ette ole tyytyväisiä itseenne?
Miten ruoskitte itseänne, jos
ruoska kadonnut
2197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
- ala-asteella vihasin itteeni kun olin läski rupesin pitämään itelleni kuntopiiriä satoja vatsoja, selkiä ja punnerruksia päivässä ja erinäköisiä harrastuksia tuota päätöstä en kadu ihan ok vartalo nykyään :)
- yläasteella huomasin että voi helvetti mulla on välillä r-vika ja sitä häpeän, no oon ruennut treenaa kieltäni jotain tulosta tullut mut ei täydellistä, ruoskin entistä enemmän itteeni kuntotreeneillä ja rupesin lisäks ajamaan pyörällä ja juoksemaan hullun vimmassa et miks MINÄ??!!
- amiksessa huomasin että voi helkkari oon ollut saamaton mulla ei oo ollut yhtään tyttöystävää vielä, rupesin kiertämään baareja ja ryyppäämään monta kertaa viikossa, parin vuoden aikana huomasin että olin lihonut 5kg enkä ollut vieläkään löytänyt tyttöystävää..
- no amiksen jälkeen minua vitutti suunnattomasti kun olin lihonut ja kunto huonontunut eikä ollut naista, no aloitin taas sen itserääkkäämisen punnerrukset, leuat, vatsat, selät ja pari kuukautta niin olin taas aika treenatussa kunnossa
- sitten alko armeijja niin suunnaton vitutus viikot että olla taju persiissä viikonloput, viikolla kävin 3 kertaa viikossa siellä salilla kun vitutti niin perkeleesti se paska eikä lisäks ollut sitä naistakaan
- armeijjan jälkeen olin työtön, asuin pienellä paikkakunnalla johon olin vittuuntunut eikä siellä ollut mahdollisuutta löytää eukkoo, muutin helsinkiin, lopetin lähes täysin ryyppäämisen rupesin lenkkeilemään ja käymään salil, löysin töitä ja laitoin suomi24:n profiilin kävin yhdillä treffeillä ja heti nappas löyty ensimmäinen tyttöystävä!
- no elin onneni kukkuloilla sen pari kuukautta mitä se nyt kesti kunnes hän minut jätti, nyt olen taas 21v sinkku, en epätoivoinen käyn treffeillä, jos sattuu kiva nainen kohdalle, ryyppäämisen oon unohtanut, käyn lenkillä ja salilla oon suht sujut itteni kanssa, tosin tulee vitutuskohtauksia jolloin taas itteeni rääkkään näillä kuntopiireillä :) mutta oon itelleni luvannut että kyllä se elämäni nainen vielä sattuu kohdalle ;)
joo tuli sepustettua hirmustoori, mutta pointti oli että ruoskin itteeni ihan tajuttomassa vihan ja huonon itsetunnon puuskissa sadoilla punnerruksilla ja ehkä tuhansilla vatsoilla ja selillä päivässä! sairasko? ehkä, mut jos ei muuta hyvää oo niin ainakin kroppa :D
..sairaalta.:) Urheilu on hyvä apu moneen vaivaan. Kummasti sitä maailma näyttää monasti toiselta fyysisen rääkin jälkeen. On se aika hieno tunne sekin, kun voittaa itsensä ja huomaa jaksaneensa enemmän kuin edes uskalsi luullakaan.
En epäile ollenkaan, ettekö sinä elämäsi naista löytäisi. Hyvän lupauksen olet antanu itsellesi.:)