire (on toki kiireinen työ hänelläkin). Sitten sitä rupeaa epäilemään, että miten ei koskaan muka ehdi.
Sitten sitä tajuaa, että .... toinen taitaa valehdella. Ensin kuitenkin ajattelee, että ylireagoinko. Kuitenkin sitä haluaa uskoa toisen rehellisyyteen ja aitouteen.
Mulla taitaa olla nyt se piste, että en usko enää. :-( Että nyt näkee taaksepäin, että tämä on kääntynyt tänä keväänä siihen, että häntä ei huvita, mutta ei ole miestä sanoa sitä päin naamaa.
Niin no kai se sitten niin menee... Ehkä sitten roikun liikaa, en tiedä...
Mutta olisi se mukavaa jos itsekkin kysyisi välillä haluaisiko nähdä...
Päätöksen tein, että itse saa ottaa yhteyttä kun siltä tuntuu... Minä en jaksa enää roikkua perässä... Antaa sitten olla... Katsotaan kuinka kauan yhteyden ottaminen kestää...
Omasta kokemuksestani voisin veikata, ettei sinunkaan miehestäsi ole asiaa suoraan sanomaan, koska silloin hän joutuisi ottamaan vastuun teidän erostanne ja ratkaisusta. Kun kaikki hiipuu hiljalleen, voi asian helposti kääntää sinun harteillesi, kun et ottanut yhteyttä.
Niin se usein menee, että miehen on helpompi laittaa ero toisen syyksi, kuin ottaa vastuu omasta ratkaisusta...meinaan jos rupeaa kaduttamaan.
Älä murehdi turhaan...et sinä selkärangatonta tarvitse, vaan miehen joka on suora ja rehellinen...kaikessa.
Mä tein lopun! Eipä tarvi murehtia enää sitä.. ja elää siinä epämääräsyydessä, että valehteleeko toinen tosiaan vai mikä on.
Elämä jatkuu. On rohkeaa tehdä valinta. Ja muista, että sääli on sairautta. Ole rohkea! Et tule katumaan, kun sanot suhteenne poikki..
Elämässä on paljon hyvää.. ei kannata jäädä jumittamaan paikoilleen, jos ei toimi!!
On ihan oikeasti parempi lopettaa suhde siihe. Opi hyväksymään se, että jos se ei toimi, niin se ei toimi.. Turhaa kidutat itseäsikään enää väärässä uskossa tai turhia toiveita herätellen.
Mulla mun ukkoni ei vaa uskaltanu jättää mua sen takia, ku olin sanonu etten ikinä pidä mitää yhteyttä eksiini. Mutta nytku tein lopun.. niin ratkaisu oli minun! Ei tarvitse enää..
NIIN PALJON KOIN VIHAA, etten enää yhtään hyvää puolta siinä ihmisessä nähnyt. En tiedä, teinkö sinällänsä väärin.. mutta tunne on kuitenkin aito, enkä sitä kieltänyt.
Kiitos:) Voimia sulle kanssa!
Miksit siis puhu sille? Kerro miltä susta tuntuu ja silleen? Aina yksi vaihtoehto on tietty jättää sekin, ennen kuin mitään sen kummempaa tapahtuu.