Phuoh!
Jotain "jännitettä" on ilmassa yhden naisen kanssa, jota näen työpaikallani, hän ei ole kummiskaan samassa työpaikassa missä minä. Moikataan aina aamuisin kun nähdään ja ehkä olen väärässä tai en, mutta olen aistivinani jotain häneen katseessaan :)
Mutta juttelu onkin sitten pirun vaikeeta, en saa suutani vain auki :/ Tänäkin aamuna moikattiin ja kahvia laittaessani hän tuli siihen ihan viereen vettä ottamaan ja en vain saanut suutani auki, vaikka kuinka olis tehnyt mieli jotain sanoa.
Huono piirre minussa ollut aina tämä, että en osaa oikein avautua tuntemattomille (paitsi kännissä)
Jotain "jännitettä" on ilmassa yhden naisen kanssa, jota näen työpaikallani, hän ei ole kummiskaan samassa työpaikassa missä minä. Moikataan aina aamuisin kun nähdään ja ehkä olen väärässä tai en, mutta olen aistivinani jotain häneen katseessaan :)
Mutta juttelu onkin sitten pirun vaikeeta, en saa suutani vain auki :/ Tänäkin aamuna moikattiin ja kahvia laittaessani hän tuli siihen ihan viereen vettä ottamaan ja en vain saanut suutani auki, vaikka kuinka olis tehnyt mieli jotain sanoa.
Huono piirre minussa ollut aina tämä, että en osaa oikein avautua tuntemattomille (paitsi kännissä)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletpa nopea! Edellisessä aloituksessasi olit nainen ja nyt yht´äkkiä olet taas mies. Tästä saitista on kehittynyt sinulle ylivoimainen addikti. Olet valmis muuttumaan vaikka murmeliksi että saisit palautetta.
Mutta pysähdy nyt hetkeksi ajattelemaan jos osaat. Mitä hyötyä on paskanjauhamisesta, keksityistä tarinoista, valehtelusta jne? Ei mitään. Ei sinulle eikä varsinkaan muille.
Ja neuvo: etsidy sellaiselle saitille jossa keskustellaan nuorten miesten tunteista ja ongelmista ja kirjoita sinne rehellisesti. Siitä saattaa joku jopa hyötyä jotain. Sinäkin.
Missäs se minun edellinen kirjoitus naisena sitten mahtaa olla? Olen kuule ihan 30 mies, enkä ole ikinä naisena täällä kirjoitellut mitään(!)
Ihan oli kuin omasta suusta tuo teksti :)
No, minä olen nainen, ja ihastukseni kohde mies. Työskentelemme samassa paikassa, emme tosin näe välillä edes päivittäin.
Kahdenkeskiset hetkemme ovat niin noloja, että tekisi mieli vajota maan alle. Hän pitää minusta, minä hänestä ja käyttäydymme kuin pari teiniä jotka eivät saa aloitetta tehtyä. Hyvä kun sanaa suusta tulee.
Itsellä se ratkaiseva asia aloitteen teossa on juuri tuo työpaikka-asia.
Onkohan kellään tähän väliin kertoa jotain positiivisia kokemuksia työpaikkaromansseista.
Minulle ja aloittajalle rohkaisuksi :D