Tämä nyt on tälläistä rankan päivän iltapuhdepohdiskelua mutta mielestäni nuo fillareiden pro-osat kuten vaihtajat etc. ovat suunniteltu ja valmistettu lähinnä kilpakäyttöön...kuten F1:sten renkaatkin.
Eli selväsanaisemmin sanottuna niiden kestoikä on mitoitettu kestämään ehkä vain yksi kisa.
Tästä ehkä johtuu ne lukuisat purnaukset kun on tullut ostettua markkinoiden parasta ja kalleinta ja se prkl korkkaa alle vuoden...
Mitä mieltä muu raati on asiasta?
Eli selväsanaisemmin sanottuna niiden kestoikä on mitoitettu kestämään ehkä vain yksi kisa.
Tästä ehkä johtuu ne lukuisat purnaukset kun on tullut ostettua markkinoiden parasta ja kalleinta ja se prkl korkkaa alle vuoden...
Mitä mieltä muu raati on asiasta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta huvittavaa on minun mielestäni harrastelijoiden kauhea halu maksaa pikkasen kevyemmistä osista. Tänään satuin katselemaan juurosportilta tuota giroa hetkisen aikaa ja selostaja puhui jostain hiilikuitusatulasta kuinka se niin himottaisi, kun on niin paljon kevyempi. Siis about 70 grammaa kevenisi pyörä sen ansiosta.
Heh. Se 70 grammaa nyt tulee jo vähän paremmasta tankkauksesta tai ihan mistä vain. Ja vaikka kipuaisi hurjan seinanousun, jossa korkeusero olisi vaikkapa 500 m, tulisi siitä potentiaalienergiaa tuolle 70 grammalle noin 350 J eli parin 1-3 sekunnin lisäpolkemisella hoituu tuo. Siis aivan sama. Alkoi kyllä naurattamaan.
700 e versus 3000 e pyörässä alkaa olla sentään jotain 5 kiloa eroa kait. Se nyt meinaisi jo pain minuutin lisää tuolle hurjalle tapponousulle, mutta mitä ihmettä harrastelija sillä tekee?
Jos halvemman pyörän osat toimii moitteetta, kuten mulla ja kestävyydessä ei nyt niin suuria eroja ole, niin mitä ihmettä te harrastelijat maksatte 2000 euroa lisää turhasta? Mitä te oikeesti saatte sillä, ihan rehellinen kysymys?
Ja ainakin niillä reiteillä, jossaa ite ajan, niin tuntuu oikeestaan kaikki huippupyörillänsä ajelevat jampat ajelevan sellaisa mukavia peruskuntolenkkejä rennon rauhallisesti. Tai ahrva ainakaan mua kovempaa ajelee. Jos ei edes viitti ite vetää kunnolla, niin miksi panostaa kauheasti muutaman kilon tähden? Ei voi ymmärtää.
näin se on että harrastuksiin saa upotettua kyllä vaikka kuinka tähtitieteellisiä summia rahaa. Mutta onko siinä mitään järkeä jos ei aio huippu-urheilijaksi? Mulle ainakin riittää vähän edullisemmatkin vehkeet.Muutaman kymmenen grammaa saa jo pois painoa kun käy suolen tyhjentään ennen lenkille lähtöä.
.. edelliset kannanotot ovat kaikki typerää paskapuhetta.. en ala sen enempää perustella..
Kymmeniä vuosia pyöräilyä harrastaneena osaan arvostaa laatua.
ovat omat ajatukseni, tosin ilman kolhuja vaihtajat, kahvat ja muut vastaavat osat yleensä pyörän iän kestävät, oli kyseessä sitten Acera tai XTR.
Eilen huoltaessani omaa hybridiä ihmettelinkin takavaihtajaa, joka on se tavallinen musta Deore(RD-M510SGS), tuolla kun on ajettu 38000 km ja vieläkin teknisesti lähes uudenveroinen.
Huippusarjat kuten Deore XT ja XTR ovat melko surkeita eniten kuluvien osien kestävyyden, kuten rattaiden osalta. Eturattailla saattaa hampaita katketa ihan vaihdevirheenkin takia ja väliin jäänyt risu saa helposti takapakan rattaat vääntymään käyttökelvottomiksi. Lisäksi normaali kulutuskestokin tuntuu olevan selvästi heikompi, kuin hiukan halvemmilla sarjoilla.
Kilpaosia nuo kalliimmat sarjat tosiaan on ja siksi niitä ei juuri kannattaisikaan käyttää harjoittelukalustossa, ainakaan normaalituloisen - moninkertaisille lottovoittajille ja niille joille talli/seura/sponsori maksaa kulut on nämä menot samantekeviä.
Pyöräntuunaajille nuo hipo-osat ovat kuitenkin aarteita, heillähän ei osat juuri käytöstä kulu ja kerran hankittuina ne voi parhaimmillaan siirtää jopa tuleviin "projekteihin".
Omaksi perussäännöksi olen valinnut, että ajan mieluummin hiukan halvemmilla osilla pitäen pyörän kunnossa ja satsaan säästyneet rahat vaikka pyöräreissuihin, kuin että harrastaisin itselleni turhin hipo-osin.
Mutta kukin tyylillään, kerrotaanhan tuossa hieman alempana olevassa ketjussa, kuinka nytkin yksi entinen eko-kansanedustaja ajelee fillarilla Välimeren rannalle Nizza:an, voidakseen lentää sieltä suihkukoneella fillareineen takaisin :).
ei ole tietoa, mutta maantiellä hinta / laatu = kestävyys. Muutaman satatuhatta kilometriä maantiellä veivanneena voin kertoa, ettei halpaa = paskaa köyhän kannata ostaa. Esim. keskiöakselilla olen ajanut 70 000 km, eikä ole hajonnut. Heitettiin pois uuden (kasettikeskiön) tulon myötä romukoppaan. Campan Record takavaihtaja on vaeltanut yli 60 thkm ja toimii edelleen moitteettomasti, samoin kahvavaihtajat. Jos kun ostaa halpaa saa myös halvan laadun, kyse ei ole gramman viilauksesta vaan käytännöllisyydestä = ei tarvitse olla kädet rasvassa joka vuosi !!!
rasvanmäärä käsissä on varmaankin suhteellista. Eipä juuri kannata verrata vanhoja irtolaakerisia keskiöakseleita nykyisiin kasettikeskiöihin, nuo paremmat vanhat akselithan oli tunnetusti lähes perintötavaraa rakenteensa vuoksi.
Myöskään yhtään halpaa tai kallista takavaihtajaa kahvaa tms. osaa en ole saanut ajamalla rikki, kaatumalla tuossa olen onnistunut ja kilometrejäkin on jonkinverran kertynyt vuosien saatossa.
Pistän hintasuhteesta pienen esimerkin Saksan hinnoilla:
Hipo 10-rattainen takapakka tarjoushinnalla :):
Campagnolo Record 10-f. Kassette Stahl-Titan 12-25 - 159,00 Euro (sh. 222,10 Euro)
Tai jos tyytyy hieman vähempään 9-rattainen hyvälaatuinen takapakka:
Shimano Tiagra Kassette 12-25 9-fach CS-HG 50-9 - 14,99 Euro
Koska hintasuhde on yleensä samaa luokkaa oli kyseessä osa kuin osa, niin köyhän kyllä kannattaa mielestäni harkita vielä toisenkin kerran, ottaako kymmenen Tiagra -pakkaa vai yhden Record:n.
Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään ja hieman varojensa mukaan myös.
edes hipoilijoista ottaa campan titskupakkaa, vaan esim; Choruksen hyvä ja kohtuuhintainen (89E) kestää ja toimii ! Tiagratasoinen pakka ei kestä uutta ketjua käyttöön, mutta Choruksen pakalle voi laittaa vielä uudenkin ketjun pariin kertaan ja homma toimii. Samalla säästät pari kolme huoltokäyntiä tai käsien rasvausta.
mutta vertasin Campan Record:iin, koska sitähän edellisessä viestissä oli käytetty esimerkkinä. Jos olisin itse ruvennut peruuttelemaan Chorus:iin tai vielä halvempiin Campan sarjoihin se vasta outoa olisi ollut :).
Chorus:en hinnalla saa siis vain 6 kappaletta Tiagra -pakkoja 10 sijaan, joten säästöä tulee.
Tiagra -pakkahan on aivan sama, kuin Deore, mutta pienemmillä rattailla ja hieman Deore:a kalliimpi, vähäisemmän kysynnän vuoksi luulisin. Molemmat ovat tyypiltään HG-50 kasetteja. Saksan hinnat alla, jotta asian voi todeta:
Shimano Tiagra Kassette 12-25 HG-50 9-fach - 14,99 Euro
Shimano Deore Kassette 11-32 HG-50 9-fach - 11,99 Euro
Hinnat ovat bike-discount.de -hintoja, jossa Chorus maksaa kyllä yli 89 Euroa, mutta varmasti tuon tuohon mainitsemaasi hintaan saa, jollei halvemmallakin jostain.
Enpä ole kuullut usein väitettävän että Deore -pakka kestäisi vain saman kuin ketju, lisäksi ajan hybridiani parhaillaan Tiagra:lla(13-25) ja voin omakohtaisesti vahvistaa, että kahta ketjua(Shimano HG-73) n. 1000 km välein kierrättämällä, ei ainakaan 7200 km jälkeen pakka tai ketjut ole lähelläkään uusinta kunnossa - aiempaa kokemusta ei ole, mutta tilasin kyllä pari pakkaa varastoonkin.
Käsiensä rasvaan sotkemiselta muuten välttyy, kun ostaa halpakaupasta korkealaatuisia latex -käsineitä alle 2 Euroa 20 kappaletta.
että ei kannata ostaa paskaa jos ei oo peltoakaan.
Kokemusta laadukkaammista osista löytyy Shimanosta. Edellisellä pyörällä ajoin n.3v samalla XTR:n takavaihtajalla ja kesäisin tulee aika paljon ajoa. Pientä säätöä se tietty vaati, mut kaikkihan on kuluvia osia.
ovat maastopyöräilyssä liian hitaita vaihtamaan eli joutuu vaikkapa jyrkässä teknisessä ylämäessä pysähtymään sen takia ettei vaihe vaihdu pienemmälle tarpeeksi nopeasti.
sohaista "arkaan paikkaan" mutta keskustelua syntyi ja sehän on keskustelupalstan ideakin ;)
Ja sitten lisää löylyä...Joskus aikoinaan, kun vielä kuvittelin, että minusta tulee Suomen paras kilpapyöräilijä, käytin treeniajoissa lisäpainoja.
Parhaimmillaan taisi olla öba 40kg hiekkaa kannossa...mutta prkl miten kevyesti kulkikaan sitten ilman lisäpainoa :)
Treenimenetelmät lienevät muuttuneen noista ajoista ja vaikken koskaan huipulle päässytkään, niin kyllä vika oli minussa itsessäni eikä liian painavassa fillarissa.
Jottei menisi täysin "vanhojen hyvien aikojen" muisteluksi, tai sitähän tämä seuraavakin on, toimintavarmin takavaihtaja mitä minulla on koskaan ollut oli Shimanon Positron...Silloisen retkifillarini vaihteet eivät koskaan renanneet eikä niitä tarvinnut kertaakaan säätää. Pianolankavaijeri ja kuula/kolo paikoitus takasivat virheettömän toiminnan.
Eka maasturini oli Dakar merkkinen laitos...ei hajuakaan kuka sitä toi maahan ja millä brändillä sitä silloin myytiin. Sellainen hassu ovaalikeskiöratas siinä oli. Vaihteina taisi olla Shimanon SIS ja uusin takavaihtajan ainakin kahdesti...joku prkl muovinen välitzydeemi hajosi aina kun väliin osui kuusenneulasta paksumpi...
Nykyinenkään tahdo kestää...ja on sentään laatupeli. Deoren värkit ja kaikki. Ehkä ajotapani maastossa on liian agressiivinen...minusta kun en ole laittanut itseäni kokonaan peliin jos en kaadu vähintään kahdesti/lenkki...
Asiaan täysin kuulumattomana loppukommenttina sanon, että silloin joskus nuori kun olin ja kaikki kiinnosti, niin ei koskaan ollut varaa hankkia mitään hyvää harrastusvälinettä tai ollut varaa koko harrastukseen...nyt kun ikää alkaa olla jo liikaakin, ja varallisuutta on tehdä mitä haluaa...mikään ei enää ole niin kiinnostavaa...tai alkaa iän takia olemaan mahdotonta...
Tulihan vuodatettua...huomenna pitkä katumuslenkki...
Loppujen lopuksi - onhan se ihan sama millä ajelet jos nopeudet on alle 25Av. Hiki niilläkin tulee ja usein se onkin kuntoilussa pääasia.
Neljä vuotta, semmoset 6000 km olen ajellut halvalla seiskavaihteisella hybridillä, ovh 400 €. Mitään ei ole vielä hajonnut ja Shimano Altus toimii kuin unelma (kerran tarvinnut säätää). Eiköhän tuolla vielä toiset kuusi tonnia ajele ilman suurempia häiriöitä.