Tuli tuossa aamulla mieleen kun valitsin miehelle vaatteita päivän tapahtumaan että kumpi teillä toimii rättipoliisina? Itse olen pääasiassa miehelleni sellainen ( ok, miehellä on itselläänkin aika nasta maku mutta vihaa shoppailua ja on laiska ylipäätään vaivaamaan päätään vaateasioilla), ja oikeastaan tykkään siitä että saan valita oikeat värit, materiaalit ja mallit. Ostaessa kun pitää ottaa niin monta asiaa huomioon, sellaisia, joita miehet ei yleensä ota jolleivat joudu itse pyykkäämään myös niitä.
Annatko vaimollesi / tyttöystävällesi vapaat kädet toimia stailaajanasi vai oletko täysin omavarainen tässä asiassa?
Annatko vaimollesi / tyttöystävällesi vapaat kädet toimia stailaajanasi vai oletko täysin omavarainen tässä asiassa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kengät valitsen itse. Olen niistä todella tarkka koska jos jalat eivät voi hyvin niin en voi ajatella mitään. Muut kledjut hommaa muija. Nykyinen on vähän nuuka mutta entinen oli tosi vauhdikas shoppailija ja sillä oli kyllä aika hyvä maku täytyy myöntää. Kävin sen kanssa kerran vuodessa täydentämässä vaatevarastoani vaikkei enää seurusteltukaan, ja aina sain ruokaa ja pillua kaupan päälle.
On se muija joskus pyrkinyt valitsemaan mutten piittaa sen mielipiteistä. Tiedän itse parhaiten mitä päälleni laitan.
joskus naiseltakin, mutta yleensä heidän maussaan on ollut toivomisen varaa. Jos osuu kohdalleen, niin saatan kehaista.
Viimeksi olen antanut naisen (=äitini) ostaa minulle vaatteita joskus ala-asteikäisenä. Minäkin inhoan vaateostoksia, mutta kyllä sen jotenkin kestää kun käy vaan pari kertaa vuodessa. Kirppikset on kivempia shoppailupaikkoja kuin vaatekaupat. Exä yritti aina stailata minua mieleisekseen (eli lacoste/corduroy-pelleksi), mutta hänen makunsa oli niin kaukana omasta maustani, etten suostunut niitä rytkyjä käyttämään.
No omatoimisuuteen on tässäkin asiassa pakko tukeutua, mutta ei vaateshoppailu kyllä mikään helpoimmasta päästä oleva urakka ole. Ihan turha lähteä, jos ei ole tietynlainen vire päällä, menee vain turhaksi pyörimiseksi ja ajatus harhailee muussa kuin itse asiassa, sitten löytää itsensä kiinnostavammalta osastolta pläräilemässä tarjouslevyjä tms. Joskus kyllä toivoisi asiantuntevaa neuvonantajaa mukaan, koska kaikkia fiksuja vaatevaihtoehtoja ei varmaan tule edes rekisteröityä, urautuminen on petollisen helppoa.
Jos pitäisi käydä yksin vaateostoksilla, minulla olisi vain tummansinisiä Dieselin farkkuja ja mustia t-paitoja. Niinpä otan pettämättömällä tyylitajulla varustetun Rouva Ratikan mukaani ostoksille. Hän sitten ehdottelee, mutta minä teen lopullisen valinnan.
Täytettyäni 10 en ole ikinä pistänyt päälleni mitään, mitä joku on minulle ostanut ilman, että olisin itse ollut valitsemassa.