Onko muillakin näitä "ystäviä"?

kyllä kuulostaa tutulta,ihan on kun mun elämästä toi sun kirjoitus huoh.Hyvä kuulla että toisillakin on samanlaisia hommia...

Onkohan se mahdollista, että soittelet yms. niin paljon ettei kiireisemmät ystäväsi ehdi ottaa yhteyttä ennen kuin teet itse niin? Mulla oli aiemmin yksi kaveri, joka otti jatkuvasti yhteyttä ja koitti sopia tapaamisia niin tiuhaan tahtiin, etten yksinkertaisesti voinut ehdottaa sille mitään arkisia kahvitteluja omasta aloitteestani jos halusin aikani riittävän muillekin kavereille ja yksin ololle. Se kaveruus loppui kuitenkin siihen, kun kaveri ei millään ymmärtänyt että ilahduin sen yhteydenotoista ja tapasin sitä mielelläni kaikesta huolimatta. Kaverin jatkuvat syytökset ja luottamuksen puute koitui lopulta meidän kaveruuden tuhoksi. Olin kyllä järjestänyt sille aikaa, kuten kavereille kuuluu, vaikka olinkin tehnyt sen lähinnä silloin kun se itse ehdotti tapaamisia. Ei sekään kovin hyvältä ratkaisulta olisi tuntunut, jos olisin maanantaina valehdellut ettei mulla nyt kuule millään ole loppuviikosta aikaa tavata edes ohimennen, mutta jo keskiviikkona olisin soittanut ja pyytänyt sitä kahville...

Eräs ystävättäreni (ystäviä oltiin useita vuosia) oli juuri tällainen. Minä soitin ja soitin, yritin sopia tapaamisia, mut aina löytyi selitys miksi ei ennättänyt. Nyt olen lopettanut soittelemisen, eikä sieltä päin kuulu myöskään mitään, muuta kuin seläntakana puhumisia.

Eli saa turha ihminen jäädä yksin yksinäisyyteensä. Hänellä kun alkaa olla ystävät melko vähissä, vain sukulaisia enää... Toivottavasti tämä prinsessa oppii joskus katsomaan rehellisesti peilistä itseään.

Olen kokenut ihan saman... kun kukaan ei pidä yhteyttä... Ei juuri itseäkään kiinnosta jos ei kerta mun kuulumiset kiinnosta ketään... Yksinäistä ja niin helvetin tyhjää elämää sellanen...

Mulla on ollut muutama sellainen ystävä jotka on soitellut ihan jatkuvalla syötöllä, joka ikinen päivä, tai vähintään joka toinen päivä... Se on ihan oikeasti todella raskasta!!

Olen päivän töissä, viideltä kotona, haluan myös omaa rauhaa! Pidän yhteyttä omiin ystäviini kyllä säännöllisesti, enkä loukkaannu, jos joku ei ota pariin kuukauteen yhteyttä, se tarkoittaa sitä, että hänellä on kaikkea muuta meneillään.

En yleensäkään ymmärrä, miksi ystävyyden pitäisi olla jatkuvaa kiehnaamista toisten nurkissa? Joidenkin kanssa tapaan vain kerran kk:ssa, joidenkin kanssa viikoittain, eikä se heidän arvoaan laske tai nosta. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, omalla tavallaan.

Voisiko olla niin, että otat yhteyttä LIIKAA? Liian usein, ja aina pyytämässä tapaamista tms?

Itse otan muuten ennemmin vastaan tekstareita kuin puheluita, ihan sen takia, että en jaksa väsyneenä illalla enää keskittyä puhumaan kenenkään kanssa.. Kivempi on saada tekstari, ja vastata siihen samalla kun kattoo telkkaa.

Tuo "kyllä ystäville löytyy aikaa jos haluaa" on aika klisee... Ei ystävyys ole kiinni siitä näetkö heitä usein vai harvoin, vaan siitä, että tiedät, että voit pyytää apua tai kertoa erostasi tai muista mieltäsi kuohuttaneista asioista jollekin.

Totuus on, että iilimadoista ei pidetä.

Okei, osaat sanoa ei. Mutta oletko myös kommentoinut tästä ns. ystävillesi? Ja että se vaivaa sua?

Silmiini osui se kun sanoit, että olet sanonut kavereillesi monesti että sulle voi sanoa suoraan jos seurasi ei kiinnosta. Etkö siis pysty luottamaan kavereihisi senkään vertaa, ettet jatkuvasti kyseenalaistaisi heidän rehellisyyttään? Ei mikään ihme jos kaikki ei ole innoissaan ottamassa yhteyttä joka välissä, jos tuot toistuvasti ilmi sen että epäilet heitä teeskentelijöiksi. Itse ainakin panostan ennemmin sellaisiin ystävyyssuhteisiin, joissa ystävyyttäni todella arvostetaan eikä rehellisyyttäni olla joka välissä kyseenalaistamassa.

Vasta pari viikkoa sitten selvitin tälläisen "ystävyys" suhteen.

Aiemmin oltiin kuin paita ja peppu, sitten jostain syystä yhteyden pito väheni. Kuulin kautta rantain yhteisiltä ystäviltä, että syy saattaa olla se että minä rupesin seurustelemaan ja tämä ystäväni on edelleen sinkku. Kerran sitten otin jo aiemmin asian puheeksi, ja ystäväni väitti ettei asia tosiaan ole niin. Uskoin häntä ja ajattelin että on vain joku vaihe, jolloin ei olla niin paljoa tekemisissä.
Soittelin ja laitoin viestiä vanhaan malliin, sitten ystäväni jätti vastaamatta viesteihini ja puheluihini. Taas olin ihmeissäni. Kuulin yhteisiltä ystäviltä että hekin saavat saman kohtelun. Kävin tapaamassa kaveriani hänen työmaallaan ja kaikki tuntui olevan ihan ok, hän lupasi soitella ja muuta. Jäin odottamaan tätä soittoa, sitä ei koskaan tullut. Tajusin, että viimeaikoina ystävyyttämme on hoitanut ainoastaan minä. Päätin olla ottamatta yhteyttä ystävääni ennen kuin hän ottaa minuun. Kunnes tuli kaveriporukassa juhlat vastaan ja niiden tiimoilta lopulta otin yhteyttä tähän ystävääni, ja voitte uskoa millaset hernemaissipaprikat vedin nenään kun hän vastaa "kiva kun kysyit, olen ajatellut että et tahdo olla enää ystäviä kun ei ole sinusta kuulunut vaikka silloin ja silloin piti tehdä tapaamisia jne". Annoin sitten palaa tälle ystävälleni kaikki patoutuneet kiukkupuuskat, ja kysyin jotta mikä häntä estää ottamasta yhteyttä minuun, miksi minun pitäisi olla aina se joka ottaa yhteyttä jne? Tämä suora tilitys aukaisi ystäväni silmät. Nyt ystävyytemme taas toimii, soittelemme ja laittelemme viestejä viikottain ja käymme shoppailemassa jne.

Neuvoni siis on ;) että kiukkua, raivoa ja anna palaa. Jos hän oikeasti on YSTÄVÄ, hän ei sinulle siitä palautteesta suutu, vaan saatte asiat selvitettyä.

en jaksanut lukea koko hommaa ku kello on puoli kolme yöllä ja vähän väsy, mutta luulin käsittäväni pointin. On ollut nuita ystäviä tosikin paljon, mutta ystäviäki pitää vain tavallaan etsiä, sitten ku löytää niitä joittenka kanssa homma sujuu nii siitä se sitten lähtee...itselläni on 2 ystävää jotka pitävät yhteyttä, enkä käsitä näitä jotka eivät pidä, ei kai niitä vain kylmästi kiinosta tai jotain. Ihmissuhteet ovat yksi maailmanvaikeimpia asioita omasta mielestäni. Toivottavasti löydät hyviä kavereita edes pari niin kuin itsekki olen löytänyt. tsemppiä !...

Heippa!

Älä huoli, ittelläni on kans 10 ystävää (tai numeroa kännykässä), jotka ei ikinä ota yhteyttä. Jos itse kysyy niitä johonkin, niin joskus lähtevät ulos. Mutta ikinä ei pyydä vuorostaan ulos tai soittele, OLIT KUINKA MUKAVA TAHANSA. Elikkä älä ikinä syytä itseäsi!
Voin sanoa kokemuksesta, että ainoat asiat joihin voit luottaa on OMA PERHEESI JA POIKAYSTÄVÄSI. Muut asiat ovat katoavia. Mullakin oli vielä vuosi sitten tosi hyvä bestis, mutta sitten yks päivä se vaan katosi elämästäni. Näitä pettymyksiä ystävien suhteen on tullut enemmänkin.
Ei muuta kuin pää pystyyn, sinussa ei ole mitään vikaa. Käyttäydy juuri samalla tavalla heitä kohtaan, älä pidä yhteyttä. Ne pysyvät asiat elämässä löytyvät kyllä ajallaan. Nauti ja hemmottele itseäsi ja tee niitä asioita, joista itse nautit. Muita on turha yrittää miellyttää, siitä ei ole mitään hyötyä.