Olen lueskellut tätä palstaa nyt noin puolen vuoden ajan silloin tällöin ja nyt olen vetänyt johtopäätöksen.
Tälle palstalle enimmäkseen kirjoittelevat vain masennuksesta kärsivät miniät, ja miniöiden masennuksesta ahdistuneet anopit.
Henkisesti tasapainoiset miniät ja anopit ovat hyvin harvoin edustettuna tällä palstalla. Valitettavasti.
Tälle palstalle enimmäkseen kirjoittelevat vain masennuksesta kärsivät miniät, ja miniöiden masennuksesta ahdistuneet anopit.
Henkisesti tasapainoiset miniät ja anopit ovat hyvin harvoin edustettuna tällä palstalla. Valitettavasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuohan on paivan selvaa. Jos kaikki olisi ok ja mielenterveys kohdillaan, niin miksi kirjoitella tanne? Suurin osa kummiskin kirjoittaa jotta saisi jonkinlaista apua tai uutta katsantokantaa asioihin.
Minulla on se onni, etta mieheni vanhemmat ovat kumpikin todella hienoja ihmisia ja tulen heidan kanssaan toimeen vaikka harvoin naemmekin. Jos siis halusit titaa etta seuraako naita palstoja joku ns. normaalikin. Juu, seuraa.
"normaalin" sellaiseksi kuin itse olette?
Eiköhän kaikilla ihmisillä ole ongelmia! Minusta tämä on mahtava tapa saada vertaistukea, koska monesti ei voi ystävilleen ja vielä vähemmän sukulaisilleen kertoa päivänpolttavista asioista - on asioita, joista on parempi puhua nimettömänä. Sitä paitsi täältä saa uusia näkökulmia asioihin, jos itse ei pysty enää hahmottamaan elämäntilanteitaan.
Olen lukenut näitä palstoja vasta vähän aikaa ja olen todella hämmästynyt siitä empatiasta, mitä ihmisillä on - monet ovat sanoneet, etteivät he olisi jaksaneet ollenkaan ilman täältä saatua tukea.
Jos yksikin ihminen tulee autetuksi, silloin tämä kirjoittelu on paikallaan!
Tuntuu aika mielenkiintoiselta tuo, että asetutaan toisten yläpuolelle tyyliin "minulla ei ole mitään ongelmia" ja "minä olen normaali" (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan).
Voihan sitä yrittää aloittaa keskustelua esim. aiheesta "kuinka minä olen onnellinen ja minulla on kaikki aina mennyt hyvin enkä voi ollenkaan ymmärtää mitään säröjä elämässä mistään epäonnistumisista puhumattakaan"!
Olisi kiinnostavaa nähdä, miten pitkä keskustelu siitä syntyisi. Ja kuka sitä jaksaisi lukea...?
että lukekaapa tuo "Ei voi olla totta!" juttu uudelleen, jos ette sitä ole lukeneet, siinä on ehkä jotain teillekin...
Nimenomaan sita tarkoitin, kun aloittaja valittaa etta taalla on vaan naita tiettyja tyyppeja. Tarkoitin siis etta
Tuskin taalla apua kyselee kukaan jolla ei sellaista ongelmaa ole johon apua tarvitsee.
Minulla nyt ei tassa anoppi-asiassa ole ongelmaa, muutenhan kaikenmaailman pimeita huoneita ja ratkaisua odottavia probleemia.
Hyva ihminen, on hienoa etta edes osa naista palsoista on pysynyt asiallisina. On hienoa etta ihmiset saavat apua. Minakin autan jos jotenkin osaan tai ainakin sanon mielipiteeni, ihan rekkautuneena ja kuvan kera.
Ja ei helvetissa, mina en ole normaali luultavasti siina mielessa kuin sina sen ymmarrat.
:)
auvoista on, kun puolet eroaa ja Helsingissä keskimääräinen avioliiton kestämisaika on 7 vuotta.
asiaan on liian heppoisasti solmitut avioliitot. Nuorille tytöille tulee kiire "saada häät" eikä ajatella asioita sen pidemmälle, sen johtopäätöksen olen itse vetänyt.
Ensin katsellaan mitä kaikkea maailmasta löytyy ja vasta kun löytyy "se täydellinen" aletaan suunnitella loppuelämää yhdessä. Ei pitäisi antaa "hääkuumeen" tai "vauvakuumeen" sotkea ajatuksia.
Avioliitto kestää kun on menty oikeasta syystä naimisiin, eli rakkaudesta. Kokemuksesta voin sanoa, ettei oikea rakkaus katoa ikinä...ja kestää tuulet ja myrsyt.
Ensimmäisenä vauva hääkuume ja ihmissuhde taitoja ei löydykkään mutta anopeilta ja apeilta ne pitäisi löytytyä kyllä elämänkokemuksen pohjalta jos ei nuorilta löydy. Mutta eivätpä välttämättä löydy sen kummempia ihmmis suhde taitoja anopeilta eikä muiltakaan jos ei nuoriltakaan.
Ei ikä tuo viisautta kaikille, tietäen että moni anoppi/appi saattaapi olla murrosikäistäkin pahempi. Ei edes lukeneisuus tuo elämän viisautta, riippuen siitä mitä on lukenut ja onko edes sisäistänyt lukemaansa muuten kuin ulkoo opettelemalla joitakin tiettyjä fraaseja ym. unohtaen heti oppimansa jos jotain on edes oppinut. Täytyy käydä melko syvällä itsessään nähdäkseen omaa "partaansa" pidemmälle asioita ja siltikään ei välttämättä näe oikein. Mutta harva viitsii ajatella asioita ihan syvällisesti edes pinnallisesti kunhan vaan tekee omat päätelmänsä äkkiä niin hyvä.
Anopeille omat lapset ovat aina syyttömiä ja ulkopuolisia vihataan joka vastoinkäymisienkin vuoksi. Joka syy epäonnistumiseen löytyy aina ulkopuolisesta ei koskaan omasta lapsesta. Oma lapsi on aina kuningas jossa ei mitään vikaa. Sisaruksillekkin aina oma sisarus on syytön ja ulkopuolinen syyllinen. Tämä opitaan jo vanhemmilta jossa sisäänpäin lämpenevä perhe yhteisö on aina syytön ja kaikki vika ulkopuolisissa. Tämä sairas perheyhteisö sitten tekee samaa sairautta kärsiviä jälkeläisiä yhteiskuntaan niin ettei heissä mitään vikaa vaan muissa. Muut vaan sitten ovat uhreja näiden sairastuneiden ihmisten pyörityksessä.
Sairauden näkee sieltä anopista tai apesta, yleensä anopista kokolailla joka vaikuttaa koko jälkipolveen ja ihan sinä olet sen jatkaja jos et näe todellisuutta vaan annat sen jatkua!
vähän yli hilseen, sorry. Itse painotin vain sitä, miksi nykyään erotaan niin paljon...Eli ei jakseta odottaa ja katsoa, saati sitten hakea oikeata rakkautta, vaan tyydytään siihen mitä saa, kun on niin kiire perustaa se perhe.
Itse nuorena elin ja katsoin mitä huominen tullessaan tuo, pääasia ei ollut naimisiin "pääsy". Ja niin, odottavalle annetaan, sain rakkauden joka on kestänyt jo 20 vuotta. Toistan, että nykyään mennään liian kiireellä ja heppoisin tuntein naimisiin.
Ihmissuhdetaidottomia ihmisiä on niin miniöissä, vanhemmissa kuin appivanhemmissakin.
Kirjoitit että:
"Anopeille omat lapset ovat aina syyttömiä ja ulkopuolisia vihataan joka vastoinkäymisienkin vuoksi. Joka syy epäonnistumiseen löytyy aina ulkopuolisesta ei koskaan omasta lapsesta. Oma lapsi on aina kuningas jossa ei mitään vikaa. Sisaruksillekkin aina oma sisarus on syytön ja ulkopuolinen syyllinen. Tämä opitaan jo vanhemmilta jossa sisäänpäin lämpenevä perhe yhteisö on aina syytön ja kaikki vika ulkopuolisissa."
Ok, no onhan se usein totta että oma perhe ja lapset nähdään syyttöminä. Mutta itse olen kyllä kuullut myös omilta vanhemmiltani, että jos parisuhde on mennyt rikki, niin itsessäkin on vikaa ollut. Kukaan ei yksin riitele. Mutta siitä voi aina oppia jotakin. Ja sekin, että olen itse valinnut liian hätiköiden miesystäviä ja alkanut rakentamaan tulevaisuutta joka sitten mureni kun ei oltukaan oikeita toisillemme. Siis oma virhe! Mutta edelleenkin molemmissa on varmasti vikaa.
Ja sitten, tietenkin se että nämä exät joita minulla on, ovat kertoneet suhteen kariutumisen jälkeen asian vanhemmilleen omasta näkökulmastaan, kertoen vain minun tekemät virheet, ei omiaan. Tästä syystä johtuu juuri se, että omat lapset ovat aina syyttömiä!! Ja olen saanut anoppien vihat päälleni.
Minä taas kerron asiat niinkuin ne ovat ja myönnän omatkin virheeni. Se on rehellistä ja loppujen lopuksi kantaa hedelmää rakentavan keskustelun ja virheiden oppimisen kautta.
Tästä lähtien osaan tehdä asiat paremmin! :)
saanut TODELLA apua itselleni näistä kirjoituksista!
Harmi, että olen vasta nyt nämä löytänyt.
Mies kunsuuttuu anoppiongelmasta puhuttaessa ja on vain yksi ainoa ystävä, jolle voin asiasta puhua. Häntä näen pari kertaa vuodessa.
Nyt en koe enää olevani yksin asian kanssa.
Kiitos kaikille kirjoittajille!