Pitkään mä olen luullut, että mulla on suhde, jossa voi keskustella, kuunnella toisen mielipiteitä ja arvostaa toista.
Valitettavasti mä olen tainnut erehtyä.
Mies ei välitä siitä, että mulla olisi omaakin elämää. Aina pitäisi olla jossakin siellä missä se tahtoo, koska se tahtoo, mitään se ei multa kysy, suuttuu vain jos en tee niinku se tahtoo. Sama on kaikissa muissakin asioissa.
Keskiviikkona olin viettämässä frendini luona iltaa. Mies soitteli tämän tästä, vaikka olisin halunnut jutella kaikessa rauhassa ystäväni kanssa hänen kuulumisistaan, kun ei muutenkaan nähdä kovin usein. Kun lopulta kaverini ilmoitti menevänsä väsymyksen takia nukkumaan, lähdin siitä sitten mieheni luokse.
Lainasin metrossa vastapäätä istuvan puhelinta, soitin ja ilmoitin, että olen tulossa.
Puolitoista tuntia hänen lupaamaansa puoli kahdentoista soittoa odotin.
Lopulta menin siellä päässä meidän kantikseen, sain tutuilta puhelimen lainaan, tuhlasin viimeisiä rahojani yhteen kaljaan värjöteltyäni lähes tunnin ulkona.
Kaiken huippu oli, että mies ilmaantu sinne et "mitä vittua, mä olin nukkumassa" ja sano et "lähetääs nyt nukkumaan". Yhen siiderin se sentään tarjosi, ja oletti että sillä kaikki asiat hoituisi. Ihana ele, mutta ei siideri ratkaise mitään.
Yritin puhua, mutta mies sano vaan et "aletaan jo nukkua, mua väsyttää, puhutaan aamulla", oletti ilmeisesti et olin leppynyt.
En ollut.
Kun yritin keskustella motiivista ja sen oikeuksista mököttää, jos olen ystäväni luona juomassa vähän viiniä ja siideriä, kun ei oltu tarkkoja sopimuksia ko. illasta tehty, se vaan sano "sori, joojoo asiat muuttuu" ja kaikkee... se sama paska mitä sen on luvannut koko suhteen ajan, eikä mitään ole tapahtunut.
Nyt en yksinkertasesti enää jaksa, tää ei meinaan oo eka kerta kun se käyttäytyy kuin kuusivuotias.
Mitä tässä pitäisi ajatella -oonko sattunut törmäämään vain yhdellä aivosolulla ajattelevaan mieheen?
Pitäisikö jättää vai ottaa breikkiä?
Viime kerralla kun se kohteli mua huonosti, vannoin että se on viimenen kerta.
Olisiko ero liian radikaali ja nopea päätös?
Auttakaa mua.
Valitettavasti mä olen tainnut erehtyä.
Mies ei välitä siitä, että mulla olisi omaakin elämää. Aina pitäisi olla jossakin siellä missä se tahtoo, koska se tahtoo, mitään se ei multa kysy, suuttuu vain jos en tee niinku se tahtoo. Sama on kaikissa muissakin asioissa.
Keskiviikkona olin viettämässä frendini luona iltaa. Mies soitteli tämän tästä, vaikka olisin halunnut jutella kaikessa rauhassa ystäväni kanssa hänen kuulumisistaan, kun ei muutenkaan nähdä kovin usein. Kun lopulta kaverini ilmoitti menevänsä väsymyksen takia nukkumaan, lähdin siitä sitten mieheni luokse.
Lainasin metrossa vastapäätä istuvan puhelinta, soitin ja ilmoitin, että olen tulossa.
Puolitoista tuntia hänen lupaamaansa puoli kahdentoista soittoa odotin.
Lopulta menin siellä päässä meidän kantikseen, sain tutuilta puhelimen lainaan, tuhlasin viimeisiä rahojani yhteen kaljaan värjöteltyäni lähes tunnin ulkona.
Kaiken huippu oli, että mies ilmaantu sinne et "mitä vittua, mä olin nukkumassa" ja sano et "lähetääs nyt nukkumaan". Yhen siiderin se sentään tarjosi, ja oletti että sillä kaikki asiat hoituisi. Ihana ele, mutta ei siideri ratkaise mitään.
Yritin puhua, mutta mies sano vaan et "aletaan jo nukkua, mua väsyttää, puhutaan aamulla", oletti ilmeisesti et olin leppynyt.
En ollut.
Kun yritin keskustella motiivista ja sen oikeuksista mököttää, jos olen ystäväni luona juomassa vähän viiniä ja siideriä, kun ei oltu tarkkoja sopimuksia ko. illasta tehty, se vaan sano "sori, joojoo asiat muuttuu" ja kaikkee... se sama paska mitä sen on luvannut koko suhteen ajan, eikä mitään ole tapahtunut.
Nyt en yksinkertasesti enää jaksa, tää ei meinaan oo eka kerta kun se käyttäytyy kuin kuusivuotias.
Mitä tässä pitäisi ajatella -oonko sattunut törmäämään vain yhdellä aivosolulla ajattelevaan mieheen?
Pitäisikö jättää vai ottaa breikkiä?
Viime kerralla kun se kohteli mua huonosti, vannoin että se on viimenen kerta.
Olisiko ero liian radikaali ja nopea päätös?
Auttakaa mua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten kuvittelet miehen sietävän tuollaista kohtelua?
Siis millasta kohtelua? Jos mä yritän hyvällä ja pahalla puhua sille sen käytöksen tuomista huonoista jutuista ja se ei ota onkeensa mistään? Ja mulla ei ole oikeutta tavata ystäviäni, vaan viettää aikaa sen kans silleen miten sille sopii?
Kumpikohan tuossa tarinassasi pompotti ja ketä?
sekö että miehes soitteli sulle koko illan? sait kuitenkin olla siellä ihan niin kauan kuin halusit vai yrittikö mies pakottaa sua sieltä pois niillä puheluilla?
jos mies oli jo nukkumassa niin todennäköisesti oli oikeasti liian väsynyt puhumaan.
mikä oli oikein kuvio tuossa odottelussa. miksi et mennyt suoraan hänen luokseen vaan odottelit ulkona? oliko ovet lukossa? kai siitä nyt olis joku kulkenu, että olisit päässy sisään?
mutta ei tuo nyt kovin pahalta käytökseltä kuulosta, tosin ei tuossa jutussa oikein ollut päätä eikä häntää, että mitä oikeasti tapahtui.
miksi sinulla ei ollut avainta kotiin tai siis miksi et lähtenyt kotiin, jos mies ei vastaa puhelimeen tai soita sinulle?
Selvitykseesi jäi aukkokohta siis.
Se pommitteli mua koko illan tämän tästä, yritti saada mua sinne, ja kun en suostunut tulemaan sillon kun se halusi, se meni nukkumaan ja alko mököttää. Se sano ihan suoraan että se teki tahallaan sen et jätti soittamatta, koska sitä ärsytti se, etten ollut sen luona, vaan kaverin, jota en siis näe usein.
Mulla ei ollut saldoa soittaa, mä odottelin tunnin siinä pihalla koska eihän mulla ollut avainta sen kämppään. Eli siis tahallisesti jätti mut ulos, koska sen mielestä ainoa ihminen kenet mä saisin nähdä olisi vain se.
Siinä selitys.
Jälkeenpäin ei suostunut selvittää asiaa, tuli vaan et "no ni ny lähetään nukkuu, vittuako herätit mut" jne.
Että tervetuloa, rakas tyttöystävä. Odottelin jo...
Vitut.
selvä juttu. Minulla oli aikoinaan mustasukkainen poikaystävä. Hän teki vaikeaksi muiden ihmisten tapaamisen. Hän ei useinkaan tehnyt sitä suoraan, vaan kaikenlaisten koukeroiden kautta. Tässä oli sinua kohtaan kyllä suoraakin, mutta myös epäsuoraa.
Jos olet sosiaalinen ja haluat tavata ystäviäsi, pitäisikö sinun vaihtaa sellaiseen mieheen, joka sen ymmärtää. Luulin, että olet naimisissa, mutta kun et ole, niin lähde vapauteeen.
Ymmärtäkää nyt teiniä.. ja jättäkää omaan arvoonsa..
varmaan miettiä että oletkohan itse liian nuori seurusteluun.Jutuistasi päätellen olet melko nuori ja poikakaverisi hieman vanhempi.
Kyllä taidat itse olla se joka pompottaa.En minäkään jaksais odotelle koko yötä milloin pitää nousta ylös ja tulla avaamaan neitille ovi kun illan vietosta palaat MINUN kotiini.Sinun pitäisi mennä sinne silloin kun hän pyytää,koska se on hänen kotinsa.
Voi teitä nuoria.
Anna sille anteeksi sen törttöily, ja pidä huoli siitä että seuraavalla kerralla sinulla joko a) on oma avain tai b) olet jo etukäteen tehnyt selväksi, että menet omaan kämppääsi nukkumaan. Mies voi rauhassa valita, kummassa nukkuu kun tulet kotia.
Ja jos tekee mieli erota, niin ei siihen syytä kaivamalla tarvi kaivaa. Toteat vaan että en enää halua olla sun kaa yhdessä, ja se siitä.
sitä että ansaitsetko tuollaisen ihmisen rinnallesi vai haluaisitko jotain muuta.haluatko elää niin kuin ite haluat vai niin että joku sua koko ajan määräilee.tuo sun elämäsi ei kuulostanut kovin ihanalta eikä siltä että tuollaisen elämän haluaisit.
Useimmiten olen ymmärtänyt, että tällä palstalla haukutaan teiniksi edes kysymättä ikää. Ja tässä tuli vain kuvailu - moni ei ymmärrä edes sivusta seuranneena, millasta mun elämä sen jäbän rinnalla oli. On pidettävä vain tosiystävät rinnalla - jäbät tulee ja menee. Kiitos.
Hankin paremman jätkän. :-)