Serkkupojalla oli häät pari viikkoa sitten. Oikein särähti korvaan kuinka pappi puhui kauniisti, että kuinka rakkaus on elämän kantava voima ja kuinka ihminen ei voi elää ilman rakkautta.
Niinpä! Valitettavasti taitaa minulle langeta se osa että olen se poikkeus joka vahvistaa säännön sillä en osaa kuvitellakaan että minunkaltaiselleni miehelle olisi rakkautta olemassa. Toisaalta, on tässä aika monta vuotta asiaan tullut totuttua joten olen melko karaistunut asian suhteen.
Vaikka tiedänkin aivan 100% varmasti, että minun elämässäni ei tule minun elämäni naista vastaan niin siitä huolimatta yritän olla antamatta katkeruudelle periksi. Onnea serkkupojalle!
Niinpä! Valitettavasti taitaa minulle langeta se osa että olen se poikkeus joka vahvistaa säännön sillä en osaa kuvitellakaan että minunkaltaiselleni miehelle olisi rakkautta olemassa. Toisaalta, on tässä aika monta vuotta asiaan tullut totuttua joten olen melko karaistunut asian suhteen.
Vaikka tiedänkin aivan 100% varmasti, että minun elämässäni ei tule minun elämäni naista vastaan niin siitä huolimatta yritän olla antamatta katkeruudelle periksi. Onnea serkkupojalle!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ilmeisesti välit perheeseesi ja sukulaisiisi ovat hyvin kylmät, kun koet, ettei kukaan sinua rakasta, tai sinä rakasta ketään. (Entä ystäviisi?)
Kyllä se rakkaus on kantava voima riippumatta siitä, miltä taholta se tulee ja kenelle sitä antaa - jollekin jo lemmikkieläimen kiintymys antaa voimia ja monelle läheiset välit lähisukulaisiin ovat elintärkeitä. Ei ihmisen elämä ole välttämättä lainkaan rakkaudetonta, vaikka ei parisuhdetta olisikaan. Sitä paitsi parisuhteeseen kulminoituvalla rakkaudella on erotilastojen perusteella taipumus haalistua, kun taas verisiteet eivät katkea koskaan, ja erotilanteessa monelle juuri lähisuvun tuki on tosi tärkeä.
Olet kyllä aika visiiri, jos teidät 100% ettet koskaan tule kohtaamaan elämäsi naista! Tuo asennehan saattaa jo sinällään olla syy siihen, että olet yksin. Pääkoppa on vahva ohjaaja. Ehkä kannattaisi muuttaa asennettaan muihin ihmisiin ja heidän kohtaamiseensa, niin kukapa tietää...
Rakkaus kun ei tule kello kaulassa! :)
minulle on sanottu että minua rakastetaan mutta se ei ole tuntunut miltään. Luulisi sen että joku rakastaa sinua tuntua jossain, mutta ei.
Myöhemmin minulle valkeni seuraavanlainen asia. Minä en itse rakastanut/arvostanut itseäni. Tämä esti minua tuntemasta/tiedostamatta toisen rakkautta. Ainakin omalla kohdalla pitää paikkaansa että ensin pitää osata rakastaa itseään. Vasta sitten on mahdollista antaa/saada rakkautta toisilta. Muuten toinen voi puhkua keuhkonsa pellolle rakkaudenvakuutteluillaan mutta niillä ei ole mitään vaikutusta.
Miksi ajattelet että vastaasi ei tulisi rakkautta?
Vuosien kokemukset ja pettymykset ja siitä seuraava turhautuminen. Lisäksi on tilastomatemaattisesti täysin mahdotonta, että normaali ihminen ei ikinä onnistu joten siitä voi vetää sen normaaliuden suhteen vain yhden johtopäätöksen.
Minkähän takia aina kun joku sanoo, että tulee viettämään koko elämänsä yksin, toisille tulee hinku vakuuttamaan päinvastaista. Leikkiä pitää leikkiä vaikka tarjolla ei ole kuin päähänpotkittavan rooli. Ilmeisesti joillekin ihmisille on tärkeätä, että jollakulla menee huonommin niin oma elämä näyttää paremmalta.
Edellinen teki sulle yhden kysymyksen ja joutui tämän hyökkäyksen kohteeksi. Kiva, onnittelut sulle.
Siis... jos sinä sanot eläväsi elämäsi yksin eikä se ilmeisesti johdu siitä, että niin haluaisit tehdä, niin... voi äly hoi. Vuosien kokemukset ja pettymykset ei sitten ole opettaneet, että elämässä varmaa on vain että sitä ei voi ennustaa? Että asioita tapahtuu kun niitä ei odota?
Loppupeleissä en ymmärrä mitä vikaa yksin elämisessä on, mutta aina siitä kitistään jos yksin 'joutuu jäämään'.. Mutta toki, katkeroituneena siitä että 'joutuu' elämään yksin on tietysti oikeutettu hyökkäämään jokaisen kimppuun joka yrittää lohduttaa kun siitä yksinäisyydestään valittaa...